Kuulinko väärin vai puhuiko Tuovi aikalisillä ainoastaan englantia tässä Venezuela-pelissä? Aikaisemmin turnauksessa vastaavissa tilanteeissa käytettiin suomea (kun vain suomalaiset menossa kentälle).
Tässä(kin) suhteessa haparoivaa ja epäjohdonmukaista toimintaa valmennusjohdolta. Mielestäni käytetyn kielen pitäisi olla koko ajan se, mitä kaikki joukkueen jäsenet ymmärtävät. Harva asia nimittäin saa tuntemaan ulkopuoliseksi kuin se, että ympärillä muut kommunikoivat tärkeistä asioista kielellä, jota ei ymmärrä. Pidän tätä perusasiana ja siksi olin hieman yllättynyt turnauksen alkuvaiheessa, kun suomea käytettiin niin paljon. Toki ymmärrän tämänkin lähestymistavan edut tietyissä tilanteissa, mutta en kokonaisuuden kannalta. Valmennusryhmälle en kehuja pysty muiltakaan osin turnauksesta antamaan.
Omat ajatukset pelaajittain alla.
Markkanen. Kolmonen ei uponnut, puolustus oli löysää, viime kesän terävyys oli poissa, takamiehet, muut kanssapelaajat ja valmentajat eivät ymmärtäneet kuinka Markkasesta saisi parhaan irti. Ihan sama. Minun suurin ongelmani Markkasen esiintymisessä oli, että johtajuutta ei löytynyt sillä tavalla kuin joukkueen ja koko Suomi-koripallon kautta aikojen parhaalta pelaajalta pitäisi löytyä. Ja nyt kaikki puheet esimerkillä johtamisesta, “omalla tavallaan” johtamisesta ja pelin ulkopuolella tapahtuvasta kannustamisesta seis. Vaikuttavat johtajat johtavat myös kentällä pelin aikana, ja joskus johtamiseen kuuluu kovat sanat ja painokas äänensävy. Turnauksen edetessä tästä näkyi ehkä hieman positiivisia signaaleja.
Eteenpäin mennessä Markkasen vastuulla on asettaa koko Suomi-koripallon toiminnalle uudet standardit. Tämä koskettaa niin valmentajia, joukkueenjohtajia, sports directoreita, muita pelaajia. Ihan kaikkia. Ja etenkin sitä tiedottaja tyyppiä, jonka vastuulla on erilaisten fanivideoiden ja Korisliiga-otteluiden puoliaikahassuttelujen tuotanto. Riittää jo unisuus, mukahauskuus, harrastelijamaisuus ja löysyys! Oma unelma on, että Markkanen ottaa vastuunsa vakavasti ja sanoo suoraan, että jos tekemisen laatu ei parane, hän ei Suomea tule jatkossa edustamaan. Suhteellisen alhaisilla minuuteilla ja huonollakin kolmosprosentilla tullee olemaan koko MM-kisojen Top3 pisteidentekijä.
Maxhuni. Cralsheim-kauden jälkeen omat odotukset Maxhunin maajoukkuekesän osalta olivat suhteellisen korkeat. Ne alittuivat enemmän kuin tiesin, että on mahdollista. Totta kai puolustus oli aina kysymysmerkki, mutta kysymysmerkkejä voidaan nyt laittaa muuallekin. Mikään voittoja tavoitteleva joukkue, missään sarjassa, jos fiksuja ovat, ei palkkaa Maxhunia tämän kesän esitysten perusteella. Ei edes Korisliigassa. Pisteidenteko kyllä onnistuu ja Maxhuni tuo Suomen peliin hyökkäyspäässä parhaimmillaan paljon kaivattua agressiivisuutta ja luovuutta. Silti, alkulohkossa varsinkin uskomattoman epäkypsää ja opportunistista pelaamista pelistä toiseen. Ymmärtäisin tällaista hieman, jos kyseessä olisi vaikkapa Euroliiga-tason pelinrakentaja, mutta Maxhuni oli Suomen lohkon huonoimpia pelinrakentajia jo lähtökohtaisesti. Mitään nöyryyttä tai ymmärrystä siitä, millä tavalla hänen olisi kannattanut pelata ei ollut näkyvillä. Puolustuspään tekeminen oli todella heikkoa ja ihan koko ajan.
