Liettua oli juuri sellainen kuin Serbian valmentaja sanoi, isokokoinen ja kovaa pelaava fyysinen joukkue.
Ja erittäin, erittäin taitavista yksilöistä koostuva sellainen.
Kyllä oli ilo katsella Valanciunasin suvereenia peliä korin alla. Ei sitä miestä pysäyttänyt mikään. Ja kun Sabonis pääsi vauhtiin toisella puoliajalla, niin oli kyllä kaunista katsoa miten irtautui korinalustuplauksesta pyörähtämällä ketterästi (213 cm varrellansa) 360 astetta. No nää kaverit painii konkreettisestikin "ihan toisessa sarjassa". Syy oli helppo nähdä.
Samalla kävi kyllä varsin selväksi Suomen koriksen syvyys - tai siis nimenomaan sen puute.
Mun mielestä pelissä oli kaksi suomalaista kirkkaasti yli muiden: Jammu Wilson ja Mikko Koivisto (kyllä, Mikko Koivisto: pelasi järkevästi, ei menettänyt palloja vaan teki positiivisia ratkaisuja, ei hermoillut, ei pelännyt...). Muista pelaajista lähinnä vain Seagullsin konkarikolmikko selvisi jotakuinkin ok. -arvosanalla (tosin Kotti jotui nopeasti virhevaikeuksiin, Huffilla loppui ideat hyökkäyksessä eikä Kanervollakaan ollut paras heittopäivänsä). Eli vanhukset oli Suomen selvät ykköset tässä pelissä.
Kaikki varmaan odotamme positiivisia asioita näiden hiukan nuorempien "euroopanvalloittajien" esityksistä - siis Palmin, Madsenin, Lindbomin ja Murphyn... Jokaisella oli joitakin hyviä hetkiä, mutta se optimistien odottama osoitus siitä, että Susijengiin on nousemassa uusia ratkasijoita ja vastuunkantajia jäi kyllä ainakin vielä tulematta.
Ihan nuorisolle peli oli selvästi aivan liian iso pala haukattavaksi. Ei jäänyt paljoa lapsille kerrottavaa Gustavsonin, Valtosen tai Pöllän pelistä (ellei se, että Pöllä vei yhden levarin Valanciunaksen nenän edestä ihan aidossa kamppailutilanteessa!).
Sen sijaan kumpikin nuorisojengi (vanhemmat ja nuoremmat) haki jatkuvasti ihan älyttömiä ajoja keskelle Liettuan oikeasti isojen äijien korinaluspuolustusta (tuloksena pallonmenetys) tai yritti antaa / vastaanottaa ihan liian vaikeita ulos/sisään syöttöjä (tuloksena pallonmenetys). Dettmann saattaa kehua nuoria pelirohkeudesta, mutta joissakin tapauksissa kyse voi olla myös hölmöydestä - kun siis pusketaan väkisin juttuja jotka ei vaan omalla taitotasolla onnistu.
Tuossa ylempänä ei puhuta Jantusesta ja Maxhunista. Vaikka kumpikin pelasi ihan selvästi itselleen liian kovia vastustajia vastaan, niin kumpikin näytti oikeasti hyviä otteita ja loppuun asti pelaamista joka tuotti tulosta. Olivat mielestäni kenties matsin suurimmat ilopilkut. Kovassa paikassa laittaisin edelleen (myös tämän pelin näyttöjen perusteella) mielummin kentälle kaksi Lokki-kolmikosta Kotti, Huff, Kanervo, mutta tässä pelissä paremman mielen jätti Maxhunin ja Jantusen peli.
Että pidetään nyt vaan peukkuja sille, ettei Koponen, Salin & co. lopeta koriksen pelaamista ihan lähivuosina - ja että Euroliiga päästäis kaverit edes joskus karsintapeleihin. Muuten voidaan olla
askelmerkin manaamassa (toivottavasti vain väliaikaisessa) alamäessä. Juuri nyt noita Susikonkareita kun ei näytä korvaavan yksikään nuori.