Vs: Olympialaisten koripallo ja karsinnat (25.6-8.7 & 28.7-12.8)
Aika ottaa pienimuotoinen ennakkokatsaus Olympialaisiin. Alla on pientä pohdintaa kuudesta ennakkosuosikista ja niiden pelaajista.
(”Seuraa häntä” –pelaajasta piti alun perin kertoa jotain mielenkiintoista, mutta tähän on käytetty jo nyt sen verran aikaa, etten enää syvempiä analyyseja kaikista jaksanut lähteä rustailemaan. Valitsinkin ”seuraa häntä”-pelaajaksi erittäin subjektiivisesti oman suosikkipelaajani jokaisesta joukkueesta, paitsi USA:sta. Sulkeissa viime kauden seura.)
Suosikit:
USA
Viimeisimmät harjoitusottelut:
16.07.2012
USA 80 Brasilia 69
19.07.2012
USA 118 Iso-Britannia 78
22.07.2012
USA 86 Argentiina 80
24.07.2012 USA vs. Espanja
Tärkeimmät pelaajat: Kevin Durant, LeBron James, Kobe Bryant, Chris Paul
Seuraa häntä: Anthony Davis (Kentucky Wildcats)
Lyhyt ja tiivistahtinen NBA-kausi taisi verottaa USA:n joukkuetta. Poissa ovat kovista nimistä
Dwight Howard,
Derrick Rose ja
Dwyane Wade. Suurempia sydämentykyksiä nämä vastoinkäymiset tuskin synnyttivät USA:n leirissä, sillä jalkeilla oleva ryhmä on edelleen paperilla ylivertainen.
Anthony Davis erikoistarkkailussa siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen peliään on tullut vähiten näistä kavereista katsottua. Tähän mennessä ollut harkkapeleissä lähinnä puolustuspään maalivahti ja hyökkäyspään donkkaaja, katsotaan nähdäänkö Davisilta kisoissa muitakin hyökkäyspään suorituksia, kuin rankkaridonkit.
Joukkueen peli rakentuu
LeBron Jamesin ja
Kevin Durantin ympärille, joista etenkin Durant on eurosäännöillä pelattaessa lähellä pysäyttämätöntä hyökkäyspäässä, esimerkiksi lähempänä olevan kolmosviivan takia. Hyökkäyksessä jenkeiltä tuskin nähdään mitään joukkuekoriksen ystäviin vetoavaa, mutta fyysisesti melko ylivertaiset pelaajat aiheuttavat käsittämätöntä tuhoa puolustuspäässä sekä nopeissa hyökkäyksissä. USA on pelannut harjoituspeleissään paljon viisikoilla, joissa "sentterin" roolia pelasi joko James, Durant tai jopa
Carmelo Anthony. Näistä varsinkin Jamesilla riittää pihvi ja fysiikka täysin puolustamaan vastustajan senttereitä, mutta vastustajan sentterillä tuskin on minkäänlaista jakoa yrittää paimentaa häntä puolustuspäässä. Mielenkiintoista siis nähdä, miten vastustajat reagoivat tähän. Mennäänkö paikaan vai lähdetäänkö itsekin mukaan small-balliin?
Miten tälläinen joukkue sitten voitetaan? Ensinnäkin hyökkäyspelin pitää toimia niin jouhevasti, ettei turhia menetyksiä (automaattinen donkki toiseen päähän) synny yhtään. Palloa pitää pystyä liikuttamaan, mutta etenkin sitä täytyy pelata sisälle postiin, jossa pitää sitten olla pelaajia, jotka pystyvät viimeistelemään itse tai jakamaan palloa takaisin ulos, kun mahdollinen tuplaus tulee valonnopeudella. Yhdysvalloilla on nimittäin vain yksi kansainvälisessä koriksessa itsensä todistanut postpakittaja,
Tyson Chandler. Kaarelta pitää löytyä ratkaisuvoimaa myös, sekä heitto- että ajovoimaisia pelaajia.
Pakkipää alkaa transition difusta, jonka pitää olla äärettömän pitävää. Jos se vuotaa, on tuloksena jotain
tälläistä. Jos päästään puolen kentän peliin, on pelisuunnitelmaa toteutettu sen verran hyvin, että enää pitää pystyä rajoittamaan hiukan Jamesin,
Chris Paulin ja kumppaneiden korilleajoja, ja toivoa että USA:n heittäjille tulee heikko päivä.