Valtonen. Itselleni ehkä suurin suomalainen onnistuja. Kyseessä on totisesti kansainvälisen tason pelimies, vaikka jo mainittu kaukoheiton puute rampauttaa Suomen kilpailukykyä hieman liikaa. Mielestäni Suomen paras puolustuspään pelaaja ja hyökkäyspäässäkin päätöksenteko on kehittynyt huimasti. Toivon Valtoselle menestyksekästä seurajoukkuekautta ja näillä esityksillä olen sen suhteen jopa jonkin verran optimistinen.
Jantunen. Nuori työhevonen. On kehittynyt monipuolisemmaksi ja nykyinen pallollinen taito mahdollistaa jonkin verran enemmän vapausasteita kuin viime kesänä. Kolmonen näyttää myös paremmalta. Miinuksena ehkä astetta odotuksia heikommat puolustustyöskentely sekä viimeistelyprosentti.
Little. Nuori mies, jonka vastuulla Suomen pelinrakennuksen tulisi mielestäni jatkossa olla. Tällä hetkellä tämä kuitenkin sisältää seuraavaa: epävarmaa pallonkäsittelyä (parantui turnauksen edetessä), heittotaidottomuutta (on parantunut viime kesästä), ja kyvyttömyyttä nopeisiin suunnanmuutoksiin (toivottavasti paranee). Syöttötaitoa ja energiaa löytyy vaikka muille jakaa. Hiukan pelkään tulevan kauden puolesta, sillä Baylorissa pallonkäsittelytaitoa löytyy muutamalta mieheltä paljon enemmän ja näin ollen Littlen pallollinen vastuu voi helposti jäädä todella vähäiseksi. Vaarana on, että jumittuu roolipelaajaksi NCAA:ssa.
Madsen. Rooli ei oikein löytynyt ja pallo poltteli liikaa käsissä. Totuttu räjähtävyyskin loisti poissaolollaan. Kyseessä on 28-vuotias pelaaja ja minulla ei ole aavistustakaan, miten ja missä Madsenia pitäisi peluuttaa. Mielenkiintoista nähdä mihin seuraan Madsen ensi kaudeksi päätyy.
Salin. Todennäköisesti Suomen koripallomaajoukkueen historian huonoin kapteeni. Salinin puolustukseksi täytyy tosin sanoa, että kaikki muut vaihtoehdot olisivat olleet todennäköisesti vielä huonompia. Julkisuudessa on raportoitu hetkestä, jossa Salinin ensimmäisen kapteenipuheen aikana Jantunen repeää nauramaan epäuskosta tilanteeseen. Toivon todella, että kapteeniuteen löytyi turnauksen aikana hieman rooliin kuuluvaa vakavuutta. Pelaajana Salin on tietenkin yksi Susijengin parhaista edelleen. Meno on kuitenkin alkanut kentällä hieman hiipua ja varsinkin puolustuspäässä hän ei pysty lyömään menneiden vuosien vaihdetta päälle. Iso kunnioitus kuitenkin Salinia kohtaan, ja hyvä, että jatkaa ainakin EM-kotikisoihin asti.
Nkamhoua. Fyysiisiin ominaisuuksiin suhteutettuna keskinkertainen levypallopelaaja ja yleisesti menetyksiin taipuvainen. Japani-pelissä pick & roll -puolustuksessa todella pulassa. Hyökkäyspäässä Nkamhoualta hyvät kisat. Jos pallonkäsittelyä, päätöksentekoa ja kovuutta saadaan parannettua, niin näen Nkamhouassa kyllä paljon potentiaalia. Maajoukkueroolin vain täytyy vielä muotoutua sopivaksi. Toivon, että Michiganissa Nkamhoua saa suhteellisen vapaan rooliin ja pystyy kehittämään hyökkäyspään osaamistaan monipuolisesti.
Grandison. Huono puolustaja, mutta näen miehessä jonkin verran potentiaalia. Huvittavaa on, että Grandison pelasi NCAA-uransa viime vuodet hyvin pallottomassa roolissa, mutta lienee silti Markkasen kanssa Suomen top3 pallonkäsittelijä. Maxhunille antaisin ykköspallin tässä kategoriassa.
Seppälä. Pelasi tasollaan, ja jopa hieman paremmin kuin odotin. Valitettavasti tämä taso ei riitä arvokisatasolla. Toivottavasti parempi korvaaja löytyy ensi kisoihin.
Kantonen. Ei käyttöä hyökkäyspäässä. Kauhajoki kutsuu?
Muphy. Ei roolia. Olikohan maajoukkuepelit tässä?