Vs: NCAA koris 2009-10
No niin, tässä ensimmäinen osa kyhäämästäni 2010 NCAA Tournament Previewsta, jossa pari sanaa siitä mikä on homman nimi ja siitä kenet näen suurimpana mestarisuosikkina. Toinen osa (postitan huomenna) tulee sisältämään veikkaukset ottelu ottelulta.
Julkaisen Tournamentiin liittyviä juttuja blogissani (
http://yliopistokoris.blogspot.com/) päivittäin, joten tervetuloa sinnekin, vaikka ennakon tänne kokonaisuudessaan postitankin.
2010 NCAA TOURNAMENT ENNAKKO (
http://yliopistokoris.blogspot.com/2010/03/2010-ncaa-tournament-ennakko-osa-1.html)
Pelin henki
Tassa sita taas ollaan. Edessa kolme viikkoa intensiivista korista, unohtumattomia elamyksia, koripallourien huippuhetkia ja pahimpia painajaisia. NCAA Tournament on alkamassa!
Turnaus huipentuu maanantaina 5.4. pelattavaan USA:n yliopistokoripallofinaaliin. Finaali on ainutlaatuinen tapahtuma, ja sinne paaseminen on urheilijoille ehka vaikeinta kaikista merkittavista amerikkalaisista urheilukilpailuista, ja yleensa loppuottelun voittamiseen tarjoutuu pelaajille vain yksi mahdollisuus. Ammattilaisurheilufinaaleihin voi aina edeta uudestaan, collegejoukkueet taas hajoavat kaytannossa melkein joka vuosi - koripallossa viela enemman kuin muissa merkittavissa yliopistourheilulajeissa aikaisten NBA:han lahtojen vuoksi.
Ja kaikki ratkeaa kerrasta. Yksiosainen finaali saattaa huipentua yhteen suoritukseen ja sekuntien tapahtumilla on pitkaaikaiset seuraukset monen urheilijan elamassa. Entinen Duke peluri, nykyinen ESPN:n kommentaattori Jay Bilas on sanonut muistelevansa edelleen joka ikinen paiva vuoden 1986 finaalia, jossa oli karsimassa karvasta tappiota Louisville Cardinalsille. Duken valmentaja Mike Krzyzewski sai uuden mahdollisuuden voittoon, tai montakin sellaista - ja lopulta voitti. Bilas ei.
NCAA koripallossa onkin loppujen lopuksi kyse ennen kaikkea pelaajista. Entinen UNC:n valmentaja Dean Smith sanoi noustuaan kaikkien aikojen voitokkaimmaksi valmentajaksi, ettei han ollut voittanut yhtaan noista lahes 900:sta ottelusta, vaan hanen pelaajansa ne voittivat. Smith kiteyttikin hienosti pelin hengen, ja vaikka valmentajat elavat koripallolle, yksittaisen NCAA Tournament ottelun merkitys on lopulta pelaajalle valmentajaa suurempi.
NBA mestaruus ratkaistaan paras seitsemasta systeemilla, eika etukateen tiedeta mika kamppailuista tulee olemaan ratkaiseva. Super Bowliin voi aina paasta uudestaan, mutta yliopistokoripalloilijalle yksi 40-minuuttinen on kaikki kaikessa, ja jo otteluun lahtiessaan nuorukainen tietaa muistavansa seuraavat hetket koko loppu elamansa. Noiden 40 minuutin aikana on kyettava varmistamaan etta muistot ovat hyvia. Pelin hengen aistii televisionkin valityksella.
Jo etukateen tiedetaan, etta 2010 NCAA Tournamentissakin tullaan nakemaan jymy-yllatyksia ja viime sekuntien ratkaisuja. Vain se ei ole viela selvilla kenen kohdalle nama hetket osuvat. Tassa 15 huikeaa loppuratkaisua Tournamenteista vuosien varrelta. Kuten huomaatte, moni videoista on tulevien voittajien mestaruustaipaleilta. Tama korostaakin sita miten pienesta kaikki on lopulta kiinni. NC State '83, Indiana '87, Duke '92, UCLA '95 ja UConn '99 ovat mestarijoukkueita, joiden kaikkien kohtalo olisi ollut toinen jos yksi ainoa heitto olisikin epaonnistunut.
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=8q6X-N4sJ1o&feature=player_embedded[/youtube]
Mestari
Turnauksessa on mukana 65 joukkuetta, jotka kaikki lahtevat peleihin puhtaalta poydalta. Ehka kahdellakymmenella on realistiset mahdollisuudet mestaruuteen, mutta todellisia ennakkosuosikkeja on vain kourallinen. Kansas on NCAA:n paras joukkue, Syracuse on pelannut vakuuttavimman kauden, ja kaksi viime vuoden Final Four joukkuetta, Villanova ja Michigan State, ovat periaatteessa parempia kuin 12 kuukautta sitten. Ohio State, Duke ja West Virginia taas saattavat olla maan kuumimmat joukkueet juuri talla hetkella. Veikkaukseni 2010 yliopistokoripallomestariksi on kuitenkin Kentucky Wildcats - joukkue joka ei viimeksi ollut edes mukana Tournamentissa. Tassa seitseman tekijaa jotka mestaruuteen vaaditaan (eivat varmasti kuitenkaan ainoat). Mielestani ne loytyvat parhaiten juuri Kentuckylta, ensi kuussa kruunattavalta NCAA mestarilta.
