Vs: NCAA koris 2009-10
Otteluraportti Patriot Leaguen finaalista Lehigh-Lafayette (
http://yliopistokoris.blogspot.com/2010/03/otteluraportti-lehign-lafayette-123.html):
ACC:n, Big Eastin ja muiden huippukonferenssien pelien lomassa on hyva katsoa myos pienempien liigojen mestaruusotteluita. Osittain siksi, etta tietaa mita NCAA:n karkikouluilla on vastassa ensi torstaina ja perjantaina, mutta myos siksi, etta naissa sarjoissa konferenssifinaalit ovat vielakin merkityksellisempia. Kun koko Amerikan yliopistokorismestaruuteen ei ole realistisia saumoja, on naissa liigoissa omien kilpakumppanien peittoaminen edelleen tarkeinta.
Patriot League on hyvin kaukana ACC:sta, Big Easista tai Big Tenista monellakin tapaa. Liigassa ei tapahdu rekrytointiskandaaleja, pelaajat eivat lahde etuajassa NBA:han, ja Patriot Leaguen kouluissa urheilevien nuorukaisten valmistumis-prosentti oli viimeisissa mittauksissa koko NCAA:n paras. Kun liiga on perustettu ajatukselle, etta vain muihin opiskelijoihin (ei-urheilijoihin) akateemisesti vertailukelpoiset urheilijat hyvaksytaan mukaan, se sanelee pitkalti mista Patriot Leaguen urheilussa on kyse. Yliopistokoripallo esiintyykin ehka puhtaimmillaan juuri Patriot Leaguen kaltaisissa konferensseissa, ja kuuluisa urheilukirjailija John Feinstein onkin kirjoittanut asiasta erinomaisen kirjan, The Last Amateurs - Playing for Glory and Honor in Division I College Basketball: http://www.amazon.com/Last-Amateurs-Playing-Division-Basketball/dp/0316278424
Perjantai-iltana pelattu 2010 Patriot Leaguen mestaruusottelu oli erityisen kutkuttava, silla vastakkain olivat vain kivenheiton paassa toisistaan sijaitsevat koulut, Lehigh ja Lafayette. Pennsylvanialaisten opinahjojen rivalry on yksi yliopistourheilun vanhimpia (jenkkifutiksessa vanhin). Kumpikin finaalisteista on pelannut erinomaisen kauden, ja varsinkin pre-season rankingeissa liigan hannan huipuksi sijoitettu Lafayette on ylittanyt kaikki joukkueeseen asetetut odotukset. Eivatka onnistumiset ole rajoittuneet vain Patriot Leaguen mestaruusturnaukseen, vaan vastakkain olivat konferenssin runkosarjan ykkonen (Lehigh) ja kolmonen.
Ottelu alkoi kovatempoisena isantien (Lehighin - Patriot League Tournament pelataan runkosarjamestarin kototona) saadessa hyokkayksensa paremmin uomiinsa. Vastakkain olivat kaksi kaukoheittovoimaista ryhmaa, mutta siina missa Lafayetten hyokkaaminen on lahes tulkoon pelkastaan heittamisen varassa, Lehigh pyrkii valilla pelaamaan lahempanakin koria erinomaisen (Patriot Leaguessa erinomaisen) fysiikkansa avulla. Lehigh onkin selvasti urheilullisempi naista kahdesta joukkueesta.
Ennen pelin alkamista oli jo selvaa etta kumpi tahansa selviytyisi voittajaksi, joukkueelta tuskin voidaan odottaa voiton voittoa NCAA Tournamentissa. Lehigh kuitenkin nayttaa Tournament-yllattajan prototyypilta: Keskiverto BCS-konferenssin koulu ei pystyisi pelkalla koollaan ja vauhdillaan peittoamaan Lehighia - kuten yleensa aivan heikoimpien ykkos-divisioonan konferenssien kouluille kay. Hawkseilla on myos riveissan mahtava, urheilullinen takamies-duo C.J. McCollum/Marquis Hall, josta loytyy mega-yllatykseen tarvittavaa tulivoimaa. Saali etta Patriot Leaguen mestari tullaan kuitenkin vaajaamatta sijoittamaan bracketiin paikalle 15. tai 16. Tuolloin vastus tulee vakisinkin oleman liian kova (16 seed ei ole ikina voittanut 1 seedia), mutta esim 12 tai 13 seedina Lehighlla voisi olla saumat toiselle kierrokselle Tournamentissa.
