Moisesta vaihtoruletista johtuen pelaajat menettivät otteen peliin.
Itsellä myös hieman ristiriitaiset ajatukset tästä peluutuksesta.
Blomgren ja Tumba eivät kumpikaan mielestäni mitään peliin tuoneet, jopa päinvastoin, mutta kukapa kahdessa-kolmessa minuutissa mitään ihmeitä kentällä pystyy tekemään? Lisätietoja voi kysyä vaikkapa Miro Littleltä, joka viime vuonna Baylorissa heitettiin monesti askiin juuri kahdeksi minuutiksi jossain ensimmäisen jakson puolivälissä, jonka jälkeen oikeastaan saikin loppupelin tyytyä pyyhkeen heiluttamiseen. Väkinäiseltähän se pelaaminen aina näytti ja voikin miettiä, mitä hyötyä tuollaisista puristavista kokemuksista pelaajalle oikeastaan on?
Toisaalta pelaajat varmaan haluavat pelata edes jonkin merkityksellisen minuutin, jos vaihtoehtona on nolla minuuttia peliaikaa tai höntsäily roskaminuuteilla. Mutta kun näitä lyhyitä, spekulatiivisia ja riskipitoisia stinttejä tarjotaan, niin onko ajatus enemmän joukkueen edussa vai pelaajien pelihalujen tyydyttämisessä? Eilen ei ainakaan mielestäni menty joukkueen etu edellä, ainakaan lyhyellä tähtäimellä.
Sekä Blomgren että Tumba ovat vielä kohtalaisen nuoria ja molemmilla on allaan heikko alkukausi ulkomailla. Olisiko tässä peluutuksessa kyse jostain korkeammasta ajatuksesta, jossa tätä laajempaa ja vielä jossain määrin kehityskelpoista rinkiä yritetään osallistaa ja pitää heidät kiinni kansainvälisen tason koripallossa, vaikka seuratasolla homma ei Bosnian ja Espanjan kakkosliigan kirkkaissa valoissa juuri nyt toimikaan. Ja toki Blomgren ja Tumba ovat puolustuspäässä hyviä, vaikka en tosiaan syytä juuri eilen kehuihin nähnytkään. Ja urheilullisina pelaajina molemmat kyllä sopivat sinänsä tuohon Suomen ajamaan intensiteettiin (joka tällä hetkellä kyllä mielestäni toimii vain medialausuntoina, valmentajakokouksien agendana sekä kentällä lyhyinä yksittäisinä hetkinä).
Dolencin peluutuksen kyllä ymmärrän, kun ilmeisesti Aalto ja Pöllä molemmat ovat loukkaantuneina. Ja heittäähän Dolenc kaukaa isoksi mieheksi erittäin hyvin -- jotain mihin esimerkiksi Aalto ei juuri pysty. Seppälän ja Raitasen täytyy taasen olla aivan kuningastyyppejä, jonka lisäksi he ovat tietysti roikkuneet maajoukkueen mukana kauan ja näin ollen tuntevat pelitavan jne. Mutta ainakaan itse en tuntenut suurta helpotusta, kun nämä pelaajat kentälle eilen astelivat. Seppälä voi olla kokenut, tuntea pelitavan ja olla epäitsekäs, mutta hän on kuitenkin pelaajana niin rajoittunut tuolle tasolle, että en oikein näe, että millä tavalla hänen läsnäolonsa joukkueen suorituskykyä parantaa. Kontrastina häneen toimi eilen vaikkapa Euroliiga-tasolla keskinkertainen pelinrakentaja Baldwin, joka pankkitili pullollaan, mutta ilman mitään tajua Georgian pelitavasta, pelikavereista, georgian kielestä sekä kulttuurista tai EM-kilpailujen ihanuudesta dominoi kenttätapahtumia välillä mielin määrin. Ymmärrän kyllä, että Adler on todella nuori ja olisi varmaan sortunut eilen muutamaan huonoon päätökseen, mutta hän on kuitenkin tällä kaudella Korisliigassa todistanut pystyvänsä tulemaan peliin penkiltä ja vaikuttamaan kenttätapahtumiin myönteisesti välittömästi. Kun eilisessä pelissä peluutuksen kautta järkeiltynä ei voitosta aivan hampaat irvessä pelattu, niin oma valintani olisi Seppälän, jonka päivät maajoukkueessa kaiken järjen mukaan alkavat joka tapauksessa olemaan luetut, sijaan ollut nuoremmassa polvessa.
Mutta täytyypä ehkä tasapuolisuuden nimissä todeta, että sekä Gustavson ja Palmi olivat eilen kovin tehottomia. Ei siinä valmennuksellakaan ehkä helpoin tehtävä ollut miettiä, että kenelle tuon aloitusviisikon takaa kuuluisi minuutteja jaella.