Kolme peliä takana ja kylläpä on raskasta katsottavaa! Olisi vaikka kuinka monta epäkohtaa johon tarttua, tässä muutama:
Raskasta katsottavaa sen vuoksi, että yritän katsoa pelejä läpi joukkuelasit silmillä ja nähdä tilannekuvan hieman laajemmin. Pienen lajin kirouksen siemenet ovat itäneet jo pidempään ja sato näkyy kaikessa. Ensinnäkin joukkueen runko on kasattu aivan väärin. Menestyvää joukkuetta ei luoda itsekkäillä yksilöillä eikä hyvä joukkue muodostu vain hyökkäävistä pelaajista. Samat naamat kentällä ja penkillä vääristää tilannetta ja perinteinen 'tulos-tai-ulos' malli lakkaa toimimasta.
Kun kaiken rakentaa yhden pelaajan varaan - tässä turnauksessa Aarnisalon - niin sellaisella pelillä ei isoja maita voiteta. Niin yksinkertaista se on. Pitkä kausi takana, turnauksessa tahti on kova ja kaikki mehut alkusarjan peleihin. Tämä ei hyvää lupaa, kun mennään niihin oikeasti tärkeisiin peleihin. Ja vaikka Aarnisaloa jaksetaan hehkuttaa jokaisessa käänteessä, niin paljon olisi parannettavan varaa. Kovasta itseluottamuksesta ei tietenkään haittaa ole, mutta välillä seinän päähän hakkaaminen on raskasta katsottavaa. Nyt taso on sitä luokkaa, että ohi ei vain enää pääse 1vs1 tilanteissa - haluja kyllä on! Hyvästä pistemäärästä huolimatta hän ei päässyt eilisessä Saksa pelissä viimeistelemään kertaakaan oikean käden puolelta - ja ainut oikean käden puolelta lähtenyt yritys koria kohden oli se viimeisen sekunnin lay up, jossa omat jalat ristissä ja selkä koria kohden. No joo, olisihan se voinut mennä, mutta olisin silti samaa mieltä - se oli todella huonosti pelattu peli Suomelta. Aivokuollut kuvio, ennalta arvattavissa oleva yllätyksetön ratkaisu ja kirsikkana kakussa epätoivoinen korintekoyritys.
Jos valmennuksen taktiikkana on pelata joka peli yhden pelaajan kautta, niin kentällä pitäisi olla silloin niitä pelaajia, jotka fyysisyydellään ja peliälyllään mahdollistavat sen. Nyt siellä on.. miten sen nyt kauniisti sanoisi.. väärän pelipaikan pelaajia, jotka eivät pysty voittamaan niitä kuuluisia tilastoimattomia 1-vs-1 taistoja, jotka ovat menestyksen kannalta tärkeämpiä kuin ne aina otsikoissa pyörivät pistetilastot.
Täällä on myös hehkutettu joukkueen hyvää puolustamista. Olisi kiva kuulla mitä sen näkemyksen takana on. Omille verkkokalvoille tallentui liian monta ylivoimahyökkäystä, joissa puolustaminen on romuttunut jo hyökkäyspäädyssä. Sen lisäksi Saksa tuli 1vs1 tilanteissa ohi liian monta kertaa ja liian helposti. Niiden lisäksi Saksa sai muutamalla syötöllä täysin vapaita heittopaikkoja. En usko, että tämä kuului taktiikkaan ja Suomen onneksi Saksalla oli umpi surkea heittopäivä. Valitettavasti noita hävittyjä 1vs1 ja vapaita heittopaikkoja ei tilastoida, mutta datasta ja heittokartasta näkee jo jotain. Saksan kolmoset 2/29 (6,9%), toisella puoliajalla 0p kaaren takaa. Yhden pitkän kakkosen heittivät Q3:ssa, mutta muuten 2. puoliajan pisteet KAIKKI TULI KORIN ALTA. Voiko tämän huonommin enää puolustaa joukkuetta vastaan?!
Toivottavasti liittämäni heittokartta kuvakaappauksena näkyy tässä alla, eli Saksan Q3+Q4 näyttää tältä:
Ja lopuksi vielä siihen isoon kuvaan. Nyt on kolme päivää ja kolme peliä takana. Avari on pelannut itsensä valmennuksen sydämiin ja sitä he eivät uskalla muuttaa. Samaan aikaan heidän jalka alkaa painamaan ja se tulee näkymään seuraavassa pelissä. Penkillä on pelaajia, jotka ovat tottuneet pelaamaan isompia minuutteja, mutta nyt heidät on puolestaan kyykytetty pienille minuuteille. Tämä syö heidän itseluottamuksen eivätkä he varmasti tunne olevansa osa joukkuetta. Siinä mielentilassa ei ole kiva mennä kentälle. Suomen penkki teki eilisessä Saksa pelissä 6p (6+0+0+0+0). Vaikka en ole treeneissä ollut tai pelikirjaa nähnyt, niin väistämättä tulee sellainen tunne, että nämä pelaajat eivät kunnolla edes tiedä missä heidän pitäisi kentällä olla ja mitä heidän siellä pitäisi tehdä. Toki he urheilullisina yksilöinä pysyvät tuoreella jalalla näennäisesti mukana, mutta kun puhutaan kansainvälisestä huippukoripallosta, niin juuri noinhan siinä käy. Ja vielä se tärkein, eli miten tämä kaikki liittyy isoon kuvaan: Nyt, kun isot pelit alkavat, niin olemme juoksuttaneet avarin maitohapoille, olemme näyttäneet vastustajille kaikki taktiset kuviomme ja syöneet penkin itseluottamuksen. Tällä lähestymiskulmalla kansainvälisiä turnauksia kohtaan on mahdoton saada menestystä. Toki tämä palvelee muutaman yksilön uraa.