Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

[ei omia]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Mielestäni esim. HNMKY on hyvä esimerkki. Perinteikäs seura, joka on vuosi toisensa jälkeen eri junnusarjojen kärjessä tai lähellä kärkeä. Silti seura tahkoaa miesten ykkösdivarin keskivaiheilla tai jopa sen alla. Noilla junnutähdillä on enemmänkin se ongelma, että niistä puristetaan kaikki irti silloin nuorempana ja sitten kehityskaari pysähtyy. Yhtäkkiä aiemmin niin ylivoimaiset kaverit huomaavat etteivät olekaan enää ylivoimaisia, eivätkä edes parhaiden joukossa.

Aika vähissä on ollut HNMKY:n menestys pojissa 2000-luvulla. 84 ikäluokka oli hyvä. Seuraava hyvä ikäluokka on 93. Muuten Namika on mennyt Masun pelaajien varassa.

 

[Ulappa]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Liikaa ohjattua seuravalmennusta. Jo C-pojilla harjoituksia 4–5 x viikossa ja pelit päälle. Tämä aiheuttaa paljon lopettamisia. Mukana pitäisi vaan pitää paljon pelaajia. Ne, joista on huippuja tullakseen, tekevät itsestään huippupelaajan ja siihen seuravalmennus on vain lisä. Pelkästään ohjatuissa seuratreeneissä saadaan aikaiseksi "koripallokoneita" vailla luovuutta. Osaltaan "yliharjoitteluun" on syynä valitettavasti syynä myös raha. Valmentaja vetää puolivaloilla monet treenit viikossa korvausta vastaan. Näin kesäisin ilman seuraharjottelua ulkokentillä tehdään tulevat Möttölät, Rannikot ja Koposet. Se ettei niitä huippupelaajia tulevaisuudessa ole tulossa, johtuu osittain myös siitä että sekin aika kun me roikutaan täällä Kpcomissa yms voitaisiin olla tekemässä jotain oikeasti hyödyllistä lajin eteen.

 

[Pikkusisko]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Mielestäni pitäisi selvästi painottaa yksinkertaisten asioiden oppimiseen. Heittotyylit kuntoon jo mikro/minipojilta, kunnon puolustusasento sekä kuljettaminen haltuun. Nykyään näkee aivan järkyttäviä heittotyylejä jopa B-pojilta. Pallo lähtee matalalta ja sen aikana voisi vetästä pikaiset kahvit. C-pojat rupeavat usein harjoittelemaan kaukoheittoja, mutta kun voima ei riitä, niin heittotyyli alkaa muistuttamaan enemmänkin syöttöä. Heittoa on vaikea lähteä korjaamaan vanhemmilta.
Pallonkuljettamisella en tärkoita niitä hienoja And1-kikkoja, vaan nopeaa lähtemistä (ilman lähtöaskeleita), sekä tiettyä pallovarmuutta.
Nykyään myös nuo kuviot tuntuvat olevan aika suosittuja. Jättäisin kuvioiden pelaamisen vasta A-pojille. Tällöin peli olisi vapaampaa ja painotettaisiin jokaisen peliälyyn. Kun peliäly on kohdillaan, myös kuvioiden peluuttaminen on helpompaa vanhemmissa ikäluokissa.

Pääsääntöisesti olen nimimerkin kanssa samaa mieltä. Erittäin päteviä esimerkkejä. Mutta tarjoaisin kuitenkin myös TYTÖILLE tilaisuuden oppia koriksen perusasiat kunnolla ja kehittyä mahdollisimman hyviksi koripalloilijoiksi. Kirjoittajan maailmassa lienee "IHMISIÄ" ja "NAISIA", kuten haastattelulausuntojen perusteella ystävämme Henkka D:nkin. Itse asiassa suomalainen tyttö-/naiskoris on viime vuodet rypenyt syvemmällä kuin poika-/mies-; ehkä tyttöpuolella valmennuksessa on paljonkin "koripallo on miesten laji, joten mehän voimme näissä tyttöjen treeneissä vaikka leikkiä hippaa, juoruilla ja pitää paljon juomataukoja" -ajattelua.

Perusasioiden, kuten heiton, kuljettamisen, pysähdyksien ja lähtöjen, pallottomana liikkumisen, kentällä sijoittumisen, opettamiseen tosiaan tarvitaan hyviä ja kokeneita valmentajia, kuten tässä keskustelussa mainittiin. Jos sellaiset ovat seurassa kortilla, kannattaa mielestäni satsata mieluummin mineihin kuin B-junnuihin!

 

[Mickey]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Olen vastaavanlaiseen keskusteluun osallistunut muutama vuosi sitten ja mielipiteeni on edelleen sama. Useassa seurassa yritetään tarjota samaa puuroa kaikille pelaajille, vaikkei se sovi kaikille. Jos pelataan A-junnuissa vaikka sm-sarjaa niin silloin pelataan vaan voittaakseen ja homma toimii eri tavalla kuin vaikkapa c-junnuissa. Itse tekisin selkeän eron pelailun ja pelaamisen välille.

