Neljä jenkkiä ensikaudella?

[käyttäjätunnus]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Tässä keskustelussa on ihan aluksi syytä erottaa toisistaan kaksi asiaa: mitä Korisliiga tällä hetkellä on ja mitä sen halutaan tulevaisuudessa olevan. Sääntöjen, määräysten ja olosuhteiden on oltava toisaalta sellaisia, että ne palvelevat ensimmäistä, mutta toisaalta sellaisia, että ne johtavat toiseen.

Esimerkiksi, jos Korisliigan halutaan olevan täysin markkinaehtoisesti toimiva, ammattimaisen tehokkaasti johdettu urheilusarja, ei sinne ikinä päästä vapauttamalla säännöt tässä vaiheessa, kun kontrasti nykytodellisuuteen on vielä kovin jyrkkä.

Ennen liikkeellelähtöä on siis oltava suunta selvillä.



Yleisesti voidaan pitää nyrkkisääntönä, että mitä yksinkertaisempi ja selkeämpi sääntö, sitä paremmin se toimii. Niin on asia tässä ulkomaalaiskysymyksessäkin, mutta en silti malttanut olla kehittämättä omaa kompromissiratkaisuani. Älkää kiinnittäkö liikaa huomiota tarkkoihin lukuihin tai valvontamekanismien puutteeseen, sillä idea on tässä oleellinen.

1) Ulkomaalaisten lukumäärää ei rajoiteta, mutta kahdelle ulkomaalaiselle on maksettava vähintään (esimerkiksi) 70 prosenttia ulkomaalaisbudjetista (ulkomaalaisten yhteenlaskettu palkkasumma kuukaudessa). Jos esimerkiksi on palkattuna 4000 euron pelaaja ja 3000 euron pelaaja, on käytössä vielä 3000 euroa, jonka saa jakaa niin monen pelaajan kesken, kuin itse haluaa.

Joukkue, jolla on hyvä kotimainen runko (vaikkapa Nilan Bisons) käyttäisi sen todennäköisesti kolmanteen hyvätasoiseen ulkomaalaiseen, kun taas joukkue, jolla on vaikeuksia värvätä kotimaisia profiilipelaajia (vaikkapa Lapua), saattaisi jakaa sen kahdelle - tai jopa kolmelle - rotaatiopelaajalle. Tämän säännön avulla saataisiin kotimaisten rotaatiopelaajien palkkapyynnöt pidettyä järkevällä tasolla, koska vaihtoehtona on aina halvempi ulkomaalainen. Toisaalta, joukkueiden olisi näissäkin tapauksissa hankittava kaksi kalliimpaa (=parempaa) ulkomaalaista, jotta rahaa riittää jaettavaksi muillekin.

2) Kolme perättäistä kautta samassa joukkueessa pelannutta ulkomaalaista ei enää lasketa ulkomaalaiskiintiöön. Tämä kannustaisi joukkueita pitkäjänteiseen pelaajapolitiikkaan myös ulkomaalaispelaajien suhteen, jolloin Korisliigassa pelaisi entistä enemmän tuttuja kasvoja. Hyödyn saisi ainoastaan kyseinen joukkue, joten markkinat eivät ajaisi näidenkään pelaajien hintaa taivaaseen.

 

[MOBvilko]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Mutta tätä siis ei haluta Suomessa ja näin vaikeutetaan mm. pääkaupunkiseudun joukkueiden mahdollisuuksia laittaa liigaan joukkueita. Eli nykymeno nimenomaan ajaa korista pois kehäkolmoselta, koska maaseudulla on muut kulut pienempiä kuin stadissa.

Muuten oikeastaan ihan samaa mieltä, mutta tuohon lainattuun sellainen huomio, että kehä 3:sen sisäpuolella on valtava määrä (ns. maaseutuun verrattuna) 18-20 vuotiaita pelaajia, jotka asuvat kotonaan/opiskelevat ja joilla voit tuon rosterin sijat 8-12 täyttää. Monilla pienemmillä paikkakunnilla vastaavaa etua ei juuri ole käytettävissä, joten joutuvat ostamaan myös ne penkkimiehet.

 

[raappa]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

En myöskään tajua, miten tästäkin saatiin PK-seudun valitus aikaan. Siellä jos jossain on erinomainen mahdollisuus kilpailuttaa noita täytepelaajien hintoja alas.

