Vs: PLAYOFFS 2013. Puolivälierät Bisons-Vilpas
Yhden pelin nähneenä ja toisesta huhupuheita kuulleena Vilpas on pelannut juuri niin hyvin, kuin pelikykyinen materiaali antaa myöden.
Biisoneilla on yksinkertaisesti paitsi paljon laajempi materiaali, myös huomattavasti enemmän ruutia hyökkäyspäässä. Jos sidot Zenon ja Iveyn, Nuutinen ja McDade hönkivät korille. Nuuti ja McDade kuriin, niin Koivisto pistää vapaan kolkin sisään tai Muurinen donkkaa avopaikasta. Koivari ja Muursepp kuriin, ja yhtäkkiä Mäkäläinen tippaa ofuriban. Eikä tätä yhtään helpota se, että Vilpasta on vaivannut koko joukkueen itseluottamuksen puute hyökkäyspäässä oikeastaan koko kauden.
Nähdäkseni yhdenkin voiton hakeminen Vilpuralle vaatisi samassa pelissä salolaisten täydellistä heitto- ja puolustusiltaa sekä Biisoneiden unissakävelyä. Salo on jo onnistunut toteuttamaan konseptiaan ainakin 85-prosenttisesti, ja silti tuloksena on ollut kaksi selvää loimaalaisvoittoa.
Vilppaan seuraava oljenkorsi on se, että Bisons käy Seurahuoneella pizzalla tunti ennen kolmannen pelin alkua ja puolustaa suorin jaloin. Sitten vain 0-8-alku taululle, liinat kiinni ja kohti neljättä peliä toivoen, että LetsKouPaisons-huudot eivät saa kotijoukkuetta heittohurmokseen. Bisonsille taas 3-0-pyyhkäisy toisi arvokkaita lepopäiviä joukkueelle, tulee vastaan välierissä sitten Pyrintö, Karhu tai Kouvot.
That being said, olen yhä sitä mieltä, että Vilppaalla kuplii paraikaa jotain todella lupaavaa. Minä todella, todella toivon, että jengin perusrunko pysyy kasassa. Lehtinen, Vaenerberg, Sandberg, Huolila ja Kataja + pari Helsingistä bongattua kehityspelaajaa on jo kelpo kotimainen runko. Tupamäellä on kyllä ihan riittämiin tieto-taitoa, hän ei ole vain päässyt kahteen vuoteen mukavuusalueelleen ja se näkyy olemuksesta aika ajoin.
