Vs: Porvoon Tarmo 2010-11
Kun kerran pyydettiin, puidaan toki hetki Conerlyn pakkipään peluuta.
Pakko myöntää, että ihan samanlaista flegmaattisuutta olen Conerlylta pakkipäässä nähnyt kuin SC ja Borizkin (?). Tämä on tosin ihan tyypillistä katukorismentaliteettia, mitä Suomeen tulevilta - etenkin nuorilta - jenkkipelaajilta yhtenään näkee, otetaan vähän puolivillaisesti vartiointitehtävät ja lähdetään heti kärkkymään ylivoimaa. Puolustaessaan Conerly vetää taas perhanasti riskillä vähän kuin Mookie Thomas jokunen vuosi sitten ToPossa: pallonriisto kiinnostaa enemmän kuin oman kaverin vartiointi, ja apupuolustus menee toisinaan hivenen yliaggressiiviseksi, mikä johtaa vastustajan vapaaseen kolkkiin.
Fysiikasta ja jalkatyön puutteesta Conerlylla ei taatusti kiikasta, vaan pikemminkin tahdosta. Voi hyvin olla, että vaikkapa divarin välierissä ja finaaleissa Conerly veti puolustustonttinsa kunnialla loppuun - en tiedä, en nähnyt. Rohkaisevaa on sekin, että pakkipää ei usein vaadi muuta kuin motivaatiota. Liigahistoria on täynnä niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin pelaajia, jotka ovat ansainneet kannuksensa puolustuspään puurtajina, joten miksipä ei Conerlykin pystyisi tarpeen tullen siihen.
Pelkään kuitenkin vähän sitä, että Conerlya tullaan käyttämään liigassa aika pahasti pujottelukeppinä etenkin screenipelin seurauksena. Jos kaveri joutuu vastustajan screenien jälkeen eristyksiin puolustamaan vaikkapa korin alle pakittavaa 3- tai 4-paikan pelaajaa, kuten todennäköisesti käy, hän ei pärjää yksin alla, jolloin hyvällä syöttösilmällä varustettu laituri löytää vapautuvan miehen. Mookie Thomas piti puolestaan hyvin aikanaan paikkansa vastaavissa tilanteissa fysiikallaan, joskin tuloksena oli aika usein virhe.
Koko on oikeasti yllättävän ratkaiseva tekijä. Niin kauan kuin kyseessä ei ole Earl Boykins tai Muggsy Bogues, 170-senttiset pointit ovat aina vastustajan pihdeissä. Kauden kolmannessa (?) matsissa tsadilaiset onnistuivat poikkeuksetta pelaamaan hyökkäyksessä korttinsa siten, että pallo saattiin Santtu Haanpäälle Herman Favorsia vastaan. Hyökkäyksessä taas Favors joutui tukeutumaan ihan liikaa kaukoheittoonsa, koska asiaa kolmen sekunnin alueelle ei kerta kaikkiaan ollut, enkä näe, että Conerly olisi sen parempi puhkomaan puolustusta ajoillaan. Kolmosethan Conerlylta on uponnut parilla kaudella hyvin, mutta tässä huomionarvoinen seikka: Roope Suoniolla on parempi uraprosentti, ja vielä liigapuolustuksia vastaan.
Ja jos Conerly kantaa päävastuun joukkueensa pelinrakentamisesta, vastustajan koutsi voi kerta toisensa jälkeen pistää hänen päällystakikseen vähän isomman ja fyysisemmän kaverin, jolloin Conerly joutuu käyttämään liikaa energiaa jo pelkkään pallon ylöstuontiin. Jos Conerly olisi vaikkapa Hickmanin tai Trotterin tasoinen pallonkäsittelijä - tai Roope Suonion tasoinen heittäjä - tätä ongelmaa ei olisi, mutta asia ei taida olla niin.
Edelleenkin sanon, että jos Porvoossa koetaan, että Conerly on ansainnut paikan liigajoukkueessa, diili on solmittava ilman muuta. Eiköhän Porvoossa joka tapauksessa tiedosteta kyseisen kiinnityksen riskit. (Toisaalta, jos Conerlyn rinnalla pelaa pallonkäsittelytaitoinen, iso combo-takamies, Tarmo voi parhaimmillaan muodostaa vastustajalle match up -painajaisen hyökkäyspelillään.)
noh se on näköjään strategia jolla noustaan vuosi toisensa jälkeen pääsarjaan