 

[E440]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Sal-serkulta mielenkiintoista pohdintaa. Lähtökohtaisesti olen itse ehdottomasti neljää jenkkiä vastaan, sillä nyt jo jenkkivalinnat ovat todella isossa roolissa. Esimerkiksi Katajalla on ollut jo vuosia todella kova suomalaiskalusto, mutta loppujen lopuksi jenkkivalinnat eivät ole onnistuneet tarpeeksi hyvin (toki on myös muita syitä). Kovalla jenkkikolmikolla voi taas saada kasaan kovan joukkueen, kuten vaikkapa tämän kauden LrNMKY, joka on esimerkkinä kaatanut Kauhajoen jo kolmesti tällä kaudella. Jenkkikolmikko tekee yli 75% lappeenrantalaisten pisteistä.

Tuo pidempiaikaisten jenkkien rinnastaminen suomalaispelaajiin on mietinnän arvoinen ajatus. Itse ainakin seuraan mielelläni Damon Williamsin, Jeb Iveyn, Antwine Williamsin, Kenny Lowen, Jerald Fieldsin, Sefton Barrettin, Ryan McDaden, Jason Conleyn, Martin Zenon ja Matt Gibsonin kaltaisia monivuotisia jenkkejä. Toki aina muutamalla uudella tulokkaalla höystettynä. Tärkein ajatus tässä olisi se, että nimenomaan muutkin kuin Korisliigan suurkuluttajat oppisivat tietämään pelaajia, kun ei joka vuosi tule 36, tai 48 uutta jenkkiä. Omat ongelmat olisi tuossakin systeemissä. Pyrintö voisi jo nyt pelata viidellä jenkillä, ja mahdollisesti Biisonit ensi kauden jälkeen kuudella. Tästä voisi syntyä kilpavarustelu, jolla voi olla todella surulliset seuraukset.

Olen vahvasti kolmen jenkin kannalla, mutta sarjajärjestelmään pitäisi puuttua. Otan jälleen kerran esiin 10 joukkueen Korisliigan, joka nostaisi sarjan tasoa, ja inhimillistäisi myös ottelumääriä. Myös divari kaipaisi mielestäni supistamista. Miksei muuten enää ole alle 22v sarjaa? Sellainen mutu-tuntuma on, että koripallopiireissä käy iso kato siinä vaiheessa kun pelaaja on yli-ikäinen A-junioreiden. Hieman menee jo aiheen vierestä...

 

[jaakko1]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Samat fiilikset U22-sarjasta. Esimerkiks Lahti yrittää taas tosissaan saada joukkuetta ykkösdivariin, jotta nuorille pelaajille saataisiin kovempia pelejä. Kalliiksi tulee. Minäkään en tiedä, minkä takia U22-sarja kuopattiin. Kävin aikanaan katsomassa jonkin verran niitä pelejä ja niiden taso oli varsin hyvä.

Täällä on heitetty lonkalta aikamoisia mutuja suomalaispelaajien palkkapyynnöistä. Eivät ne penkkimiesten palkkapyynnöt mitään kohtuuttomia ole. Itse asiassa kun katsoo liigajoukkueiden vaihtopenkkejä, niin nehän ovat täynnä junnuja, joille ei varmasti makseta yhtään mitään. Hyvien kotimaisten palkkapyynnöt ovat varmasti korkeita, mutta herranjumala he pelaavat korista ammatikseen. Minä ainakin haluan, että lupaavan suomalaispelaajan kannattaa taloudellisestikin pelata korista - vaikka ei olisikaan asiaa Euroopan ammattilaissarjoihin. Mielummin palkkarahat suomalaisille kuin kakkosluokan jenkeille.

