En nää mitään järkeä siinä että väkisin pitäisi olla jossain Euroopan top 30 joukkueissa. Kilpailu on kovaa myös top 300. Esim Valtoselle tuli takapakkia vaikka kävikin rotaatiossa aika hyvillä minuuteilla niin kyllä nyt on parempi tilanne kun saa pelata isomman vastuun kanssa.
Itse harvakseltaan mietin, että miksi kaikilla suomalaisilla pelaajilla on niin kova hinku päästä Suomesta ulkomaille pelaamaan mahdollisimman nopeasti, kun Korisliigan Top20 pelaajaa nyt vähintään ovat vuodesta toiseen amerikkalaisia? Kysehän on harvoin siitä, että ulkomaille siirtyvät suomalaiset olisivat olleet edellisellä kaudella joukkueensa paras pelaaja (Severi Kaukiainen?), sarjassa ylivoimaisen dominantteja (Petteri Koponen?) tai että he yleisesti eivät voisi enää Suomessa pelaajina kehittyä.
Kouvoihin tulee ensi kaudeksi kehittymään (syystä jota en täysin itse asiassa ymmärrä) 19-vuotias lupaus Malik Bowman. Toisaalta heidän toinen amerikkalaisrekrytointi Kyle Lofton on pelannut NCAA:ssa sellaisilla tehoilla, että yli 90% suomalaisista NCAA-pelaajista kautta aikojen jää selvästi jälkeen. Katajassa taas jatkaa ensi kaudellakin Nigerian maajoukkuettakin karsintapeleissä edustanut Amanze Egekeze. Kenties tuosta kolmikosta löytyy uusi Korisliigan johtava pelaaja mallia Jeffrey Carroll, joka pelaa ensi kaudella Saksan Bundesliigaa Heidelbergissä - todennäköisesti merkittävästi isommilla tehoilla kuin vaikkapa Elias Valtonen viime kaudella.
Joku voisikin siis kysyä, että jos tämänkaltaisille pelaajille Korisliiga sopii kehitysjalustana siihen dominointi vaiheeseen asti, niin miksei suomalaisetkin voisi sarjassa hieman kauemmin kehittyä? Tuttu ympäristö kuitenkin jossain määrin helpottaa muuta elämää ja voisi ajatella, että koripalloon keskittyminen (jos niin haluaa) voisi olla helpompaa ja riskittömämpää kotimaassa. Ei siitäkään ole ehkä haittaa, että suomalaisena pelaajana suomalaisessa sarjassa kotiyleisö ja sarjaa muutenkin seuraavat haluavat nähdä sinut pelaavan mahdollisimman paljon.
Tietysti Euroopan ulkopuoliset pelaajat ovat alakynnessä monessa sarjassa passinsa vuoksi, jonka takia heitä sataa myös Suomeen asti. Heidän täytyy Korisliigaa ihan aidosti dominoida, että tiketti seuraavalle tasolle ilmestyy, kun suomalaisille tarjouksia alkaa sataa jo pelkästään hyvillä tilastoilla. On kai niinkin, että pelatessasi vaikkapa Saksan 2. Bundesliigaa versus Korisliigaa, niin näkyvyytesi vieläkin isommille areenoille on isompi. Rahaakin varmasti tulee monessa maassa enemmän ja monelle ulkomailla pelaaminen on tavoite itsessään. Ammattimaisuuden ja harjoitteluympäristön taso ovat monessa maassa surullisesti myös Suomea edellä. Näin ollen ei ole tietenkään ihme, että tarjouksen eteen tullessa siihen tartutaan. Monesti kuulen myös, että ulkomailla vahvistuksena pelatessa oppii pelaamaan ihan erilaisten paineiden alla ja että tällainen olosuhde ajan saatossa jalostaa pelaajia eri tasolle. Ihan purematta tuota ajatusta en kuitenkaan niele, vaikkapa nyt Islannin pääsarjan suhteen. Ymmärtääkseni sinne kuitenkin lähdetään rahan sekä vapaamman roolin ja isojen minuuttien perässä.
Muuten. Suomalaisia pelasi viime kaudella tasan yksi Euroopan Top30 joukkueessa. Sasu Salinin Tenerife on pari viimeiset kautta ollut ehdottomasti Top15 joukkue (edellisellä kaudella jopa Top10) ja mielestäni hieman parempi kuin häntäpään Euroliigaporukat molempina vuosina. Ja kyllähän tämä taso Salinin maajoukkue-esiintymisissä näkyy. Eli Susijengin puolesta olisi parempi, mitä enemmän pelaajia tuonne Top30 (ACB pudotuspelijoukkuetaso suurinpiirtein) joukkueisiin lopulta saadaan pelaamaan. Mittasuhteita ei ole ihan yksinkertainen hahmottaa, mutta tuo Top300 taso taitaa kyllä valitettavasti tarkoittaa tuollaista alle keskitason Korisliigaporukkaa tai häntäpään 2. Bundeliigajengiä. Siellä pitää pystyä kyllä lyomään aivan mieletöntä tilastoa pöytään, että taso voisi riittää myös maaotteluissa (toki ottaisin Lapuan vuoden 2013 Kyle Foggin tasoisen pelaajan heti Susijengin nykyiseen aloitusviisikkoon). Viime vuoden Kauhajoen voisin rankata noin Top100 joukkueeksi Euroopassa, mutta ei tuonkaan joukkueen
suomalaispelaajilla juuri käyttöä parhaassa Susijengissä ole. Tietenkin kyse on myös jossain määrin pelaajatyypeistä. Karhun kanssa viime kaudella samaa tasoa olleessa virolaisessa Kalev/Cramossa pelannut Artur Konontsuk on ollut jopa Viron paras pelaaja tänä kesänä. Ja hänhän siirtyikin ACB:n Granadaan ensi kaudeksi.
Vähän harhaili ajatukset ja pääpointtia ei kai tällä kertaa oikeastaan ollutkaan. Tai ehkä kuitenkin se, että toivottavasti mahdollisimman moni suomalainen sitten kuitenkin pääsisi pelaamaan isossa roolissa ainakin tuonne Top100 tasolle, mieluummin tietysti Top30 ja Top10. Näen tässä aika paljonkin järkeä. Ja jos Top300 on se joukkueen taso, niin sitten tuollainen 16ppg/7rpg/3apg henkilökohtainen suoriutuminen on ihan vähittäisvaatimus.