Kyllä tässä kokonaisuudessa mielestäni näkyy myös se, että Suomen maajoukkueessa ei ole ainoatakaan pallolliseen sulavuuteen ja kontrolliin pystyvää pelillistä johtajaa tai pelaajaa, joka tuollaisessa roolissa siviiliammatissaan olisi. Tuosta Susi-eläimiin liitetystä kollektiivisuudesta on vaikea ammentaa siinä vaiheessa, kun systeemi sekoaa ja vauhtisokeus iskee.
Markkanen tietysti muuttaa tämän joukkueen koko dynamiikan sillä sekunnilla, kun harjoitussaliin ensimmäistä kertaa astuu, mutta hänkin on ennen kaikkea pisteidentekijä. En muista hänen ikinä kontrolloineen Suomen peliä yhtä kokonaisvaltaisesti kuin Euroliiga-pelaajat Shengelia ja Baldwin tänään ja muutama päivä sitten kontrolloivat.
Johtajuuden puute. Se on täältä katsomosta katsottuna mielestäni yksi tämän joukkueen tunnusmerkki niin kentällä kuin valmennuksessakin. Shengelian otteet ja kiroilevan serbi-valmentajan preesens vastapuolella tätä vaikutelmaa entisestään korostivat.