Yksinkertaista ja helppoa, eikö?
Espanja
Viimeisimmät harjoitusottelut:
17.07.2012
Espanja 75 Australia 69
18.07.2012
Espanja 81 Australia 75
20.07.2012
Espanja 105 Argentiina 85
24.07.2012 Espanja vs. USA
Tärkeimmät pelaajat: Pau Gasol, Marc Gasol, Juan Carlos Navarro, Rudy Fernandez
Seuraa häntä: Fernando San Emeterio (Caja Laboral)
Jos USA on kisojen kiistaton ykkösuosikki, niin Espanja on vähintään yhtä selvä kakkosnimi. Rungon
Juan Carlos Navarro,
Pau Gasol,
Marc Gasol,
Rudy Fernandez pelatessa jälki on ollut hurjaa - Marc Gasolin ensimmäisistä arvokisoista (2006 MM) lähtien Espanja on voittanut mitalin kaikissa pelaamissaan kisoissa, lukuun ottamatta vuoden 2010 MM-taisteloja. Viime syksyn EM-kisoissa ensimmäiset arvokisansa Iberian suuremman maan paidassa pelannut
Serge Ibaka on erinomainen lisä Espanjan joukkueeseen, sillä Gasolin veljesten jälkeen iso kalusto on varsin kapea, kun
Felipe Reyesinkään jalka ei liiku enää ihan nuoruusvuosien tahtiin. Ibaka voi myös haastaa USA:n pelaajat kisojen highlight-mittelössä näyttävillä torjunnoillaan.
Espanjankaan joukkue ei selvinnyt NBA-kaudesta ilman loukkaantumisia, kun loistavan kauden pelannut
Ricky Rubio teloi polvensa. Onneksi spaniardeilla on heittää areenalle ihan pätevä korvaaja,
Jose "Olè!" Calderon. Sen minkä Calderon häviää Rubiolle pakkipäässä ja hyökkäyksen mielikuvituksellisuudessa, korvaa hän puutteensa ollessaan reilusti parempi heittäjä ja Rubiota suoritusvarmempi pelaaja. Rubion menetys ei ehkä olekaan niin suuri takaisku Espanjalle, sillä USA:n haastaakseen Espanjan hyökkäyksen on joka tapauksessa kuljettava Gasol-Gasol tutkaparin läpi. Toisena pelinrakentajana häärii nimihirviö
Sergio Llull, joka atleettisuudellaan ja puolustuksellaan on lähes vastakohta Calderonista. Espanjalla on siis vapaus valita kahdesta hyvinkin erityyppisestä takamiehestä vastustajan mukaan.
Takakentällä Espanjan tärkeimmät pelaajat Calderonin lisäksi ovat Navarro ja Fernandez. Navarron tuntevat varmasti kaikki koripalloa pelaavat. Uskomaton heittäjä sekä suoraan syötöstä että omasta kuljetuksesta. Navarron floatterit ovat yhtä ihmeellisiä joka kerta. Fernandez on huikea urheilija, joka omaa Navarron tavoin erinomaisen heiton. Fernandez saattaa kohahduttaa yleisöä muutaman kerran huikeilla syöttöoivalluksilla, mutta mikään pelinrakentaja Rudy ei ole. Real Madridissa Fernandez oli parhaimmillaan, kun pääsi juoksemaan nopeita sekä hyökkäämään lähestyvää puolustajaa vastaan. Espanjan pelitavan pitäisi mahdollistaa samalainen rooli myös maajoukkueessa.
Haastajat:
Ranska
Viimeisimmät harjoitusottelut:
15.07.2012
Ranska 70 Espanja 75
21.07.2012
Ranska 78 Brasilia 74
23.07.2012 Ranska 67 Australia 69
Tärkeimmät pelaajat: Tony Parker, Nicolas Batum, Boris Diaw, Ronny Turiaf
Seuraa häntä: Nando de Colo (BC Valencia)
Ranskan joukkue huippumaista ylivoimaisesti riippuvaisin yhdestä pelaajasta.
