Kannattaisi häipyä Eurooppaan jollei heti niin keväällä, tälllainen pelaamattomuus uran tässä vaiheessa on vähemmän kehittävää.
Mikäli ei pärjää oman vuosiluokkansa pelaajia vastaan niin sitten ei pärjää ammattilaisenakaan.....
Ura voi olla nousussa, laskussa tai kokonaan ohi. Ansioluettelossa näyttää paljon paremmalta, jos on onnistunut taistelemaan omassa joukkueessaan hyvän aseman. Mikäli NCAA-reissusta saaliina on kahden joukkueen osalta rasti niin millä perusteella voisi ennustaa, että euroopassa odottaisi punainen matto?
Bejedi kukisti Suomessa monia kiven kovia pelaajia. Ei ole mitään syytä odottaa, että se ei onnistuisi myös NCAA:ssa. Helppoa se ei varmaankaan ole, mutta ei se sitä ole sen jälkeenkään.
Valmentajat puhuvat paljon keskenään minkälaisiin pelaajiin voi tiukoissa paikoissa luottaa ja ketkä pettää joukkueen tärkeimmillä hetkillä. Luotettavimmat pelaajat ovat niitä kovia työntekijöitä. Pelaajat, jotka optimoivat työntekoympäristönsä ja vaihtavat tiuhaan maisemaa eivät välttämättä kehity yhtä hyvin kuin pelaajat jotka luovat oman onnensa ja parantavat työympäristönsä.
Kysyin eräällä klinikalla nopeista oppijoista mitä mieltä heistä ollaan. Se ei välttämättä ole niin hyvä ominaisuus kuin luullaan. Kuulemma hidas oppiminen voi johtaa syvempään asioiden ymmärtämiseen.
Olen varmaan sanonut tämän seuraavan asian jo miljoona kertaa tällä palstalla. Mikäli se ajatus ehtii jo karata sinne määränpäähän esim. WNBA niin se jäljellä oleva matka sinne alkaa tuntua tosi pitkältä. Se on paha asia kun pitäisi vielä jaksaa tehdä tosi kovasti töitä.
Eräs NCAA:n vihatuimpia valmentajia on ollut John Calipari. Hänen määritelmänsä hyvälle pelaajalle ei ollut ura NBA:ssa. Hänen mukaansa erinomainen pelaaja vetää koko NCAA-joukkueen perässään sinne NBA:han.