Susijengin karsinnat Tampereen EM-kisoihin 2025

[outerspacejam]

Tämä on ollut odotettavissa ja helposti ennustettavissa, mutta noiden tulevien EM-kisojen kannalta on ihan mielenkiintoista, kuinka paljon hyviä pelaajia monella maajoukkueella parhaimmillaan voisi olla. Pelaajamateriaalivertailussa, jos tuon seuratasojen kautta tekee, joku (minä) voisi olla (jälleen) huolissaan Suomen kilpailukyvystä.

Olemme ensi viikolla viisaampia, mutta jos nyt pitäisi ennustaa, niin kisoihin menisi seuraavat maat nopeasti rankattuna pelaajamateriaalin mukaan:

1. Ranska
2. Serbia (ketä tulee kisoihin?)
3. Saksa
4. Kreikka (jos Giannis mukana)
5. Liettua
6. Latvia (jos Porzingis mukana)
7. Espanja
8. Slovenia
9. Kroatia
10. Turkki
11. Belgia (valoisa tulevaisuus edessä)
12. Iso-Britannia (myös paljon nuorta potentiaalia)
13. Italia (Bancheron menettäminen sattuu)
14. Puola
15. Israel
16. Montenegro (ehkä liian korkealla)
17. Georgia
18. Suomi
19. Ruotsi (osaavatko NBA-miehet pelata FIBA-korista?)
20. Tsekki (vanha runko jaksaa)
21. Viro (pelaa Suomen tapaan paremmin kuin rosterinsa voisi odottaa)
22. Islanti (taso laskee tästä eteenpäin)
23. Portugali
24. Kypros

Saa nähdä, miten tuo lopulta tulee menemään ja ketä maat saavat kesällä jalkeille (esim. OG Annuobi, Brandin Podziemski, Ajay Mitchell, Toumani Camara). B&H on näillä näkymin jäämässä kisoista pois, mutta jos mukaan pääsevät, niin voisivat parhaimmillaan tuoda kisoihin pari kaveria NBA:sta sekä Euroliiga-tähden Dzana Musan.

Suomen sijoitus voi tuossa listalla kyllä heilahdella hieman suuntaan jos toiseenkin, riippuen siitä keneltä kysyy, mutta tuossa toivotussa neljännesvälierässä kaiken järjen mukaan on vastaan asettumassa maa, jolla tulee olemaan Suomea kovempi rosteri. Toki näin oli asian laita vuoden 2022-kisoissakin, kuten myös vuonna 2017.

Mielestäni tämä kyllä aliarvioi rankasti Markkasen vaikutusta joukkueeseen, ja eroa moniin pienempien korismaiden NBA-pelaajiin. Vaikka camarat, mitchellit, bitadzet sun muut ovat ihan solideja kavereita, niin lopulta kuitenkin ihan riviukkoja Markkaseen verrattuna - puhumattakaan keskitason Euroliiga-pelaajia joita edellä olevilla mailla on - enkä näe että kykenisivät ratkaisemaan kovia matseja yksin eurokarkeloissa, eivät edes lähitulevaisuudessa. Siispä nostaisin Italiaa pykälän (tosin vahvasti riippuvainen siitä ketkä veteraaneista lähtevät vielä kirmaamaan) ja Suomen perään tuohon sijalle 12.

 

[Lev Rubin]

Mielestäni tämä kyllä aliarvioi rankasti Markkasen vaikutusta joukkueeseen, ja eroa moniin pienempien korismaiden NBA-pelaajiin. Vaikka camarat, mitchellit, bitadzet sun muut ovat ihan solideja kavereita, niin lopulta kuitenkin ihan riviukkoja Markkaseen verrattuna - puhumattakaan keskitason Euroliiga-pelaajia joita edellä olevilla mailla on - enkä näe että kykenisivät ratkaisemaan kovia matseja yksin eurokarkeloissa, eivät edes lähitulevaisuudessa. Siispä nostaisin Italiaa pykälän (tosin vahvasti riippuvainen siitä ketkä veteraaneista lähtevät vielä kirmaamaan) ja Suomen perään tuohon sijalle 12.

Mahtavaa, kiitos mielipiteestä. Näitä näkisin mielelläni lisääkin! Rankkaisit Suomen siis sijalle 11 ja Italian sijalle 12?

Itse en tämänhetkistä noin Top-50 NBA-peluri Markkasta aivan noin merkittävänä pelaajana näe (merkittävänä toki). Ehkä myös MM-muistot hiertävät takaraivossa. Brittien Anunoby lienee aikalailla samaa tasoa NBA:ssa, vaikka toki paljon kokemattomampi FIBA-pelaajana. Koen myös, että keskitason Euroliiga-pelaajat ovat aika paljon tasokkaampia ja merkityksellisempiä kuin keskitason Ranskan ja Espanjan liigan pelaajat (esim. Valtonen ja Maxhuni).

