Omat näköhavainnot ovat maajoukkueen peleistä ja en usko että aika on voinut kullata muistot niin runsaasti, etteikö nykyinen puolustuspeli olisi heikompaa kuin pari vuotta takaperin. Mielestäni Little yllätti sillä että pärjäsi tuollaisia solideja eurotakureita vastaan kaarella. Ketkä eivät siis olleet mitään urheilullisia virtuooseja, mutta silti hyviä takureita. Nyt jotenkin liike näyttää taantuneen molemmissa päissä kenttää.
Jos jokin Yhdysvalloissa pitäisi pelittää, niin fysiikkatreenit, pelin fyysisyys ja intensiteetti. Nämä kaikki näyttäbät ottaneen takapakkia.
Ehkäpä se USA:n pelin fyysisuus johtuu siitä, että materiaali jota sarjoihin tulee on vaan niin mielettömän urheilullista? Isoista massoista kun karsitaan promillet, niin tuo porukka on niin urheilullista, ettei siinä fysiikkatreeni ole enää se kaikkein oleellisin juttu, tai vaikka fysiikkatreeni olisi keskinkertaista, sarjan urheilullisuus on silti maailman huippua samanikäisiin muualla verrattuna.
Sama kuin lukioissa Suomessa. Onko opetuksen tasoa arvioitaessa fiksumpaa verrata kirjoitusten lopputuloksia, vai sitä miten opettajat ovat saaneet kehitystä irti verrattuna siihen millaista oppilasainesta he saivat ekalla luokalla kouluun sisään?
Jos otettaisiin randomisti 100 lukio- ja yliopistoikäistä koripalloilijaa (50 yhdysvaltalaista ja 50 suomalaista) 3 vuoden treenijaksolle, niin olisivatko tulokset kovempia NCAA-yliopiston vai Suomen HBA:n/majusysteemin kautta? En ole ihan varma, tai ehkä laittaisin roponi jopa suomalaisen valmennuksen puolesta.
Miro oli aika terävä, kun lähti jenkkeihin. Ei ole enää. Vaikka on nyt siinä iässä kun kehityksen pitäisi olla nopeata.
Tuntuu, että Markkasellakin on parhaat kaudet olleet niitä, kun on treenannut pääosin Suomessa, Terävyyttä ollut aina näiden kesien jälkeen enemmän. Toki tässä voi loukitkin olleet syynä.
Suomessa on vähän yli 20 000 lisenssipelaajaa. Meidän 2008-tyttöjen ikäluokka on vähän yli 300 pelaajaa. Niinpä vain voittivat EM-kultaa. Ranskassa samassa ikäluokassa lienee jotain 5000 - 10 000 pelaajaa. USA:ssa high school-pelaajia lienee satojatuhansia, joista ehkä tuhatkunta lupaavinta (ja urheilullisinta?) etenee NCAA 1-divaritasolle.
Eli siihen nähden miten vähäväkisen kansan pienen lajin pienistä ikäluokista meidän valmennussysteemi on onnistunut tuottamaan pelaajia maailmalle ja maajoukkueet kilpailemaan kokoaan isommin Eurokentillä, vaikuttaisi kyllä siltä, että täällä ymmärretään ainakin jotain valmentamisesta, myös fysiikkavalmennuksesta.
Yksittäisen pelaajan näkökannalta ei siis ole aivan yksiselitteistä mikä on paras paikka missäkin iässä. Suomessa ikäluokan kärkipelaajat saavat ainakin huomiota hyviltä valmentajilta. Toisaalta ulkomailla kilpailullisempi ympäristö jalostaa pelaajia eteenpäin, kuten Nkamhoua ja Muurinen ovat osoittaneet.