Neljä jenkkiä on yksinkertaisesti liikaa. Käytännössä se tarkottaa, että jos minulla olisi tarpeeksi pätäkkää, niin saisin oman liigajoukkueen muutamassa vuodessa. Perustaisin joukkueen johonkin kyläpahaseen, pyytäisin pari liigatasoista koriskaveria joukkueeseen, hankkisin neljä hyvää jenkkiä ja täyttäisin penkin oman kylän pojilla, jotka hoitelisivat pullopoikien hommat kiitettävästi. Ei minkään lajin pääsarjaan yksinkertaisesti pidä päästä niin helpolla. Minusta perinteet, juniorityö, uskottava yleisöpohja ja pitkäjänteinen työskentely ovat vähimmäisvaatimuksia liigatason seuralle. Esimerkkinä nostan Joensuun Katajan. Katajalla meni menestyksestä huolimatta aika monta vuotta uskottavuuden haalimiseen. Aikaisemmin Katajan mahapaukkua ounasteltiin ennen jokaista kautta. Nykyään naljaillaan ainoastaan ikuisesta kakkossijasta. Katajan kohdalla kyse ei ole siitä, että seura on jonain vuonna ostanut kasan maajoukkuepelaajia ja menestynyt yhtäkkisesti, vaan kyse on siitä, että seura on ollut kärkikahinoissa hyvän aikaa, panostanut juniorityöhön ja ennen kaikkea kerännyt aktiivisen faniporukan, joka pitää seuraa mukana kaikissa koriskeskusteluissa. Samaa pitäisi vaatia jokaiselta pääsarjaseuralta.

Olen todella huolestunut siitä, että liigassa on niin paljon kyläjoukkueita, joiden vaikutusvalta kasvaa kasvamistaan. He haluavat sata jenkkiä, koska silloin ei tarvitse panostaa yhtään mihinkään muuhun asiaan. Liigassa pelaaminen ja pärjääminen ei missään nimessä voi olla niin yksinkertainen asia.

 

[Sir Karnivori]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Jos taas haluamme kehittää Korisliigasta menestyvän ammattilaissarjan, jonka tehtävänä on lisätä lajin mielenkiintoa Suomessa, niin tärkeintä olisi miettiä, mistä yleisö on kiinnostunut. Minun väitteeni on aina ollut, että yleisö rakastaa "oman kylän tähtiä". Tarkoitan tällä sitä, että pitkään samassa joukkueessa suuressa roolissa pelanneet ovat yleisön suosikkeja. Ideaalimaailmassa nämä tulevat tietysti seuran omasta junioritoiminnasta, mutta käytännössä paljon saadaan aikaan muutenkin (vrt. Riihelä ja Lappeenranta).

Tällä perusteella pidän mielenkiintoisena ajatusta, että tietyn ajan samassa joukkueessa pelanneita "vahvistuksia" ei enää laskettaisi mukaan kiintiöön ja että muutenkin liiga (ts. liitto) kannustaisi pelaajia jatkamaan vanhoissa seuroissaan.

Satunnaisena katsojana ajattelen juuri näin. Ottelujen kiinnostavuus itselleni tulee nimenomaan siitä, että joukkueissa ja pelaajissa on kunnolla sisällä, niillä on historia. On todella latteaa, että iso osa menestystä ratkeaa jokavuotisessa jenkkiruletissa. Tämä syö tavan fanin kiinnostusta kotimaan pelaajasiirtojakin kohtaan. Aivan sama, jos "pelillinen taso" laskisi. Paljon mieluummin katson niitä eri pelillisine ja ulkopelillisine piirteineen tutuiksi käyneitä pelureita - niin vahvistuksia kuin koti- ja muidenkin kylien poikia - kuin vuosittain vaihtuvaa porukkaa, johon ei paljon ehdi siteitä syntyä. Tuo jenkkien kannustaminen jatkamaan vanhoissa seuroissaan on erinomainen ajatus! Oma ideaali olisi ehkä 1-2 jenkkiä, jotka pysyisivät homman toimiessa seurassa pitkään.

 

[Raid]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Paljon on mielipiteitä mutta onko jollain jotain faktatietoa mitä eilen päätettiin (jenkeistä ja yleensäkin)? Muuttuuko ensi kaudella jotain ja jos muuttuu niin mikä?

 

[vakaa skuuppi]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Olen todella huolestunut siitä, että liigassa on niin paljon kyläjoukkueita, joiden vaikutusvalta kasvaa kasvamistaan. He haluavat sata jenkkiä, koska silloin ei tarvitse panostaa yhtään mihinkään muuhun asiaan. Liigassa pelaaminen ja pärjääminen ei missään nimessä voi olla niin yksinkertainen asia.

