Vs: PLAYOFFS 2013. Puolivälierät Bisons-Vilpas
Hyvä kirjoitus Donopalta ja monelta muultakin.
Kausi kokonaisuudessaan oli sellaista tunteiden mylläkkää ettei paremmasta väliä. Sarjapaikan varmistuminen päästi minulta suurimmat paineet kattilasta ja vaikka hallitseva voitti sarjan 3-0, niin eihän yksikään matsi mikään läpihuutojuttu ollut. Hyvin olivat niin Tupamäki kuin pelaajatkin koonneet rivinsä viimeiseen taisteluun jossa kentälle vuodatettiin varmasti jokainen hikipisara mikä kropassa oli. Ei ole häpeä hävitä paremmalleen. Kannattaa muistaa, että vastustajana oli hallitseva mestari, jonka kokoonpano ei viime kaudesta ainakaan ole heikentynyt.
Itse myönnän, että kauteen tulee usein lähdettyä liian optimistisesti, mutta so what. Tälläinen minä vain olen, enkä muuksi näköjään muutu. Aina lähdetään matseja voittamaan, ei sitä sukkasillaankaan kannata lähteä hipsuttelemaan. Olen korisfani kahdelle upealle joukkueelle ja pirun vaikeata on yrittää olla optimistinen näissä asioissa. En kai minä Kouvolasta aja matsia Saloon katsomaan jos olisin perusrealisti. Hävityn matsin jälkeen nimittäin vituttaa koko kolmen tunnin ajomatkan ajan. Aina tulomatkalla on fiilikset korkealla on vastassa sitten vaikka Lahti tai Kataja.
Huomenna hyppään Kouvojen bussiin ja lähdetään 2-0 tilanteesta haastamaan kotkalaiset. Ennusmerkit eivät ole meidän puolella, mutta olen varma, että yksikään sielu bussissa ei ole vielä luovuttanut. Pelit tuodaan vielä sunnuntaiksi Kouvolaan, siitä lähdetään. Teen pelin aikana omat hommani ja siinä samalla kannustan hienojen jätkien takana niin, että kädet irtoaa. Enää ei säästellä mitään vaan se on rehellisesti all in. Jos hävitään, niin sitten lähdetään saappaat jalassa ja irvistellen...aivan kuten Vilpaskin. Kuten sanoin, ei ole häpeä hävitä paremmalleen. Mutta mutta...me emme tule huomenna häviämään, perkele.
Olen tällä kaudella ehtinyt käymään Vilppaan peleissä hävettävän vähän, pahoittelut siitä. Aikaa on nyt varsinkin kevätkaudella mennyt paljon toisen upean joukkueen, Kouvojen matkassa. Pirun mukavaa on ollut enkä vaihtaisi pois sekuntiakaan. En hävityn matsin jälkeistä vitutusta enkä voiton jälkeistä huumaa. Voin myöntää suoraan, että Kouvojen ja Vilppaan väliset matsit ovat minulle nykyään yhtä helvettiä ja matsin jälkeen on samalla aina hemmetin hyvä ja pirun huono fiilis. Kieroutunutta, mutta minkäs teet. Sydän sykkii vahvasti molemmille, tasapuolisesti.
Kiitos toistamiseen tästä(kin) kaudesta Vilpas: niin seurajohto, valmennusjohto ja staffi, loistavat fanit kuin ennen kaikkea joukkueen upeat pelaajat. Nähdään jälleen ensi kaudella missä milloinkin. Hyvää ja lämmintä kesää kaikille.
