Touko Tainamo
Touko Tainamon kausi saattoi olla suomalaisittain jopa kauden kovin pettymys. Hienon kauden edelliskaudella pelannut Tainamo siirtyi heikosta Denveristä täksi kaudeksi hyvässä Mountain West konferensissa pelaavaan Wyomingiin. Tainamo aloitti kautensa ihan hyvin ja pelasi tasaisen varmasti aina vuodenvaihteeseen saakka noin yhdeksän pisteen keskiarvolla. Tähän mennessä Wyoming oli myös joukkueena pelannut hyvin voittaen muun muassa top100 joukkue Nevadan ja häviten vain niukasti vahvaa Utah Statea vastaan. Näin ehkä kaksi Wyomingin peliä alkukauden aikana ja Tainamo oli tosiaan tuossa vaiheessa ihan hyvin mukana joukkueen tekemisessä, vaikka rooli olikin paljon pienempi kuin vuosi sitten Denverissä. Vuodenvaihteen jälkeen Wyomingin pakka hajosi jostain syystä aivan täysin ja he voittivat konferenssipeleissä lopulta vain viisi peliä kahdestakymmenestä. Liekö sattumaa vai ei, mutta samalla kun Wyomingin häviösarake alkoi todenteolla kasvamaan, niin myös Tainamon rooli ja esitykset hiipuivat huomattavasti. Lopulta Tainamo tilastoi MWC:ssä keskimäärin noin 3.5 pistettä per peli. Osasyynä loppukauden vaisuuteen voi olla myös loukkaantumiset, sillä Tainamo ei pelannut aivan kaikissa loppukauden peleissä. Joukkueena Wyoming oli hieman 200 paremmalla puolella eli pelasi odotuksiin nähden ehkäpä hieman yläkanttiin. Vaikka Tainamon Junior-vuosi Denverissä sujui hienosti, niin mahdollinen ammattilaisura alkanee korisliigan tasolta tai hieman sitä paremmasta sarjasta. Kauden tilastot:
5.6p / 2.9l. / 0.7s. Kolmosprosentti oli vain 20% – hänen NCAA-uran ylivoimaisesti heikoin.
Morris Ugusuk
Ugusukista on täällä aika paljon kirjoitettu, joten pidetään tämä teksti aika lyhyenä. Ugusukin kaukoheitto toimi menneellä kaudella hyvin ja hänen roolinsa kasvoi selvästi viime kaudesta. Merkittäväksi pelaajaksi Ugusukia ei voi kuitenkaan aivan täydellä vimmalla kuvailla, sillä hän pelasi valtaosan kaudesta hyvin rajattua spot-up heittäjän roolia. Vaikka Ugusuk osui koko kauden kaukaa hyvin, joukkueessaan selvästi parhaiten, ei hän oikein pystynyt mielestäni ottamaan kauden aikana tarjotusta tilanteesta kaikkea irti (aivan kuten viime vuonnakin). Tällä tarkoitan sitä, että South Carolinan takakenttä oli koko kauden heidän ehkä isoin huolensa ja rohkeammalla pelaamisella hän olisi voinut ottaa isompaakin lohkoa South Carolinan hyökkäyksestä ja pallonkäsittelystä. Toisaalta niinä kertoina kun Ugusuk toimi enemmän pallonkäsittelijän roolissa, tulokset olivat hyvin vaihtelevia.
Internetin mukaan Ugusuk (Okku Federikon kanssa) on ilmoittautunut siirtoportaaliin (itse asiassa koko South Carolinan joukkue tulee kokemaan valtaisan muutoksen ensi kaudeksi). Kauden aikana tehdyn haastattelun perusteella Ugusukilla on tahtoa löytää junnuvuosista tuttu monipuolisempi rooli, eikä vain tyytyä viskomaan kolmosia ja pelaamaan tiukkaa puolustustusta. Tämä kuitenkin vaatinee häneltä aika isoa kehityshyppäystä, määrätietoista työskentelyä ja valmentajaa, joka on valmis ottamaan hänen kanssaan ensi kaudeksi riskin. Tämä tarkoittaa suomen kielellä sitä, että Ugusukin siirtynee ensi kaudeksi hieman South Carolinaa heikompaan joukkueeseen. Jos tähdet järjestyvät oikein, pystyn kyllä näkemään, että Ugusukin seuraava askel NCAA-kentillä on suhteellisen isokin. Mutta liittyy hänen tilanteeseensa aika paljon epävarmuuttakin. Pallonkäsittely, yleinen varmuus, itseluottamus, fysiikka ja koriltaviimeistely hänellä täytyy joka tapauksessa kehittyä. Varsinkin SEC-peleissä hänen muutamat ihan sinänsä hyvät korilleajot kuolivat pystyyn sitä varmemmin mitä lähemmäs hän koria pyrki. Voima ja räjähtävyys eivät olleet yksinkertaisesti SEC-tason puolustusta vastaan riittäviä. Tilastot:
5.9p / 1.4l. / 0.9 s. FG3% = 40.7%. Tähtihetkenä 20 pistettä NCAA-turnausjoukkue Vanderbilttiä vastaan vieraissa, joka yksittäisenä suorituksena kuului varmaan kauden top5 suomalaishetkiin.