Ja Suomen osakkeita omassa arvioissani laskee myös Suomen takamiesosaston huonous. Tämä johtuu tietenkin etenkin näistä muiden maiden amerikkalaisrekryistä (jotka myös varmaan kesää kohti kiihtyvät). Vähän tietenkin riippuu kisoihin saapuvista pelaajista, mutta Suomella tulee olemaan mielestäni lähtökohtaisesti yksi EM-kisojen huonoimmista takakentistä, Ruotsillakin tuo osasto on selvästi parempi. Virolla noin samaa tasoa.

Mutta tosiaan, näkisin mielelläni muitakin mielipiteitä perusteluineen.

 

[ballin]

Mahtavaa, kiitos mielipiteestä. Näitä näkisin mielelläni lisääkin! Rankkaisit Suomen siis sijalle 11 ja Italian sijalle 12?

Itse en tämän hetkistä noin Top-50 NBA-peluri Markkasta aivan noin merkittävänä pelaajana näe (merkittävänä toki). Koen myös, että keskitason Euroliiga-pelaajat ovat aika paljon tasokkaampia ja merkityksellisempiä kuin keskitason Ranskan ja Espanjan liigan pelaajat (esim. Valtonen ja Maxhuni).

Ja Suomen osakkeita omassa arvoissani laskee myös Suomen takamiesosaston huonous. Tämä johtuu tietenkin myös näistä amerikkalaisrekryistä. Vähän tietenkin riippuu kisoihin saapuvista pelaajista, mutta Suomella tulee olemaan mielestäni lähtökohtaisesti yksi EM-kisojen huonoimmista takakentistä, Ruotsillakin tuo osasto on selvästi parempi. Virolla noin samaa tasoa.

Mutta tosiaan, näkisin mielelläni muitakin mielipiteitä perusteluineen.

Takakenttä on heikko, mutta jos taas katsotaan isoa päätä niin vertailu menee mielenkiintoiseksi. Suomen ison pään rotaatio Markkanen - Jantunen - Nkamhoua (+ Muurinen) menee Euroopan vertailussa todella korkealle. Sanoisin että Suomen edelle menevät ainoastaan Ranska, Serbia, Kreikka ja Liettua. Eli viidenneksi paras etukentän rotaatio Euroopassa. Tilanne on Suomelle aika poikkeuksellinen, täällä kun ollaan viime vuosikymmenet totuttu siihen että takakenttä Koponen - Rannikko - Salin tuo sen edun vastustajiin. Tämän myötä outerspacejamin kanssa samaa mieltä siitä, että tuo listaus aivan liian raaka Suomelle. Helposti menee Suomi 15 parhaan joukkoon pelaajamateriaaliltaan. Jos sen hyödyntäminen ja potentiaalin ulosmittaus otetaan huomioon niin sijoitus nousee tietysti vielä lisää.

 

[Hx]

Sanonpa eilisestä Georgia-ottelusta vielä yhden ajatuksen - tuo levypallojen kokonaismäärä oli hieman harhaanjohtava. Suomi vei lähes kaikki levyt ottelun alkupuolella, mutta kun matsia viimeisillä minuuteilla ratkaistiin niin pallot jäivät georgialaisten käsiin kentän molemmissa päissä. Toivottavasti valmennuksemme analysoi hieman tuotakin jatkoa ajatellen, levypallopeli kun ei ole historiallisesti kuulunut Suomen vahvuuksiin.

 

[Lev Rubin]

Takakenttä on heikko, mutta jos taas katsotaan isoa päätä niin vertailu menee mielenkiintoiseksi. Suomen ison pään rotaatio Markkanen - Jantunen - Nkamhoua (+ Muurinen) menee Euroopan vertailussa todella korkealle. Sanoisin että Suomen edelle menevät ainoastaan Ranska, Serbia, Kreikka ja Liettua. Eli viidenneksi paras etukentän rotaatio Euroopassa. Tilanne on Suomelle aika poikkeuksellinen, täällä kun ollaan viime vuosikymmenet totuttu siihen että takakenttä Koponen - Rannikko - Salin tuo sen edun vastustajiin. Tämän myötä outerspacejamin kanssa samaa mieltä siitä, että tuo listaus aivan liian raaka Suomelle. Helposti menee Suomi 15 parhaan joukkoon pelaajamateriaaliltaan. Jos sen hyödyntäminen ja potentiaalin ulosmittaus otetaan huomioon niin sijoitus nousee tietysti vielä lisää.

Etukentän laadusta en oikeastaan ole eri mieltä paitsi ehkä siltä osin, että tuon Jantunen-Markkanen-Nkamhoua -kolmikon yhteensopivuus on mielestäni vielä testaamatta, eikä MM-kisat sen erinomaisuudesta ainakaan viestineet. Kahdessa vuodessa on tietysti jotain tapahtunut. Muurinen toivottavasti dominoi muutaman vuoden päästä, mutta ensi kesä voi tulla kuitenkin vielä hieman liian nopeasti.

Mutta voisin ehkä, juuri ja juuri, sijoittaa Suomen etukentän tuonne Euroopan top viiteen, mutta en todellakaan millään kovin suurella marginaalilla esimerkiksi Latvian, Espanjan, Turkin ja Kroatian ohi. Toisaalta noilla kaikilla edellämainituilla (sekä monilla muilla) on todella selvästi Suomea laadukkaampi takakenttä.

