Arvasin jo tuota pikkutekstiä laatiessani, että aivan varmasti tulee jotain räppiä siitä, ettei analyysi perustunut koko otteluun. (Arvasin tuolloin, että nillitys tulee aivan varmasti joltain kirjoittajalta, jolla on Lakersin logo avatarinaan. Se, että avautuja onkin valinnut nimimerkikseen entisen Kobe Bryantin sidekickin nimen, on pelkkää plussaa.)
Perusteellisemman kuvan olisi tietenkin saanut katsomalla esimerkiksi kaikki tämän kauden ottelut läpi, jolloin olisi voinut koettaa haistella myös joitain pidemmän aikavälin trendejä, mutta rehellisesti sanottuna tuon yhden neljänneksenkin katseleminen oli sellaista tuskaa, että tämän otoskoon oli tällä kertaa riitettävä.
Rajoitetusta otoskoosta huolimata en pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa aiempien neljännesten pelin perusteella Bryantin itsekäs viimeisen jakson pakottaminen olisi ollut mitenkään perusteltua -- voittavasta koriksesta puhumattakaan.
Koripallossa ei yksinkertaisesti voi vain päättää pelaavansa loppumatsin 1 vs. 5. (Ei, vaikka omat joukkuetoverit kuinka olisivat aiemmissa erissä tai vikalla erätauolla "olleet metsästämässä pieniä meksikolaistyttöjä", "kyselleet peffojensa mauista" tai "antaneet muuten vaan ymmärtää".)
Tuo ko. ottelu lähti viimeiselle jaksolle Bostonin viiden pisteen johdossa, jolloin kummalla tahansa joukkueella olisi pitänyt olla täydet mahdollisuudet ottelun voittoon -- riippumatta siitä, mitä aiemmilla jaksoilla oli tapahtunut. Nyt Lakersin peli oli p*skaa neljä-viisi ekaa minuuttia, minkä jälkeen Kobe päätti pelata kaikkien (mukaan lukien allekirjoittaneen) illan.