En jaksa enää muuhun puuttua, mutta sinun olisi pitänyt saada lukea Ilkka Vuoren haastattelu viime viikon Ilkka-lehdestä. Hän siinä kertoo, kuinka suuressa ja mahtavassa koripallokaupungissa tehtiin lähes kaikki mahdollinen väärin ja pienessä kyläpahasessa, Kauhajoella, tehdään hommaa niin oikein, että Ilkka ei keksinyt mitään, mitä voisi vaatia vielä paremmin hoidettavaksi. Eli laittakaa nyt ensin siellä koripallo-Suomessa asiat kunnolla kuntoon ja tulkaa sitten vasta aukomaan päätänne vaikutusvaltaisista kyläpahasista. Liigassa pelaaminen ja pärjääminen ei missään nimessä saisi olla niin yksinkertainen asia, että Lahden tyylillä hoitaa asioita siellä voisi ylipäätään edes olla. Valitettavasti tuota juttua en saanut linkattua tähän.

 

[käyttäjätunnus]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

On todella latteaa, että iso osa menestystä ratkeaa jokavuotisessa jenkkiruletissa.

Tähän myyttiin täytyy puuttua. Kärkipään joukkueet ovat viime vuosina turvautuneet pääosin tuttuihin ulkomaalaisiin ja ruletti on pyörinyt enemmänkin karsintaviivan tuntumassa.

Aivan sama, jos "pelillinen taso" laskisi. Paljon mieluummin katson niitä eri pelillisine ja ulkopelillisine piirteineen tutuiksi käyneitä pelureita - niin vahvistuksia kuin koti- ja muidenkin kylien poikia - kuin vuosittain vaihtuvaa porukkaa, johon ei paljon ehdi siteitä syntyä.

Jos tuo pitäisi yleisemminkin paikkansa, olisi divari Korisliigaa seuratumpi sarja. Vaikea uskoa, että kiinnostavuus ainakaan kasvaisi pelin tason laskiessa.

Täällä on heitetty lonkalta aikamoisia mutuja suomalaispelaajien palkkapyynnöistä. Eivät ne penkkimiesten palkkapyynnöt mitään kohtuuttomia ole.

Kyllä tästä ihan faktaakin on. Tai no, ainakin ensi käden tietoa Korisliigavalmentajilta, jotka yrittivät näitä pelaajia rekrytoida. Varsinkin penkkitason "sarjajyrien" hintalaput olivat viime kesänä yllättävän kovalla tasolla.

Neljä jenkkiä on yksinkertaisesti liikaa.

Lähtökohtaisesti olen samaa mieltä.

Käytännössä se tarkottaa, että jos minulla olisi tarpeeksi pätäkkää, niin saisin oman liigajoukkueen muutamassa vuodessa. Perustaisin joukkueen johonkin kyläpahaseen, pyytäisin pari liigatasoista koriskaveria joukkueeseen, hankkisin neljä hyvää jenkkiä ja täyttäisin penkin oman kylän pojilla, jotka hoitelisivat pullopoikien hommat kiitettävästi.

Tämä on muuten melko tarkalleen sitä, mitä vaikkapa Loimaalla, Joensuussa, Lappeenrannassa, Kauhajoella ja Lapualla on aikanaan tehty. Ja Korisliiga olisi helkkaristi tylsempi sarja ilman näitä joukkueita.

Ei minkään lajin pääsarjaan yksinkertaisesti pidä päästä niin helpolla. Minusta perinteet, juniorityö, uskottava yleisöpohja ja pitkäjänteinen työskentely ovat vähimmäisvaatimuksia liigatason seuralle.

Mielestäni Korisliigaan pitääkin päästä nimenomaan urheilullisilla ansioilla. Ja parhaita organisaatioita taitaa tällä hetkellä olla juurikin nuo edellämainitut, joilta nämä perinteet sun muut puuttuu.

Esimerkkinä nostan Joensuun Katajan. Katajalla meni menestyksestä huolimatta aika monta vuotta uskottavuuden haalimiseen. Aikaisemmin Katajan mahapaukkua ounasteltiin ennen jokaista kautta. Nykyään naljaillaan ainoastaan ikuisesta kakkossijasta. Katajan kohdalla kyse ei ole siitä, että seura on jonain vuonna ostanut kasan maajoukkuepelaajia ja menestynyt yhtäkkisesti, vaan kyse on siitä, että seura on ollut kärkikahinoissa hyvän aikaa, panostanut juniorityöhön ja ennen kaikkea kerännyt aktiivisen faniporukan, joka pitää seuraa mukana kaikissa koriskeskusteluissa. Samaa pitäisi vaatia jokaiselta pääsarjaseuralta.

