Vs: Susijengin tulevaisuus - miten otetaan seuraava askel?
Ajattelin palautella tuota alkuperäisen otsikon näkökulmaa tähän ketjuun – eli pohdiskella Susijengin tulevaisuutta. Tai eritoten kai nyt ensin tuota sentterien / isojen miesten tilannetta lähivuosien MM-ja EM-karsintoja silmälläpitäen.
Kävi FIBA:n ja Euroliigan omistajien kädenväännössä miten tahansa, niin Tuukka Kotti teki kahden vuoden sopimuksen Lokkien kanssa joka tarkoittaa sitä, että Kotti on myös Susijengin käytössä tulevat MM-karsinnat (2v.) enkä oikein jaksa uskoa Kotin tekevän Euroliiga –diiliä vuonna 2019, eli mikäli kunto ja tatsi säilyy, Kotti saattaa vielä jatkaa seuraaviin EM-karsintoihin (on toki 38v. niiden alkaessa!). Teräsmies on aina teräsmies, mutta kovin monia karsintoja tuskin voi olettaa Kotinkaan enää pelaavan.
Junnu Leen sopimustilanne lie avoin tällä hetkellä, mutta häntäkään tuskin nähdään Euroliiga-joukkueen sentterinä lähivuosina. Huomattavasti Kottia nuorempana Junnulla lie pelivuosia periaatteessa enemmän jäljellä, mutta siinä missä Kotti on teräsmies, Junnun paikat tuntuu olevan hajoamisherkempiä. Ehjänä ollessaan Junnu voinee pelata oikein hyvin niin MM- kuin seuraavat EM-karsinnatkin.
Susijengin kannalta harmillista on tietenkin, että vitospaikkaa myöskin pelaamaan kykenevä Lauri Markkanen ei tule pelaamaan tulevissa MM-karsinnoissa – paitsi korkeintaan mahdollisesti ensi kesän peleissä. Ja kun katsoo Markkasen tilannetta ja Bullsia, niin voisi veikata, että Markkasta ei tulla näkemään seuraavissa EM-karsinnoissakaan, sillä pelipaikka lienee seuraavat vuodet NBA.
Mutta meillähän on siis sentteritilanne hallussa? Kaksi kokenutta vitospaikan pelaajaa jotka on vieläpä molemmat käytössä kaikissa karsintapeleissä, jopa seuraavien kaksien isojen kisojen karsinnoissa (monien maiden huiputhan tulee puuttumaan kun ne pelaa NBA:ssa tai Euroliigassa – jälkimmäiseen tosin toivoisi löytyvän jokin koriksen etua ajava sopu)!
Mutta kyllä pitäisi löytyä myös uutta verta. Kotti ja Lee ovat molemmat hyviä pelaajia sekä hienoja tyyppejä, ja kunnossa ollessaan varmasti vahvistuksia Susijengille seuraavat vuodet. Toisaalta Hannes Pöllää joudutaan odottelemaan vielä luultavasti nelisen vuotta – ja jos mies kehittyy vähänkin vahvemmin, niin voidaan joutua odottamaan paljon kauemminkin.
Kuka siis pelaisi vitospaikkaa maajoukkueessa tulevissa MM- ja EM-karsinnoissa Kotin ja Leen ohella seuraavat vuodet?
Erik Murphy on sitä kai ajoittain pelannut ja lienee todennäköisin kandidaatti ainakin paikkaamaan vitospaikan puutetta kesken pelin vaikkei olekaan käsittääkseni ihan elementissään sillä paikalla (virheitä tulee).
Anton Odabasi? Julius Rajala? Tommi Huolila? Daniel Dolenc? Samuli Vanttaja? Parin vuoden päästä Mika Nuolivirta? Unohtuiko joku merkittävä kandidaatti?
Jotenkin tuntuisi järkevältä, että maajoukkueen johto ottaisi yhden tai kaksi pelaajaa ihan erityispeluuutukseen ja yrittäisi treenauttaa näitä susi-sentteripeliin. 34:n laajassa Susiringissä on Odabasi ja Rajala, mutta ei esimerkiksi Huolilaa tai Dolencia (tarkoittanee sitä, ettei ole mitään mahkuja maajoukkueeseen).
Anton Odabasi taisi lopulta päästä väillä pelaamaankin Trabzonsborissa viime kauden lopulla, mutta mulla ei ole hajuakaan, pelasiko nelosta vai vitosta – Suomessahan pelasi myös vitosta ja lähtökohtaisesti raamejakin olisi.
Julius Rajala pelaa ymmärtääkseni jenkeissä nelosta myöskin, mutta omaa massaa sen verran että pärjää korin allakin – eritoten Eurooppalaisissa ympyröissä. Rajalalla on edessä Seniorivuosi ja tuskin NBA-sopimusta näköpiirissä, eli voisi olla käytettävissä vuoden päästä?
Entä ”mad professor” idea? Carl Lindbomilla on raamit ja heittokykyä, mutta liikkuva puolustus on heikohkoa. Tehdään Lindbomista ”stretch five” –sentteri – treeni Susijengissä + samanlainen paikka jossakin Korisliiga-joukkueessa? No, voi olla vähän ”stretching” tämä idea, mutta aika vähissä näyttäisi tarjokkaat sentterin paikalle olevan.
Lindbomin ainakin luulisi olevan kiinnostunut sentterinä pelaamisesta. Olisi mahdollisuus nostaa itsensä Susijengiin kun nelospaikalle on niin paljon kovempi kisa, että tullee jäämään rannalle vuodesta toiseen sillä pelipaikalla joukkueeseen pääsystä kisatessaan.