Vs: Susijengin tulevaisuus - miten otetaan seuraava askel?
Siitä tausta-artikkelista
Euroliiga vs. FIBA – mistä on kysymys?
lainauksena alkupuolelta
Euroopan suurseurojen organisoituminen syntyi protestina FIBA Worldin passiivisuuteen kehittää Euroliigan markkinointia sekä seuroille epäedullisiin tv-sopimuksiin. Euroliigan aluevaltausta helpottivat FIBA:n 1990-luvun lopun merkittävät taloudelliset vaikeudet. FIBA pyristeli yhden kauden ajan vastaan omalla Suproliigallaan, joka jäi kuitenkin auttamattomasti altavastaajaksi Euroliigan rinnalla.
ja loppupuolelta
FIBA:n Mestarien Liigan perustaminen oli viimeinen pisara Euroliigalle, joka haastoi FIBA:n oikeuteen helmikuussa 2016. Siitä lähtien FIBA ja Euroliiga ovat kommunikoineet keskenään lähinnä juristien välityksellä eri oikeusasteissa.
Tuossa kai ne kahinan käännepisteet ovat.
Samalla, kun voi todeta, ettei kolhoosi toimi ilman kilpailua, pitää uskoa, ettei kilpailu ilman regulaatiota pysy yhteisenä etuna. En nyt halua lipsahtaa muille yhteiskunnan alueille mutta pöhöttyneen urheilubyrokratian piikkipaikoilla tapahtuva mukautuminen altistaa kok:n lahjusskandaalien kaltaisille episodeille tai mitä Suomessa on ollut keskustelua urheilun huippujohtamisen ydinryhmästä tai mikä kehityspumppu se nyt sitten olikaan.
Kun suurseurat kerran, tilaisuuden saatuaan, ovat lähteneet liikkeelle, ei niiden kannata Euroliigaa purkaakaan, brandi menisi hukkaan. Kyllähän televisio-oikeuksista jääkiekonkin MM-kisojen yhteydessä puhutaan ja kuullostaisi ilmassa olevan katkeruutta kansainvälisen liiton ahneudesta niissä yhteyksissä. Kyllä se yhteisöllinenkin toiminta regulaatiota kaipaa vaikka Eccelstone nyt onnistuikin Formulat nostamaan näkyväksi lajiksi. Oliko se lopulta Eccelstonelle siunautuneen omaisuuden veroista, on sitten toinen juttu.
Keskustelu koripallomaajoukkueen, koripalloliiton ja korisliigan tekemisten ja tekemättä jättämisten syistä ja seurauksista on foorumeilla vellonut puoleen ja toiseen. Välillä Dettmann on sankari, välillä konna. Mutta onpahan edes sananvapaus keskustella asiasta.
Toistan aiemman epäilyni, että jossakin vaiheessa FIBA onnistuu lobbaamaan EU:n poliitikkoja yhteisen hyvän puolelle sen verran, että ainakin espanjalaisten suursurojen verokohtelun käytänteitä (ALV:n perimättömyys) uhataan tiukentaa ja jotenkin saadaan yhteiskunnallinen regulaatio tukemaan ylikansallisen lajiliiton pyrkimyksiä edistää lajia.
On tietysti myös muistettava, ettei välttämättä ole Euroopan etu siirtää lajin päätösvaltaa kovin Euroopan ulkopuolisten halitsemalle FIBAlle, jos siitä sellainen tulisi, joten suurten surojen vastavoimaan saattaa olla poliittisen tasapainottamisen kannalta säilyttämiseen kannustavia syitä.
Vitalstatistix sanoi, että keskustelu on vaisua, niin sorruin monologiin.