Sen verran erilaisilla vahvuuksilla eri maat tulevat tuossa keskikastissa operoimaan, että paljon tietysti joukkueiden menestystys tulee riippumaan kotikannatuksesta, suhteellisista vahvuuksista ja pelitapaeduista. Noissa Suomella etu voikin monesti olla puolellaan. Suomen osakkeita voisi toisaalta ajatella laskevan se, että joukkueen pelaajistossa ei ole Jantusta ja ehkä Salinia lukuunottamatta oikeastaan ainoatakaan pelaaja, joka olisi tottunut viime vuosina voittamaan tai kamppailemaan isojen pelien voitoista. Markkanen on FIBA-peto, mutta pelannut viime vuodet seuratasolla vyöhykkeellä, jossa normaalit kilpa- ja huippu-urheilun luonnonlait eivät päde. Toki voi toivoa, että tuo NBA-kyntäminen sitten jotenkin motivoi miestä näihin FIBA-peleihin kahta kauheammin.

 

[Sorkkarauta]

Sanonpa eilisestä Georgia-ottelusta vielä yhden ajatuksen - tuo levypallojen kokonaismäärä oli hieman harhaanjohtava. Suomi vei lähes kaikki levyt ottelun alkupuolella, mutta kun matsia viimeisillä minuuteilla ratkaistiin niin pallot jäivät georgialaisten käsiin kentän molemmissa päissä. Toivottavasti valmennuksemme analysoi hieman tuotakin jatkoa ajatellen, levypallopeli kun ei ole historiallisesti kuulunut Suomen vahvuuksiin.

Valmennuksemme pitäisi alkaa toteuttamaan serbialaista valmennusfilosofiaa:

On ihan selvää, että aikalisällä muutama sananen riitti.

 

[Keijonen]

Vielä tuohon peliin, niin kakkosten prossa jäi tosiaan yllättävän alhaiseksi. Muutoin hyvin pelannut Gustavsonkin missasi hyviä ajoja ja aika moni muu nosti karkealla voimalla yli.

Tuli jotenkin pikkujunnujen touhu välillä mieleen, kun suoraan korin alta vedettiin sellaisella voimalla. Mahtoiko kyse olla henkilökohtaisista näyttöpaineista, jolloin rentous puuttui? En tarkoita Gustavsonia enkä Salinia, joiden valintaa kisoihin pidän varmana (ilman loukkeja).

Mutta tuohon paljon puhuttuun susi-pelitapaan. Raitasesta ja muistakin todetaan, että on turvallinen vaihtoehto valmennukselle, kun tietää pelikirjan. Maajoukkueen ja haastajaporukan leirityksissä on vuosien varrella ollut kymmeniä pelaajia. Eikö sieltä todella löydy vaihtoehtoja? Ja onko sen pelikirjan sisältö jotain ydinfysiikkaa, johon ei ulkopuolelta tuleva pelimies muka pääsisi kiinni? Rohkenen epäillä.

Rosterivalinnoissa pitää olla ennakkoluuloton. Pointeiksi kisoihin Maxhuni, Little ja Adler. Muut ihan toissijaisia. Ihmettelen, kuinka yhä niin moni ei ymmärrä Samu Adlerin olevan jo nyt erittäin hyvä. Hän ei ole vain tulevaisuuden lupaus, vaan hän on hyvä tässä hetkessä. Ihan sama ilmiö oli Miikka Muurisen kohdalla hetki sitten.

Ikä on vain numero, myös tähän suuntaan.

 

[Ylläpito]

 

[koris.com]

Mahtaneeko tuo Liettuan etukenttä enää mennä Suomen edelle? Toki käsille hakkaajia siellä riittää ja pari NBA-ukkoa, voi olla että olen väärässäkin.

Onhan Sabonis toki tehokas kaveri, ei siinä mitään.

 

[atladial nätnek]

Maajoukkueen ja haastajaporukan leirityksissä on vuosien varrella ollut kymmeniä pelaajia. Eikö sieltä todella löydy vaihtoehtoja?

Oletan, että kysymyksesi on hypoteettinen mutta nimeä viisi heistä joiden näytöt olivat mielestäsi riittäviä?

Ja onko sen pelikirjan sisältö jotain ydinfysiikkaa, johon ei ulkopuolelta tuleva pelimies muka pääsisi kiinni?

Mistä ulkopuolelta?

Samu Adlerin olevan jo nyt erittäin hyvä. Hän ei ole vain tulevaisuuden lupaus, vaan hän on hyvä tässä hetkessä.

Ilari Seppänen, Roope Ahonen tai jopa Antero Lehto olivat hyviä ”tässä hetkessä”.

Ymmärrän ajatusmaailmaasi ja olen itsekkin niin monesti toivonut kunnon näyttöpaikkaa mm. ”tässä hetkessä” oleville pelaajille. Todetakseni vain, että valmennus tietää loppujen lopuksi missä mennään.