Taito
Tama on tietysti ilmeinen kriteeri. Jokaiselta mestaruuskandidaatilta edellytetaan osaamista seka henkilokohtaisella etta joukkuetasolla. Kaikki potentiaalisimmat 2010 mestarit koostuvatkin taitavista yksiloista, joiden joukkuepeli myos hivelee silmia. Merkittavia eroja ei talla saralla suosikkien valilla juuri loydy, mutta Kentucky vetaa pidemman korren esimerkiksi Syracuseen ja Villanovaan nahden - joskin pienella marginaalilla.
Wildcatsien riveista nimittain loytyy monipuolista osaamista enemman kuin keltaan muulta. Kentuckylla on riveissaan NCAA:n taitavin isojen pelaajien kaksikko (Patterson/Cousins), rutkasti heittovoimaa lahes joka pelipaikalta, pallonkasittelytaitoa levealla rintamalla ja syottotaitoa jokaiselta avainpelaajalta.
Fysiikka
NCAA mestarit ovat lahes poikkeuksetta joukkueita urheilullisimmasta paasta. Yksittaisen ottelun voi hidas tai lyhytkin miehisto voittaa, mutta nopeilla, atleettisilla, kookkailla ja vahvoilla ryhmilla on paremmat mahdollisuudet ottaa mestaruuteen vaadittavat kuusi perattaista voittoa. Altavastaajan on helpompi yllattaa vahemman urheilullisia, muuten hyvia ennakkosuosikkeja.
Siina missa Duken, Syracusen tai Michigan Staten riveissa on joillain pelipaikoilla kysymysmerkkeja talla saralla, ja Ohio State ja West Virginia saattavat olla liiankin tasakokoisia, Kentucky on NCAA:n pisin joukkue, jonka joka ikinen rotaatiopelaaja on samalla urheilullinen ja fysiikaltaan ideaali pelipaikalleen. John Wall, Patrick Patterson ja DeMarcus Cousins ovat yksinkertaisesti liikaa 90 prosentille vastustajistaan.
Puolustus
Hyvallekin joukkueelle tulee pitkassa turnauksessa heikkoja hetkia, jolloin ilman erinomaista puolustuspaan pelaamista voi taival katketa. Kaikki viime vuosien NCAA mestarit ovat olleet ennen kaikkea hyvia puolustusjoukkueita. Merkittava syy sille miksi North Carolina nousi vuosi sitten hyvasta joukkueesta yhdeksi yliopistokoripallohistorian parhaista joukkueista oli Tar Heelsien oman paan pelin petraaminen.
Kaikki taman kevaan mestarisuosikit puolustavat hyvin. Michigan State ja Syracuse ehka kurinalaisimmin ja parhaiten joukkueena. Kansasilla, West Virginialla ja Kentuckylla taas on eniten vastustajan hyokkayksen tukahduttamiseen tarvittavaa urheilullisuutta. Tama Wildcats ryhma ei ole John Caliparin joukkueista kaikkein paras puolustusryhma, mutta siita huolimatta erittain hyva.
Pelisysteemi
Yliopistokorista katsoessa on selvaa, etta jotkut joukkueet tuntuvat sopivan tietyille kouluille vastustajiksi paremmin kuin toiset. Tiukkaan tahtiin pelattavassa turnauksessa ei ole aikaa scoutata ja valmistautua huolella joka ikisen mahdollisen vastustajan varalle. Pelisysteemi joka sopii kaytettavaksi keta vastaan tahansa on parempi, ja tassa on esimerkiksi Syracusen pelottavan paikkapuolustuksen yksi vahvuuksista. Homma toimii tietysti myos toisinkin pain: jokainen potentiaalinen Syracusen vastustaja ei varmasti ole harjoitellut huolella hyokkaamista tata puolustusta vastaan.
Vaikka Syracusen esimerkiksi otinkin, myos Kentuckyn valmentaja, John Calipari on todistanut parjaavansa samalla tyylilla eri ymparistoissa ja erilaisia joukkueita vastaan. Tassa asiassa todisteita on hyva hakea non-conference peleista, silla niissa on vastassa vahemman tuttuja kouluja. Siina missa Big Eastin valmentaja varmasti perehtyy kesan aikana huolellisesti jokaisen konferenssivastustajansa systeemiin, han tuskin kayttaa yhta paljon energiaa Pac 10:ssa kaytettavien taktiikoiden opettelemiseen.