Edella mainittu Patriot Leaguen vuoden tulokas ja vuoden pelaaja McCollum oli kamppailun ensimmaisen eran sankari tehden perati 11 pistetta jo ensimmaisten yhdeksan minuutin aikana. Hanen kokonsa ja urheilullisuutensa oli liikaa Lafayetten puolustukselle. Isannat hallitsivat ottelun alkuvaiheita kunnes Lafayette sai vihdoinkin heittopelinsa kulkemaan edes jollain tapaa. Leopardsien kauden paras pistemies, taitava 6'8 pitka Jared Mintz osoittautui Lehighille pahaksi pideltavaksi paastyaan vauhtiin. Myos joukkueen back up point guard, Jeff Kari esiintyi edukseen puhkoessaan vikkelyydellaan isantien puolustusta. Tauolle mentiin kuitenkin Lehighn 35-27 johdossa. Yhteenvetona 1. erasta todettakoon etta heittoprosentit olivat puolin ja toisin kamalat. 1 vastaan 1 puolustamisessa oli myos molemmilla ongelmia, mutta pelaajien sijoittuminen ja liikkuminen oman paan pelissa oli kauttaaltaan hyvaa - seka Lehighn miespuolustuksessa etta Lafayetten match up paikassa. Niin hyvaa etta moni lahjakkampikin joukkue voisi ottaa mallia. McCollum oli eran paras pistemies kuudellatoista.
Lafayetten kaukoheitot eivat alkaneet upota toisellakaan jaksolla. Ero kasvoikin vaistamatta - ei suurin harppauksin, mutta tasaisesti. Siina missa takamies McCollum oli pelin ensimmaisen jakson sankari, toinen era oli taysin Lehigh laituri Zahir Carringtonin. Carrington on naihin ympyroihin aivan liian atleettinen pelaaja, ja han teki tuhoisaa jalkea molemmissa paissa kenttaa viimeisten 20 minuutin aikana. Lafayette sai eran keskivaiheilla aikaiseksi pienen kirin poikasen - hyvin pelanneen Ryan Willenin johdolla, ja kavaisi lahes tasoissa, mutta Carrington pysaytti vieraiden vastarinnan lahes tulkoon yksin blokaten heittoja, kahmien levypalloja ja esittaen pari nayttavaa donkkia. Kun pelia oli jaljella viisi minuuttia, oli jo selvaa etta Hawks etenee NCAA Tournamentiin. Ottelun loppunumerot olivat Lehigh 74 - Lafayette 59.
Peli ratkesi lopulta ennen kaikkea Lafayetten huonoon heittopeliin. Kun heittojen varassa elavalla joukkueella ei putoa, on tulos arvattavissa. Leopardsien 23 kolmos-yrityksesta onnistui tanaan vain kolme.
Ottelun paras pelaaja oli Zahir Carrington. Myos McCollum - erityisesti ensimmaisella jaksolla - oli isannille elintarkea, ja ilman toisen eran hyvia otteita takamiehilta Michael Ojolta ja Dave Buchbergerilta olisi ottelu voinut olla tiukempi. Carrington 18 pisteellaan, 10 levypallollaan ja 4 blokillaan oli kuitenkin suurin yksittainen Lehighn voittoon vaikuttanut pelaaja, ja illan MVP.
Ottelun box score ja highlightin loytyvat taalta: http://espndb.go.com/ncb/recap?gameId=300712329