Tony Parkerin harteilla on koko joukkueen hyökkäyspelin taakka, sillä joukkuekaverit ovat lähinnä isoja ja atleettisia viimeistelijöitä. Paitsi
Boris Diaw, joka on vain leveä. Parkerin seurakaveri Diaw lienee sitten Ranskan pelin toinen mootttori, koska Dee-ow on kokoisekseen äärettömän hyvä pallonkäsittelijä ja syöttäjä. Spurs kaksikon kesken nähdään varmasti paljon pick ’n pop palloskriinejä, joilla Parker tienaa elantonsa NBA:ssa. Diawkin on elementissään saadessaan haastaa itseään hitaampia puolustajia kaarelta.
Ranskan joukkueesta löytyy vielä kolmaskin Spur – Valenciasta Texasiin ensi kaudelle siirtyvä
Nando de Colo. De Colo on Ranskan joukkueen Jason Terry, pelaaja joka tuo penkiltä heittovoimaa, ja jonka päätä ei pahemmin huimaa ratkaisuhetkillä. Kaikilla Suomen maajoukkuetta seuranneilla lienee vielä joitain muistikuvia de Colon kovista koreista Suomeakin vastaan. de Cololta on odotettavissa pari ”miten se ton teki?” –syöttöä, ja paljon kuvankauniiin heittotekniikan esittelyä, joten todellakin suosittelen pitämään silmät naulittuna tähän kaveriin. Alkulämmittelyä Nandon seuraamiseen voi ottaa vaikkapa katsomalla
tämän videon.
Laituriston ykkösnimi on superatleettinen
Nicolas Batum, joka solmi juuri lähemmäs 50 miljoonan dollarin jatkosopimuksen Portland Trail Blazersin kanssa. Tällä tasolla pelattaessa Batum ei ole mikään ”game changer”, mutta pärjää fysiikkansa, kokonsa, puolustuksensa ja heittonsa takia käytännössä kenelle tahansa. Maajoukkueessakin rooli lienee selvä - Batum ottaa kontolleen vastustajan parhaan hyökkäyspelaajan pakkipäässä ja hyökkäyspeli perustuu lähinnä nopeisiin hyökkäyksiin ja spot-up heittoihin ja siitä vastapalloon ajoihin. Muut 2 tai 3 paikan minuutteja saavat pelaajat ovat
Florent Pietrus,
Mickeal Gelabale ja
Yakhouba Diawara, jotka kaikki sopivat edellä mainittuun muottiin. Atleettisia viimeistelijöitä.
Isosta päästä Les Bleusilta puuttuu joukkueen kiistaton ykkössentteri
Joakim Noah. Paikkaamaan joutuvat NBA-pelurit
Ronny Turiaf ja
Kevin Seraphin. Ja jotta viesti menee perille, myöskään Ranskan isot eivät omaa sen kummempia koripallotaitoja, vaan ovat näitä
atleettisiä viimeistelijöitä.
Brasilia
16.07.2012
Brasilia 69 USA 80
21.07.2012
Brasilia 74 Ranska 78
22.07.2012
Brasilia 87 Australia 71
Tärkeimmät pelaajat: Nene Hilario, Marcelinho Huertas, Leandro Barbosa, Tiago Splitter
Seuraa häntä: Marcelinho (FC Barcelona Regal)
Jos muut kärkijoukkueet ovat lähes kaikki kärsineet loukkaantumisista, Brasilialla on pitkästä aikaa kaikki ykkösnimet terveinä samaan aikaan. Brassien ykkösase on kisojen toisiksi paras isojen miesten rotaatio, johon kuuluvat NBA-pelaajat
Nenê,
Tiago Splitter ja
Sideshow-Bob Varejao. Ikävä kyllä Nenê on tästä kolmikosta ainoa, joka omaa kummempia hyökkäyspään taitoja. Varejao ja Splitter ovat lähinnä kovia hustlaajia ja hyviä puolustajia.