Juuri näin, mutta olisiko näitä syntynyt divaria pelatessa? Siis jos Korisliigan ovet olisivat auenneet vasta kun nämä kaikki ovat kunnossa?

Omat ongelmat olisi tuossakin systeemissä. Pyrintö voisi jo nyt pelata viidellä jenkillä, ja mahdollisesti Biisonit ensi kauden jälkeen kuudella. Tästä voisi syntyä kilpavarustelu, jolla voi olla todella surulliset seuraukset.

Siis ne hyötyisivät pitkäjänteisestä pelaajapolitiikasta ja onnistuneista ulkomaalaisvalinnoista? Eikös näistä nimenomaisesti halutakin palkita?

 

[E440]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Siis ne hyötyisivät pitkäjänteisestä pelaajapolitiikasta ja onnistuneista ulkomaalaisvalinnoista? Eikös näistä nimenomaisesti halutakin palkita?

Hyöty voisi olla että saa sen neljännen jenkin. Vai väitätkö oikeasti että oikea palkitsemistapa olisi sallia pelaaminen kuudella jenkillä?

 

[Pornokuningas Ron Jeremy]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Haluaisin lisää empiiristä faktaa tämän väitteen tueksi, että oman kaupungin poikien katseleminen kiinnostaa yleisöä. Lahden yleisömäärät? ToPon yleisömäärät?

Viimeisten vuosien aikana on nähty liian monta ottelua - myös urpotv:n välityksellä - joissa ottelu kuivunut kasaan, kun toisesta joukkueesta poissa kaksi tai kolme pelaajaa loukkaantumisten takia.

En tiedä, onko se sitten helsinkiläiselle, kaarinalaiselle tai jyväskyläläiselle innokkaalle palloilijanuorukaiselle elämän kannalta lainkaan huono vaihtoehto, että muuttaa vaikka Kouvolaan tai Joensuuhun opiskelemaan ja urheilemaan.

Liittyivätkö nämä asiat mitenkään keskusteluun? Ehkä eivät.

 

[käyttäjätunnus]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Hyöty voisi olla että saa sen neljännen jenkin. Vai väitätkö oikeasti että oikea palkitsemistapa olisi sallia pelaaminen kuudella jenkillä?

Tämä olisi valintakysymys, jos tämän tyyppiseen järjestelmään päädyttäisiin. Mutta ei kai mikään estäisi kaikkia muitakin pitämästä samaa samaa ulkomaalaiskolmikkoa kolmen kauden ajan?

 

[rööriroope]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Välikommentti.

Italiassahan sallittiin todella lepsu ulkomaalaiskiintiö joskus 1990-luvulla (?). Vaikutus yleisömääriin ei mielestäni ollut suuri, vaikka näitä Sienan kaltaisia muukalaislegioonia oli tarjolla. Muistaakseni Rannikko sanoi, että Serie A2:ssa tämä näytti toimivan, kun hän aloitti vielä ammattilaisuraansa Reggio Emiliassa.

Siirrytään nykypäivään. Italia suoritti viime EM-kisat yhtä vahvasti kuin Suomi Lahden MM-hiihdot ja tuloksena oli historian huonoin arvokisasijoitus. Kuinka monta italialaista pelaa ulkomailla tällä hetkellä? Kuinka monta Euroopan tasolla potentiaalista prospectia löytyy?

Kannattaa miettiä, kuinka kauaskantoisia seurauksia päätöksillä on. Näitä ei kannata missään liiton Lapin saunoissa miettiä yhdessä illassa.

 

[käyttäjätunnus]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Kannattaa miettiä, kuinka kauaskantoisia seurauksia päätöksillä on. Näitä ei kannata missään liiton Lapin saunoissa miettiä yhdessä illassa.

Juuri näin. Ja tähän(kään) kysymykseen ei ole olemassa mitään yhtä, absoluuttisesti oikeaa vastausta. Eri vaihtoehtojen sopivuus riippuu pitkälti päätöksen taustalla olevista tavoitteista.

 

[Stone]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Eri vaihtoehtojen sopivuus riippuu pitkälti päätöksen taustalla olevista tavoitteista.