Alleviivattakoon vielä sitä, että South Carolinalle kyseessä oli painajaismainen kausi – vain kaksi konferenssivoittoa. Toisaalta joukkue pelasi varsinkin kotonaan lukuisia erittäin tiukkoja pelejä aivan NCAA:n huippujoukkueita vastaan, ne kuitenkin lopulta aina häviten (esim pisteen tappio mestari Floridalle). Tietyllä tapaa kausi oli peilikuva viime kaudelle, jolloin South Carolina melkein poikkeuksetta voitti kaikki tiukat pelinsä. Tällä hetkellä Columbuksessa odotetaan joukkueen tähtipelaajan Collin Murray-Boylesin päätöstä ensi kaudesta – NBA vai NCAA?
Mustapha Amzil
Toistetaan vielä, että Amzil oli hyvässä New Mexicon joukkueessa koko kauden ehdoton profiilipelaaja, mutta enemmänkin olisi voinut häneltä odottaa. Lopulta New Mexicon menestys kulminoitui MWC-vuoden pelaajan Donovan Dentin erinomaisuuteen ja ilman häntä joukkueen voittosaldo olisi näyttänyt todennäköisesti hyvin erilaiselta.
Amzil ei heittänyt tai viimeistellyt erityisen hyvin tällä menneellä kaudella, tämä täytyy sanoa. Etenkin kaukoheitto on ollut viimeiset kaksi kautta hänellä suht iso kysymysmerkki. Toisaalta miehen puolustustyöskentely ja yleinen liikkuvuus oli silmämääräisesti katsottuna parempaa kuin millään aikaisemmalla NCAA-kaudella. Keskiarvoja katsoessa Amzil pelasi uransa parhaimman kautensa New Mexicossa ja todetaan vielä kerran, että New Mexico kuului tuonne parhaimpaan kymmenykseen (tai lähelle sitä) kaikista viime kauden NCAA-joukkueista:
11.1p / 5.4l. / 1.4s. FG% = 38.4. Amzilin uran ehkä paras peli nähtiin myös tällä kaudella: 28 pistettä hyvää Arizona Statea vastaan, myös koko ensimmäinen puoliaika Michigan Statea vastaan NCAA lopputurnauksen toisella kierroksella oli erittäin vakuuttava suoritus Amzililta ja laittoi osittain luun kurkkuun koripallomedioiden asiantuntijoille.
Stack Dent and Junior Joseph up against any tandem in the country, and they'd likely hold their own. New Mexico's biggest Achilles' heel, however, lies in its next wave of scorers. Dayton transfer Mustapha Amzil hasn't looked like the same perimeter threat that he was in Anthony Grant's system. Inconsistency behind the big two could be the Lobos' downfall.
- Joe Lunardi, March Madness Preview (ESPN)
Federiko Federiko ja Eemeli Yalaho
Ennen kautta kirjoitin, että tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Texas Techin isojen pelaajien rotaatio pyörii. Näin jälkikäteen todettuna ytimekkäin kuvailu tuon asian suhteen lienee se, että Raidersin tähtipelaaja JT Toppin pelasi joka pelissä niin paljon kuin mahdollista ja poistui vaihtopenkille vain virhevaikeuksissa tai äärimmäisessä väsymyksessä. Federiko tuotiin sitten kentälle välillä muuttamaan pelin dynamiikkaa, muutaman erilaisenkin kentällisen kanssa, mutta Yalaho, terveenä ollessaankaan, ei oikein päässyt minuuteille B12-vuoden pelaajan Toppinin takana.
