Hyvin pieni kirjoitus sai meikäläisen näkemään punaista.
On se nyt taas kun maailmasta ei voi löytyä tippaakaan objektiivisuutta saati sijaa huumorille. Koripalloa seuraavat ja sen parissa olevat ihmiset ovat 80% asiantuntijoita siinä kuinka huonosti kenenkin asiat ovat. Kehittävää keskustelua tai lajista välittämistä ei kertakaikkiaan tunnu olevan. Tai jos on, se ei ilmene missään muodossa. Tämä on tilanne varsinkin turussa, vaikka miksei paljon muuallakin.
Uskomattominta lienee se, että jos koitetaan hahmottaa asiaa vähän kauempaa, sixtyn pelaajat ja valmentajat ovat nuoria urheilijoita jotka panostavat vapaa-ajastaan suuren osan pärjätäkseen lajissa josta pitävät ja edustaakseen sixtyä. Kovasti yrittäviä harrastelevia urheilijoita, joista kenelläkään ei luulisi olevan muuta kuin myönteinen kuva. Silti kaikki palaute keskusteluforumeilla, ihmisten puheissa ja miksei lehdissäkin on lähtökohdiltaan "no ei niistä nyt liene mihinkään". Ymmärrän kritiikin pelaajia/joukkuetta kohtaan joka ei ole kärkijoukkueiden tasolla taidollisesti, mutta edelläkuvatun kaltaisille ihmisille pitäisi aina löytyä kunnioitusta sitä kohtaan että he yrittävät. Koska sitä sixty on tehnyt. Joukkueen asenne harjoitteluun ja urheiluun on kohdallaan. Ja viime kaudellahan yritys tuotti lopulta myös tulosta.
Yleisurheilukisat ovat mahtava esimerkki päinvastaisesta ilmiöstä, ihmiset tuntevat kuuluvansa lajiyhteisöön, toisia kannustetaan ja heistä ollaan ylpeitä huolimatta tuloksista. Toki taso ja tilanne on täysin eri, mutta tässä on kyse yhtä lailla urheilusta ja siihen liittyvästä ajatusmaailmasta.
Kukaan ei odottane Alitalosta vuoden divaripelaajaa. Ja Sixtyllä on joukkueena haastava kausi edessä, mutta joukkue on nuori ja kehittyvä jossa Koski ja Jalonen sarjan kärkipään pelaajia. Muu joukkue ei ehkä ole aloittavan divaripelaajan tasolla, mutta kelpo vaihtomiehiä 1-divisioonaan.