Miksi esimerkiksi Ranskassa asia tuntuu olevan juuri päinvastoin?
No, sanottakoon ehkä se, että koripallomaajoukkueemme kohdalla tilanne on tässä vaiheessa ja tässä suhteessa kai hyvä ja varsin ongelmaton. Aika heikkojen ja varmaan osittain kuviteltujenkin signaalien perusteella tulevaisuuden suhteen toin asian spekulatiivisesti esille, sillä mielestäni tämä uhkakuva pitäisi pystyä välttämään ja ehkä ennakoimaankin.
Jos spekulaatiot osaltani sallitaan, toivottavasti niitä myös haastetaan, niin ehkä joitain tällaisia asioita nostaisin esille:
1. Maahanmuuttajataustaisten valmentajien suhteellisen pieni määrä, varsinkin isojen seurojen kilpajoukkueissa.
2. Suomalaisen koripallokulttuurin tietynlainen ortodoksisuus yhdistettynä vahvahkoon keskusjohtoisuuteen.
3. Maahanmuuttajien kulttuuritaustojen monimuotoisuuden runsaus ja kasvanut etäisyys perinteisiin, Suomessa totuttuihin toimintatapoihin.
4. Kansallisuusidentiteettien heikentyminen ja jakaantuminen.
5. Maajoukkue-edustamisen vaihtoehtoiskustannukset.
6. Suomalaisen kulttuurin ja suomalaisuuden hiuksenhieno itsekunnioituksen puute, joka voi heijastua myös halukkuuteen osallistua viralliseen Suomi-toimintaan.
7. Karismaattisten ja sosiaalisilta taidoiltaan monipuolisten valmentajien vähyys.
8. Suomi ei ole Ranska. Ei kulttuurihistorialtaan, eikä maajoukkueidensa menestysodottamiltaan.