Federiko aloitti, kuten monesti todettua, kautensa hyvin, mutta ei päässyt varsinkaan B12 peleissä isoon rooliin (tämä oli tietysti odotettuakin). Tästä huolimatta hän pelasi koko kauden aivan huikealla tehokkuudella saaden noin sadalla yrityksellä pallon korinrenkaan läpi 75 kertaa. Katsoin eilen Youtubesta jokaisen Federikon tekemän korin ja valtaosa niistä oli kahden käden donkkeja. Syötöt noihin donkkeihin, ainakin pick-n-roll tilanteissa, tarjosi melkein aina Raidersin takamies Elijah Hawkins, jonka kanssa Federiko tuntui olevan erittäin hyvin samalla sivulla koko kauden ajan. Rollauksien lisäksi koreja syntyi lähinnä hyökkäyslevypalloista ja erilaisista korinaluskyttäilyistä. Puhtaita post-up koreja Federiko taisi painia koko kauden aikana yhden tai kaksi. Texas Techillä postpelaamisen hoitivat osaavammat pelaajat ja Federiko vapaaheittotarkkuuskin oli kauden mittaan sitä luokkaa, että liikaa hänelle ei ehkä palloa kannattanut korinalle 1 vs 1 tilanteisiin laittaa.
Federikon henkilökohtaiset tilastot (5.1p / 4.5l. / 0.8b.) tältä kaudelta ovat hyvin samankaltaiset kuin edelliskaudellakin, mutta viime vuoden Pittsburgh ei paininut kuitenkaan samassa eliittijoukossa kuin tämän kauden Raiders. Blokkien määrä Federikolla täksi kaudeksi jostain syystä tippui aika paljonkin ja vaikka olenkin hänen otteitaan viime vuosina suhteellisen paljonkin seurannut, niin mitään selvää syytä tähän en osaa sanoa. Yksi ilmiselvä selitys on tietysti se, että Pitt vuosinaan Federiko pelasi huomattavasti heikompia vastuksia vastaan kuin menneellä kaudella B12-peleissä, mutta kokonaan tuo ei vastausta vähentyneisiin heitontorjuntoihin tarjoa. Ehkä erinomainen heitontorjuja Toppin pyyhki ilmasta sellaisia palloja Federikoa nopeammin.
Kuten todettua Eemeli Yalaho kärsi JT Toppinin ylivoimaisuudesta, mutta toisaalta myös loukkaantumisista niin alku- kuin loppukaudestakin. Lopulta Yalaho pelasi vain kahdeksassa ottelussa noin kymmenen minuutin keskiarvolla. Olisin hänen suhteensa, tietämättä loukkaantumisten yksityiskohtia, kuitenkin jonkin verran optimistinen, sillä ne kerrat kuin Yalaho kentällä oli, niin hän ei todellakaan päätynyt seinäruusuksi (esimerkiksi 20 tärkeää minuuttia Houstonia vastaan B12-runkosarjassa). Yalaho on älykäs ja suhteellisen monipuolinen pelaaja, vaikkakin jonkin verran lyhyt tuonne NCAA:n huipulle.
Texas Tech oli melkein koko kauden ajan aivan erinomainen joukkue ja paras, missä suomalainen NCAA-pelaaja on pelannut todella pitkään aikaan. Lopulta kausi päättyi Elite Eight vaiheessa niukkaan tappioon mestari Floridaa vastaan. Toisaalta kauteen mahtui myös vakuuttava voitto finaalijoukkue Houstonista sekä tukku muita erittäin hienoja voittoja.
ESPN-median mukaan sekä Yalaho että Federiko(!) jatkavat ensi kaudella Lubbockissa. Federiko pystyy venyttämään edustamisoikeuttaan jollain supersenior/juco-säännöllä ja Yalaholla vuosia NCAA:ssa on vielä kaksi jäljellä ilman sen kummempia sääntöjen taivutuksia. Katsotaan malttavatko molemmat suomalaiset tosiaan jäädä vakuuttavan Grant McCaslandin hellään huomaan vai kutsuuko siirtoportaali sitten kuitenkin liikaa? Aikaa heillä on tehdä tuo päätös vielä tasan kaksi viikkoa.