Olen usein miettinyt näiden junioreiden valintoja jo tuolta U15 saakka. Ja väitän vahvasti niin, että paljon suositaan "omia poikia/tyttöjä" asioissa. Jos on kaksi tasavertaista tai jopa toinen piirun jossakin parempi, niin siihen tuttuun ja turvalliseen luotetaan selkeästi enemmän.
Toinen mikä näissä varsinkin alemman ikäpolven valinnoissa häiritsee on pituuden suosiminen. Tottakai se pituus on hyvä ottaa huomioon, mutta jos poika/tyttö on juuri SILLÄ HETKELLÄ selkeästi heikompi jokaisella osa-alueella, niin se otetaan viemään maajoukkuepaikka. Vaikka se lyhyempi olisi jokaisella alueella parempi.
Sitten kun taidot karttuu ja alkaa olemaan hyvä, niin ottaisivat sitten niitä pidempiä tarvittaessa.
Väitän tässä suoraan, että Suomessa hukataan järjetön määrä oikeasti talentteja tuon vuoksi. Ihan kuin siihen olisi meillä varaa.
No joo, tämä on hyvin monisyinen asia johon tuskin on yhtä oikeaa vastausta. Valinnat ovat suurelti osin usein makuasioita ikäluokan kärkeä lukuun ottamatta ja kun ihmiset valintoja tekevät niin erehdyksiä ja virheitäkin aina välillä tulee.
Lähtökohtaisesti Suomessa on niin vähän pitkiä poikia ja tyttöjä että kaikista lajin pariin hakeutuvista tulisi pitää erityisen hyvää huolta. Erityisesti jos pituuteen yhdistyy vielä urheilullisuus ja atleettisuus niin taitopuoli juniori-ikäluokissa on vielä täysin toissijaista.
Toki kaikki pelaajamateriaali huomioiden ylipäätään kaikissa lajeissa tulisi pyrkiä takaamaan kaikille motivoituneille pelaajille ainakin 17-18 ikävuoteen saakka mahdollisuus treenata niin paljon kuin on haluja ja mahdollisimman laadukkaasti riippumatta sen hetkisestä taitotasosta, koosta tms. Näin vältettäisiin hukkaamasta myöhemmin kehittyviä ja kukkaansa puhkeavia pelaajia.
Esimerkiksi nuorisomaajoukkueissa olisi hyvä pitää yllä yhtä lailla niin sanottua haastajamaajoukkuetta. 30-40 pelaajan aktiivisella ringillä syntyy aitoa sisäistä kilpailua peli- ja kisapaikoista sekä saavutetaan myös monta muuta synergiaetua. Toki tämä on varmasti osin myös resurssikysymys.
Pointtina erityisesti se että motivoituneita pelaajia kehitetään mahdollisimman laajalla rintamalla ja aika näyttää sitten kenestä näistä kuoriutuu loppujaan menestyjiä aikuistasolla. Juniorisarjojen menestys kun ei koskaan ole tae menestymiselle aikuistasolla. Kaikki tämän toki tietävät, mutta silti se hyvin usein valitettavasti tuppaa unohtumaan.