Onneksi Brasilian isoilta pelaajilta ei vaadita Sabonis-tyylistä pelin järjestelyä hyökkäyspäässä, kun pallollinen vastuu voidaan luovuttaa yhdelle ultimaattisista suosikkipelaajistani,
Marcelinho Huertasille. Huertasia voidaan hyvinkin pitää Etelä-Amerikan
Steve Nashina – löytyyhän repertuaarista ne ah niin orgastiset yhden jalan hyppyheitot. Takakentällä Marcelinhon rinnalla hyökkäysvastuuta kantaa NBA-konkari
Leandro Barbosa, joka on parhaimmillaan päästessään käyttämään huikaiseevaa nopeuttaan avoimella kentällä. Jos peli hidastuu ja vastustaja pistää Barbosan erikoistarkkailuun, sortuu Leandrinho usein yliyrittämiseen ja hätäilyyn, johtaen huonoihin heitonvalintoihin ja tyhmiin menetyksiin.
Ainakin Yhdysvaltoja vastaan pelatussa harjoitusottelussa Brasseilla aloitti kolmospaikalla
Alex Garcia. Jos sama viisikko aloittaa kisoissakin, voidaan ainakin olla varmoja siitä, että Brasilian SG-SF kaksikko omaa kaksikkona ylivoimaisesti kisojen kummallisimman näköiset heitot. Olen varma, että Garcian heitossa on sivukierrettä.
Argentiina
Viimeisimmät harjoitusottelut:
12.07.2012 Argentiina 75 Brasilia 91
20.07.2012
Argentiina 85 Espanja 105
22.07.2012
Argentiina 80 USA 86
Tärkeimmät pelaajat: Manu Ginobili, Luis Scola, Carlos Delfino, Pablo Prigioni
Seuraa häntä: Manu Ginobili
Argentiinan ”kultainen sukupolvi” taitaa pelata viimeisiä olympialaisiaan. Aloitusviisikon keski-ikä on varsin kokenut 32 vuotta, avainpelaajien ollessa järjestään reilusti kolmenkymmenen paremmalla puolella. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Ateenan mestareilla olisi todella kilpailukykyinen joukkue jälleen kerran.
Argojen peli perustuu soljuvaan pallon ja pelaajien liikkeeseen. Tätä orkestroivat takamiehet
Pablo Prigioni ja
Manu Ginobili. Prigioni on näistä se vanhan liiton passfirst pelinrakentaja, jolle suurinta nautintoa tuottaa, kun koko joukkue on hyökkäyspäässä samalla sivulla ja peli kulkee. Ginobili on joukkueen pahin korintekouhka – huikean koripallomielikuvituksen omaava pelaaja, joka pystyy skoraamaan lähes millä keinolla tahansa.
Argentiinan toinen syömähammas löytyy korin alta, jossa repii ja raastaa Phoenix Sunsiin siirtynyt iso laituri
Luis Scola. Jäätelömies tuntee kaikki mahdolliset ja mahdottomat tavat tökätä palloa koriin lähietäisyyksiltä, mutta omaapa myös varsin kelvollisen keskimatkan hyppyheiton.
Muut mainitsemisen arvoiset pelaajat Argentiinan joukkueesta ovat NBA:ssakin uraa tehneet
Carlos Delfino ja
Andres Nocioni. Delfino on lähes kahden metrin varrellaan joko iso kakkospaikan peluri tai pätevä kolmospaikan jannukin. Parhaimmillaan, kun ei joudu hyökkäyksessä turhia soveltamaan, vaan pääsee käyttämään ykkösasettaan, heittoa tehokkaasti. Nocioni Delfinoa hieman isompi, ja pelaakin 2-3 paikkojen sijaan enemmänkin 3-4 mestoilla. Ei vertailukohteensa tasoinen heittäjä, mutta pelaa todella kovaa ja usein fiksustikin. Kilometrit alkavat pikkuhiljaa painaa jaloissa, mutta Nocioni on silti vielä
pätevä olympiatason pelaaja, koska ”tietää miten korista pelataan.”
Venäjä
Viimeisimmät harjoitusottelut:
27.06.2012 Venäjä 77 Liettua 68
28.06.2012 Venäjä 76 Iso-Britannia 54
22.07.2012 Venäjä 101 Liettua 79
Tärkeimmät pelaajat: Andrei Kirilenko, Alexey Shved, Viktor Khryapa, Timofey Mozgov
Seuraa häntä: Alexey Shved
Bill Simmons voisi sanoa, että ”Venäjää on hypetetty aliarvostetuksi niin paljon, että siitä on tullut jo yliarvostettu”. Ihan noin mustavalkoinen asia tuskin on, mutta mielestäni Venäjä on paperilla varsin kaukana yllä läpikäydyistä joukkueista. Joukkueessa on kuitenkin terveellinen sekoitus kokemusta ja nuoruuden intoa, joten itänaapuria on turha kokonaan jättää pois spekulaatioista välieräjoukkueista puhuttaessa.