Pelillisesti junioreiden henkilökohtainen taitotaso tulisi saada mahdollisimman kovalle tasolle. C-junnuista alaspäin suurin osa harjoittelua tulisi kohdistua pallon käsittelyyn, heittämiseen ja nyky-junioreilla todella surkeaan syöttämiseen. Tuohon jos vielä lisää oikean 1-1 puolustustamisen lähtien oikeasta puolustusasennosta niin pitäisi olla jo tuolle ikäryhmälle tarpeeksi tekemistä. b-junnuista ylöspäin sitten mukaan tuota perusleikkaamista, skriinien käyttöä, pelipaikkoja, puolustamista jne. Prässit mm tulee mukaan myöhemmin. Nyt koko pakettia tyrkytetään 10 vuotialle joista harva sisäistää noita juttuja. Jokaisen pelaajan tulisi myös osata pelata jokaista pelipaikkaa eikä laittaa pelaajia tiettyihin rooleihin. Itse pelasin junnuna joukkueessa jossa jokainen opetteli sisäpelaajien muuvit ja toisin päin. Vielä nykyäänkin pelatessa noista on hyötyä.

Eli paljon henkilökohtaista taitoa sillä tuota on vaikea oppia myöhemmin. X:t O:t oppii kyllä myöhemminkin. Yksi asia jonka vielä nostaisin esiin on kovuus joka tulee iän myötä ja jota pitäisi lisätä. Olin katsomassa muutama vuosi sitten 16v poikien maaotteluita mm venäjää vastaan ja huomasin että Suomen poikia vietiin monta kertaa puhtaasti sillä että vastustaja tuli päälle ja vei levarin. Suomessa pelataan ja harjoitellaan monesti melkein silkkihansikkain ja tuo sitten näkyy kun ruvetaan pelaamaan kansainvälisiä ja muuten kovia pelejä.

Useissa keskusteluissa täällä mua ihmetyttää kovasti asenne valmentajiin ja varsinkin heidän peluuttamiseen. Jos pelataan tavoitteellista palloa niin joukkueessa tulee olla selkeät vastuut. Periaatteessa tämä kylmästi niin että valmentajalla/valmentajilla on vastuu porukasta ja muut ovat sitten hiljaa. Valmentaminen ei ole demokratiaa. Koripallovalmentajalla on yksi ainoa tehtävä: voittaa koripallo-otteluita! Se miten tuon sitten hoitaa niin on valmentajan itse päätettävä. Jos panostaa joukkueen taitoihin 4 ekaa vuotta ja jaksaa panostaa yksilöihin eikä panosta vaan joukkuetaktiikkaan, saattaa päästä vikoina junnukausina todella hyviin tuloksiin.

Ai niin ja sellainen juttu vielä. Pelaajat tekevät itse itsestään pelaajia. Niistä jotka tekevät töitä myös treenien ulkopuolella tulee uudet Möttölät ja Rannikot. Niistä jotka pelaavat vaan pakollisissa treeneissä, ei yleensä tule pelimiehiä. Valmentajan tehtävänä on sitten rohkaista tähän ja opettaa mitä pitää tehdä jotta se tehdään oikein.

 

[no mites...]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Liikaa ohjattua seuravalmennusta. Jo C-pojilla harjoituksia 4–5 x viikossa ja pelit päälle. Tämä aiheuttaa paljon lopettamisia. Mukana pitäisi vaan pitää paljon pelaajia. Ne, joista on huippuja tullakseen, tekevät itsestään huippupelaajan ja siihen seuravalmennus on vain lisä. Pelkästään ohjatuissa seuratreeneissä saadaan aikaiseksi "koripallokoneita" vailla luovuutta. Osaltaan "yliharjoitteluun" on syynä valitettavasti syynä myös raha. Valmentaja vetää puolivaloilla monet treenit viikossa korvausta vastaan. Näin kesäisin ilman seuraharjottelua ulkokentillä tehdään tulevat Möttölät, Rannikot ja Koposet. Se ettei niitä huippupelaajia tulevaisuudessa ole tulossa, johtuu osittain myös siitä että sekin aika kun me roikutaan täällä Kpcomissa yms voitaisiin olla tekemässä jotain oikeasti hyödyllistä lajin eteen.

selität sen että vanhassa itäblokin maissa harjoitellaan joka arkiaamu 1 tunti ja illaalla 3 krt/vko koripalloa meitä vastaavat 3-5 luokkalaiset... liikaa ohjattua harjoittelua vai...

 

[Itäinen blokki]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

selität sen että vanhassa itäblokin maissa harjoitellaan joka arkiaamu 1 tunti ja illaalla 3 krt/vko koripalloa meitä vastaavat 3-5 luokkalaiset... liikaa ohjattua harjoittelua vai...

