Harrastajamääristä ja lajikulttuurin heikkoudesta huolimatta Suomessa voitaisiin tosiaan erityisesti "pienten" pelaajien valmennuksessa tehdä muutoksia. Tällä hetkellä kuten muutkin ovat jo todenneet, mennään joukkue edellä eikä yksilön henkilökohtaiset taidot pääse kehittymään riittävästi. Ongelmaksi muodostuu se, että ne pelaajat, jotka junnuina saavat eniten käsitellä palloa, eivät monestikaan kasvakaan kansainvälisiin mittoihin ja ne jotka kasvavat lopulta (late bloomerit) eivät ole saaneet pallollista vastuuta riittävästi nuorempina, koska ovat kehittyneet/kasvaneet hitaammin kuin muut tai vaihtoehtoisesti ovat olleet jo hyvin nuorena muita pidempiä, istutettu väärälle pelipaikalle ja aikuispituus ei riitäkään kuin PG/SG-osastolle.
Lahjakkuuksien tunnistaminen on vaikeaa ja siinä tehdään virheitä jatkuvasti. Ilmiselvien lahjakkuuksien kanssakin niitä meinataan tehdä/tehdään. Tällainen virhe olisi muun muassa jättää lahjakas/taitava yksilö pois nuorten maajoukkueesta sen takia, ettei hän sotke kollektiivista joukkuepeliä. Kyllä sen pelin pitää sopeutua näihin harvoihin Suomesta tuleviin lahjakkuuksiin. Ei voida mennä ainoastaan systeemi edellä, kuten valitettavasti esimerkiksi junnumestaruuksia haviteltaessa näkee tapahtuvan Suomessa. Selkeimpänä esimerkkinä tästä on Suutela, jota olisi pitänyt ymmärtää valmentaa nuoresta pitäen kaaren takanakin. Erittäin taitava junnupelaaja, kasvanut hyvin nuorena jo nykyiseen mittaansa ja valitettavasti aikuiskoripalloa ajatellen pelipaikalleen alimittainen. Toki kansainvälisen uran tehnee silti, mutta taso voisi olla ihan eri, mikäli olisi valmennettu muun muassa heittouhkaakin pienestä pitäen.