Kansas oli ongelmissa vahemman tuttua Tennesseeta vastaan ja Duke otti tukkapollya Georgetownilta, Kentucky - samoin kuin Syracuse ja Villanova - taas voitti kaikki konferenssin ulkopuoliset pelinsa.
Kokemukset kaudelta
Sanotaan, etta yksi kaikkien aikojen ylivoimaisimmista mestaruussuosikeista Final Fouriin lahdettaessa, vuoden 1991 UNLV havisi koska ei joutunut koko kaudella tiukkaan tilanteeseen. Rebels eteni NCAA Tournamentiin ilman tappioita kaataen vastustajansa usein selvasti, kunnes valierissa vastaan asettui Christian Laettnerin ja Bobby Hurleyn johdattama Duke, jolla oli kyky kaantaa tiukkoja otteluita edukseen. Rebels jai nuolemaan nappejaan, Blue Devils eteni mestariksi.
Kentucky - samoin kuin Ohio State ja West Virginia - on todistanut voittamisen tahtonsa useassa ottelussa, jossa ratkaisu on venynyt viime sekunneille. Kansas ja Syracuse ovat pelanneet selvasti vahemman trillereita, ja Kansasia arvioidessa ei voi olla muistelematta viime kevaan Tournament pelia, jossa Kalin Lucasin ja Michigan Staten hermot olivat lopussa Jayhawkseja rautaisemmat. Kylla, Kentucky havisi aiemmin kaudella tiukassa paikassa South Carolinalle, mutta joukkue on pelannut suuren maaran tiukkoja peleja, ja onnistumisprosentti niissa on huikea.
Go to guys
Viime kauden Michigan State Spartans oli loistava koripallojoukkue. Ja nimenomaan joukkue isolla J:lla. Tasta huolimatta Spartans oli avuton finaalissa North Carolinaa vastaan, koska sen miehistosta ei loytynyt yhta ainoaa pelaajaa joka pystyi tiukassa paikassa tekemaan koreja. Goran Suton oli lahimapana go to guyta tassa joukkueessa, ja se kertoo missa ongelmat olivat.
Dean Smith on sanonut etta hyvista pelaajista koostuva joukkue voi voittaa minka tahansa yksittaisen ottelun, mutta pitkassa juoksussa tarvitaan todellisia huippuja. Tama onkin asia jossa Kentucky erottuu edukseen suurimmasta osasta muista mestaruuskandidaateista. Vaikka Syracuse ja Kansas miten hyvia joukkueita ovatkin, ei heilla ole John Wallin tai Patrick Pattersonin kaltaisia yksiloita jotka pystyvat kannattelemaan joukkuettaan harteillaan tiukassa paikassa. Jayhawksien Sherron Collins ja Orangen Andy Routins ovat erinomaisia Clutch pelaajia, mutta vaitan etteivat kykenevia ratkaisemaan tilanteessa kuin tilanteessa samalla tavalla kuin Kentuckyn tahdet. Ohio Statella on Evan Turnerinsa, Dukella Jon Scheyerinsa ja West Virginialla Da'Sean Butlerinsa. Kentuckyn paidassa taas pelaa kasapain potentiaalisia pelin kaantajia.
Nykykunto
Vaikka yliopistokoriskausi on viikoissa tai kuukausissa mitattuna lyhyt, on se henkisesti pitka. Koska collegejoukkueissa pelaajien vaihtuvuus on suurta, menee ryhman yhteen hitsautumiseen usein aikaa, ja taman vuoksi on monesti turha tuijottaa mita marras- tai joulukuussa tapahtui. Se miten joukkue pelaa nyt on tarkeampaa. Koulut antavat viimeiset nayttonsa kunnostaan konferenssien mestaruusturnauksissa. Tama taas mutkistaa kuntopuntareita siina mielessa, etta myoskaan konferenssien mestaruusturnauksensa voittaneet koulut eivat ole aina parhaassa mahdollisessa vedossa itse NCAA Tournamentissa. Tama saattaa johtua esimerkiksi siita, etta aiemmin pudonneilla kouluilla on ollut enemman aikaa levata ja valmistautua Tournamentiin kuin loppuvaiheisiin asti ACC tai Big 12 turnauksessa hikoilleilla ryhmilla.
Voittaminen on tarkeinta, ja voitot ovat ainoa todellinen urheilujoukkueiden mittari. Mutta NCAA:n mestaruusturnausta varten tehtavissa veikkauksissa voi olla jarkevaa katsoa enemmankin sita milta joukkueen peli nayttaa kuin mika tulos oli aivan viimeisina paivina. Kentucky voitti SEC Tournamentin, mutta mika tarkeinta, naytti erinomaiselta. Wildcats ei ollut ainoa joukkue joka loisti konferenssien mestaruusturnauksissa, mutta John Caliparin luotsaaman ryhman esitys oli loistava ja vain vahvisti joukkueen asemaa todennakoisempana kevaan NCAA mestarina.
Ennakon toisessa osassa turnauskaavion lapikaynti ja veikkaukset mita (Kentuckyn voiton lisaksi) kay.