Joukkue on varsin CSKA painotteinenen. Itse asiassa rosterissa on viisi viime kaudella CSKA:ssa palloillutta pelaajaa, joista vähintään neljä tulee saamaan rotaatiominuutteja. Joukkueen moottori on huikean kauden pelannut
Andrei Kirilenko, jonka mukaan lienee kehitetty termi ”do it all forward”. Kirilenkon tutkaparina nelospaikan suurimmat minuutit vie
Viktor Khryapa, jonka monipuolisuus on Kirilenkon tavoin huimaa. Khryapa on erinomainen pallonkäsittelijä ja syöttäjä kokoisekseen, ja Venäjän peli kulkeekin paljon Khryapan läpi.
Kolmas avainpelaaja on Venäjän takalinjojen hallitsijaksi noussut, oma man-crushini,
Alexey Shved. Shvedistä on täällä tullutkin jo vähän vaahdottua, mutta tätä kaveria on vaikea olla hehkuttamatta. Hyökkäyspäässä pystyy käytännössä mihin tahansa, tai ainakin kaikkeen, mihin hyvän takamiehen kuuluukin pystyä. Alexey oli myös itänaapureitten paras pelaaja kisoihin pääsyn ratkaisseessa Nigeria-ottelussa tehoin 22/6 syöttöä. Uskon, että Olympialaiset ovat Shvedin lopullinen läpimurto maailman huipputakamiesten joukkoon. Takakentällä Shved saa tulitukea
Petteri Koposen ensi kauden seurakavereilta
Vitaliy Fridzonilta ja
Sergei Monialta.
Venäjän isot jässikät ovat CSKA:n
Sasha Kaun ja Denver Nuggetsin
Timofey Mozgov. Kumpikaan näistä pelaajista ei omaa kovinkaan kummoisia koripallotaitoja (vaikka Kaunin heitto onkin näkemisen arvoinen, tavallaan), mutta ovat koollaan ja fysiikallaan täydentävät monipuolisia laitureita varsin mukavasti. Kuten muutkin Venäjän pelaajat, Kaun ja Mozgov pelaavat kovaa ja juoksevat kenttää hyvin.
Turnausohjelmasta:
Lohkojaothan menevät niin, että A-lohkossa suht varmoja jatkoonpääsijöitä lienevät Argentiina, Ranska ja USA. Viimeisestä jatkopaikasta taistelevat Liettua ja Nigeria. Nämä kaksi maata ottivat yhteen olympiakarsinnoissa, jolloin
Nigeria vei pidemmän korren. (Huom. Liettua antoi Nigerian ottaa muutaman pisteen voiton, kun olivat jo varmistaneet lohkovoittonsa.) Liettualla on aina sympaattinen joukkue jalkeilla, jonka mielenkiintoisimmat pelaajat lienevät tällä kertaa
Mantas Kalnietis ja Jonakset
Valanciunas ja
Maciulis. Siihen päälle kun lisätään vielä
Linas Kleiza ja legendaarinen
Saras Jasikevicius, tulee Liettua varmasti olemaan kova pala lohkon "kolmelle suurelle", ilman
Robertas Javtokastakin.
B-lohkon kolme suosikkia ovat Brasilia, Espanja ja Venäjä. Suosikki neljännelle paikalle lienee Australia, jonka kovimmat pelurit ovat Spursin aboriginaali
Patty Mills ja Montepaschin kokenut sentteri
David Andersen. Kuitenkin viimeistään
Andrew Bogutin poisjäänti tarkoittaa sitä, että puolivälierissä Australian tie nousee vääjämättä pystyyn.
Puhdas veikkaus puolivälieräpareista on tälläinen:
USA-Australia
Argentiina-Venäjä
Ranska-
Brasilia
Espanja-Liettua
Jolloin välierät näyttäisivät tältä:
USA-Brasilia
Espanja-Argentiina
Ja finaali olisi:
Espanja-USA
Jos finaalipari on tuo, sanon vain sen verran että 12.8 tulee olemaan hieno koripallopäivä.
