Vs: PuHu 2007-2008
Mutta miten sanoi:
Sen kummemmin noita junnujen nimiä luettelematta, miten näihin lupaaviin junnuihin pitäisi PuHu:n tai jonkin muun pienen seuran panostaa? Näitä keskusteluja ja uutisia lukemalla näyttää siltä että "isot" seurat haravoivat tehokkaasti pikkuseurojen lupaavat junnut jo 16-vuotiaina. Millä keinoin heidät saadaan jäämään kasvattajaseuraansa? Soittelijoita ja kyselijöitä varmasti riittää...
Millä pelaajan saa omaan joukkueeseensa: Palkka, kilpailukykyinen hyvä joukkue, hyvä(t) valmentaja(t), hyvät kokemukset seurasta - hyvä organisaatio, opiskelupaikka, työpaikka, perhe - pelaajan elämäntilanne...
Kasvattajaseura saattaa tarjota juniorilleen mahdollisuuden harjoitella kesällä edustuksen kanssa ja luvataan ehkä peliaikaakin edarista - kun taas toinen seura osoittaa mieletöntä kiinnostusta pelaajaa kohtaan, tarjoaa rahaa, mahdollisuuden harjoitella korisliigan huippupelaajien kanssa, pelipaikan farmijoukkueesta ja tulevaisuuden seurassa sekä ennen kaikkea kuun taivaalta. Tässä vaiheessa voi olla että nuori pelaaja päättää vaihtaa seuraa.
Tälläisessa tilanteessa etulyöntiasemahan on kuitenkin ehdottomasti kasvattajaseuralla. Ei ne muut joukkueet juokse kuin niiden pelaajien perässä jotka kaikki haluavat. Miksi kasvattaja seura ei pidä kiinni pelaajastaan ja anna tälle niin paljon arvoa, että tekisi sopimuksen pelaajansa kanssa ennen kuin hän häippäsee muualle. Ajatellaanko kenties kasvattajaseurassa, että "ei me viitsitä mitään tarjota kyllä se meillä pysyy". Kun taas toisaalla mietitään, että "millä me saataisiin se pelaaja tänne". Vaikka nimenomaan kaiken aikaa kasvattajaseuralla on ollut 7 vuotta aikaa hoitaa asiat niin ettei pelaaja lähde. Tietysti jos juniori haluaa lähteä kaikesta yrityksestä huolimatta niin sillehän ei mitään voi.
Tavalliseen koripallon kiertokulkuun liittyy asia, että hyvät juniorit eivät 1. divisioonaa alemmille tasoille tuon 15 - 17 ikävuoden jälkeen jää vaan vaihtavat korkeammalle. Kuitenkin jos pelaaja palloilee 1. divisioona seurassa tai korkeammalla ja silti vaihtaa seuraa, niin siinä vaiheessa kannattaisi varmaankin arvioida, että miksi pelaaja seurasta lähtee maailmalle. Voihan tässä tapauksessa kyse olla vaikka tilanteesta, jossa sopivaa pelipaikkaa ei löydy tai opiskelut vievät pois, mutta jos pelaaja lähtee jonkin "ei niin selkeän syyn" takia, niin ollaanko silloin kasvattajaseurassa tehty kaikki se mitä toisessa seurassa tehdään.
Ei välttämättä olisi mitenkään huono ratkaisu divariseuralta lähteä tekemään yhteistyötä liigajoukkueen kanssa, jolloin pystyttäisiin tarjoamaan lupaaville junioreille mahdollisuus nousta korkeammalle ilman erillistä seuran vaihtoa. Tällähetkellä tähän näyttäisi olevan ihan pätevät mahdollisuudet. Tietysti divariseuralla saattaa olla omiakin haaveita noususta sarjaporrasta ylemmäs, jolloin ei haluta tehdä farmisopimusta, mutta eikö juuri tällöin kannattaisi pitää huoli siitä, että omat hyvät pelaajat pysyvät seurassa.
Jos asiaa katsotaan "sieppaajajoukkueen" kannalta niin kaupungit ja alueet kuten Turku, Tampere, Lappeenranta, pääkaupunkiseutu, Joensuu, Oulu, Jyväskylä ja niinpäin pois ovat kaikki yliopisto kaupunkeja. Jos näiden kaupunkien koripallojoukkueiden mahdollisuuksia tarjota pelaajilleen koripallon jälkeinen ura verrataan pienempiin paikkakuntiin, on ero aivan ilmeinen. 16-vuotiashan ei vielä yliopistossa tai muussa korkeakoulussa opiskele, mutta jos hän tekee seuraan 4-vuoden sopimuksen, niin yllättäen törmätäänkin lukion (tai ammattikoulun) jälkeiseen koulutukseen. Joukkueet kuten Oulu, Turku ja Jyväskylä ovat kaikki liigakartan ulkopuolella. Eikö tätä opiskelu systeemiä voisi jotenkin käyttää houkkuttelemaan pelaajia seuraan. Eihän sitä tietenkään voi opiskelupaikkaa luvata, mutta onhan niitä kaiken maailman avoimiayliopistoja yms. Täytyy nyt kuitenkin mainita, että tällä ei tarkoiteta sitä että liigajoukkueen tai divariseuran paikkakunnalta pitäisi edellyttää jotain kouutusmahdollisuutta. Tällä tarkoitetaan, että eivätkö nämä joukkueet joiden paikkakunnalle on tällainen systeemi siunautunut voisi hyödyntää sitä tehokkaasti.
Mitä näihin pitkiin 2 - 4 vuoden sopimuksiin tulee, niin sehän on aivan oikea suuntaus. Näillä taataan pelaajan mahdollisuus työrauhaan ja kehittymiseen. Lisäksi pitkä sopimus osoittaa, että seura haluaa pitää pelaajan riveissään ja että pelaajaan uskotaan. Seuran luotto antaa varmasti lisäuskoa pelaajan henkilökohtaiseen menestymiseenkin.
Mutta jos haluaa vastauksen siihen miten kasvatetaan omista junioreista ratkaisupelaajia omaan edariin ja vielä muillekin sekä saadaan pidettyä ne omassa joukkueessa, niin edelleen: käykää nyt ihmeessä kysymässä sitä sieltä Lahdesta.