Ja lyhyellä tähtäimellä mennään pahasti pieleen, esim. poistamalla jenkkirajoitukset.

Pitkälti pelin ja joukkueiden taso on kiinni rahasta. Jos kaikkien talous saataisiin kuntoon ja jopa tasoa nostettua, liiga vetäisi tasokkaampia pelaajia ja kotimaisillekin saataisiin paremmat edellytykset kehittyä, mm. ammattivalmentajia junnuista lähtien. Mutta ylimääräistä rahaa ei taida olla tarjolla.

 

[UncleSam]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Ja lyhyellä tähtäimellä mennään pahasti pieleen, esim. poistamalla jenkkirajoitukset.

Pitkälti pelin ja joukkueiden taso on kiinni rahasta. Jos kaikkien talous saataisiin kuntoon ja jopa tasoa nostettua, liiga vetäisi tasokkaampia pelaajia ja kotimaisillekin saataisiin paremmat edellytykset kehittyä, mm. ammattivalmentajia junnuista lähtien. Mutta ylimääräistä rahaa ei taida olla tarjolla.

Stone hyvin kiteytti minunkin mielipiteeni. Viimeisten vuosien aikana Koripalloliitto on valitettavan usein sortunut hataisiin ratkaisuihin miettimatta tarkemmin paatoksen painoarvoa ja vaikutusta tulevaisuuteen.

Talla hetkella Suomen maajoukkueen pohja rakentuu vahvasti Korisliigaa tahkoavista lupaavista pelaajista. Samalla liiga on tuottanut useita nuoria isompiin Euroopan liigoihin (esim. Salin). Itse naen suurimpana syyna Suomalaisen koripallon kehitykseen juurikin kotimaisen liigan vahvan tasonnoston. Toki se on selvaa, etta suomalaisille pelaajille joudutaan maksamaan enemman, mutta sama budjetoitu rahamaara varmasti palaisi seuroilla jos neljan ulkomaalaisen peluuttaminen olisi mahdollista.

Toisin sanoen, Korisliiga ja Koripalloliitto kaivaisivat itselleen hautaa nostamalla ulkomaalaispykalan neljaan pelaajaan. Tassa on kyseessa hieman sama efekti kuin polkupyoran kumin korjaaminen purukumilla; eteenpain paasee muutaman kilometrin, mutta sitten saadaankin koko pyorasta soikea. Jos ongelmana on tasokkaiden pelaajien riittaminen kaikkiin Korisliigan joukkueisiin, tulisi asia ratkaista joukkuemaaraa pudottamalla eika rotaatioiden leventamisella ulkomaalaisten avulla.

 

[tanssipallo]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Mikä tuntuu jäävän näkemättä on se, että suomalaisten pelaajien palkkojen nousu on lajin ja samalla seurojen kannalta erittäin positiivinen asia. Se tarkoittaa sitä, että entistä useammalla on mahdollisuus pelata ammattilaisena eli käyttää aikaa harjoitteluun paljon - ja sillä tahtoo olla sellainen vaikutus, että taso nousee.

Totta kai mukana on myös niitä, jotka eivät tavoittele Euroopan huipulle nousua ja/tai pelaavat päivätyön ohella, mutta keskeistä on, että palkkojen nousu tekee mahdolliseksi ammattimaisen pelaamisen ja kun se mahdollisuus on olemassa, niin osa sitä mahdollisuutta myös käyttää.

Jos seurat tunnistavat tämän, ne voivat luoda polkuja nuorille lupaaville pelaajille käyttääkin vuosi kokonaan urheiluun ja saada palkkaa pelaamisesta - nuorelle usein pienempikin raha merkitsee enemmän, kun vielä menot eivät ole nousseet. Tällöin seuran pitää nimenomaan haluta maksaa myös omalle junnulle eikä palkata joukkuetta täyteen muualta palkattuja suomalaisia.

Ja eikö niitä junnuja ole? Tarjonta luo myös kysyntää. Kun tämä on tiedossa ja useammat kehittyvät pelaajat saavat palkkaa, alkaa siitä tulla tavoittelemisen arvoinen juttu ja se tunnetaan, nuoret tavoittelevat sitä ja harjoittelevat vähän enemmän jne...

 

[Sir Karnivori]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Tähän myyttiin täytyy puuttua. Kärkipään joukkueet ovat viime vuosina turvautuneet pääosin tuttuihin ulkomaalaisiin ja ruletti on pyörinyt enemmänkin karsintaviivan tuntumassa.

Samaa mieltä siitä, että kärkitiimit tekevät tulosta pitkäjänteisyydellä, eikä tarvetta riskinottoon ole. Kommentti oli ehkä hieman omakohtainen...

Jos tuo pitäisi yleisemminkin paikkansa, olisi divari Korisliigaa seuratumpi sarja. Vaikea uskoa, että kiinnostavuus ainakaan kasvaisi pelin tason laskiessa.

Jep, tää oli mun henkilökohtainen mielipide, en ole katsojatilastoja laajemmin tutkinut. Herbertin kanssa jaan silti saman ajatuksen noista yleisön suosikeista. Divariargumentti on kuitenkin mielestäni vino, paras sarjataso nyt vaan on aina paras, vaikka jollain absoluuttisella mittarilla (donkkikeskiarvo?) taso olisikin laskenut. Mutta joo, asia ei ole niin yksinkertainen, lajin suosio tosiaan on suhteessa myös kansainväliseen menestykseen, ja jenkkimäärän vaikutuksista kotimaisten pelaajien määrään ja laatuun on tässä ketjussa sitä "hyvää pohdintaa" puoleen ja toiseen.

 

[EL2K]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Mikä tuntuu jäävän näkemättä on se, että suomalaisten pelaajien palkkojen nousu on lajin ja samalla seurojen kannalta erittäin positiivinen asia. Se tarkoittaa sitä, että entistä useammalla on mahdollisuus pelata ammattilaisena eli käyttää aikaa harjoitteluun paljon - ja sillä tahtoo olla sellainen vaikutus, että taso nousee.

Tuo on täysin totta.

Mutta mistä rahat? Jos tämän kauden jenkkibudjetti käytetään ensi kaudella kahteen jenkkiin, niin siinä ne rahat sitten taas meni. Jos taas otetaan kaksi tämän kauden hintahaarukkaan sopivaa jenkkiä, niin sitten on taas yksi "liigan tasoa nostava tekijä" pelistä pois. Toki varmasti motivoi myös kotimaisia pelaajia tekemään enemmän töitä palkkansa eteen jos palkka nousee joillain pelaajilla esim 200€/kk, onhan se iso raha! Mutta siinä menee sitten jonkin aikaa ennenkuin tämä tuottaa hedelmää. Itsekin olisin mieluummin tämän asian kannalla että motivoitaisiin kotimaisia pelaajia tekemään enemmän töitä. Ja silloinhan pelaajilta voi vaatia, kun niille oikeasti jotain maksetaan.

Jos mentäisiin kahdella jenkillä, on riski ettei peli ole enää niin kiinnostavaa ja yleisömäärä sekä jo olematon medianäkyvyys laskee..

Pidän ajatuksesta -omankylänpojat-. Mutta kuten joku jo aiemmin kirjoitti, niin sitä peliä pelataan jossain muualla kuin Korisliigassa. Pääsarjatasolla ollaan kilpailemassa tosissaan siitä kuka on paras. Nuori Suomi turnaukset on mennyttä kauraa.

 

[Raid]

Vs: Neljä jenkkiä ensikaudella?

Pääsarjatasolla ollaan kilpailemassa tosissaan siitä kuka on paras.

Ollaanko? Jos siellä ollaankin kehittämässä suomalaista koripalloa? Tai jos tavoite onkin kehittää paikkunnan koripalloa ja sen toimintaedellytyksiä? Tai saada paikkakunnalle näkyvyyttä? Tai jos toimintaa tehdäänkin katsojia varten? Tai jos se toiminta onkin vaan kylmää businesta?

Yrityselämässä konsepti on selvä. Yrityksen tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen ja tämän tehtävän täyttääkseen yritys analysoi toimintaympäristöään, omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä laatii tältä pohjalta toimintasuunnitelmat, strategiat ja visiot. Onko korisliiga ja sen jäsenseurat jossain määritelleet mitä ja ketä varten ne ovat olemassa, millaiseksi ne haluavat kehittyä ja miten ne aikoivat tavoitteisiinsa päästä? Enpä ole törmännyt.

P.S. Ei siis kukaan sitten tiedä mitä sunnuntaina oikeasti päätettiin ensi kauden liigasta?