Tuon lainaamasi kirjoittaja on täysin oikeassa. Kyse kai oli että jos Suomessa vedettäisiin tuollaisia harjoitusmääriä, niin tämä "pullamössö"sukupolvi ei sitä jaksaisi ja sitä kautta tulee paljon lopettamisia. Itäblokin systeemejä ei tänne kannata tällä harrastuspohjalla tänne kopioida. Tärkeintä olisi pitää vaan harrastusmäärä suurena, ja sitä kautta saada niitä huippupelaajiakin. Täysin lajiin kypsynyt ei tulevaisuudessakaan toimi lajin parissa esim. valmentajana, tuomarina tai edes maksavana katsojana. Tiedän että esim. Venäjällä vedetään junioreille niin kovia harjoitusmääriä, että pelaajia tippuu loukkaantumisien takia kokonaan lajin parista pois, mutta siellä ei koskaan ole niin kauheasti yksilöstä perustettu, kun aina on ottaa uutta tilalle. Itäblokissa osasivat kyllä aikanaan myös tämän dopinghommelin, ja sitäkin täällä on yritetty kopioida eri lajien parissa...

 

[Maanantaivalmentaja]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Tuon lainaamasi kirjoittaja on täysin oikeassa. Kyse kai oli että jos Suomessa vedettäisiin tuollaisia harjoitusmääriä, niin tämä "pullamössö"sukupolvi ei sitä jaksaisi ja sitä kautta tulee paljon lopettamisia. Itäblokin systeemejä ei tänne kannata tällä harrastuspohjalla tänne kopioida. Tärkeintä olisi pitää vaan harrastusmäärä suurena, ja sitä kautta saada niitä huippupelaajiakin. Täysin lajiin kypsynyt ei tulevaisuudessakaan toimi lajin parissa esim. valmentajana, tuomarina tai edes maksavana katsojana. Tiedän että esim. Venäjällä vedetään junioreille niin kovia harjoitusmääriä, että pelaajia tippuu loukkaantumisien takia kokonaan lajin parista pois, mutta siellä ei koskaan ole niin kauheasti yksilöstä perustettu, kun aina on ottaa uutta tilalle. Itäblokissa osasivat kyllä aikanaan myös tämän dopinghommelin, ja sitäkin täällä on yritetty kopioida eri lajien parissa...

Joo, satun tietämään että parikin kaveria, toinen 8v ja toinen 9v, jotka jäivät pois paikkakuntansa korisjoukkueesta koska se oli liian kilpailuhenkinen ja harjoituksia oli jo neljänä päivänä viikossa. Pojat kun kävivät myös muissa harrastuksissa mm. yleisurkassa niin eivät pystynyt sitoutumaan käytännössä yhteen lajiin vielä tuossa iässä. Tämä on sinänsä sääli koska olen käyttänyt kummipoikaa samoissa yleisurkkaharjoituksissa ja nämä pojat näyttivät ainakin siellä olevan ns. urheilullisia ja kärkipäässä lajissa kuin lajissa. Toivottavasti kipinä syttyy myöhemmin.

 

[sf]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Joo, satun tietämään että parikin kaveria, toinen 8v ja toinen 9v, jotka jäivät pois paikkakuntansa korisjoukkueesta koska se oli liian kilpailuhenkinen ja harjoituksia oli jo neljänä päivänä viikossa. Pojat kun kävivät myös muissa harrastuksissa mm. yleisurkassa niin eivät pystynyt sitoutumaan käytännössä yhteen lajiin vielä tuossa iässä. Tämä on sinänsä sääli koska olen käyttänyt kummipoikaa samoissa yleisurkkaharjoituksissa ja nämä pojat näyttivät ainakin siellä olevan ns. urheilullisia ja kärkipäässä lajissa kuin lajissa. Toivottavasti kipinä syttyy myöhemmin.

8 v ja 9 v eli mikropoikia ja harjoitukset neljä kertaa viikossa.
Kuullostaa täysin järjettömälle. Normaali olisi se kahdesti
viikossa ja kolmas vuoro vapaampaa pelailua ja heittelyä
aivan satunnaisesti. Eipä ihme että lopettivat :-\

 

[456]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Suurimmat virheet: ei opeteta, ei vaadita.

 

[Haades]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Suurimmat virheet: ei opeteta, ei vaadita.

Eikä harjoitella. Verrataanpa kaikkia muuttujia lätkään tai fudikseen, siitä ne erot löytyvät nopeasti.

 

[Joo Joo]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Lopettaako pelaajat suuremmissa seuroissa harjoitusten määrään takia??? Itse en ole ainakaan törmännyt tähän ongelmaan!!(jokaiselle oma taso)
Epäilen itse että tää 2 kertaa viikkossa ja vähän pelaillaan ei saa ketään innostumaan!!?? voin olla vääräässä mutta musta tää on pienten seurojen ongelma!!!

 

[Gilpertti]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Suurin ongelma on lajissa kuin lajissa siinä ettei lajista saada jannuille elämäntapaa. Joillekin se iskostuu takaraivoon, mutta se ei ole seurojen ansiota. Seurojen organisaatiot täytyisi saada innostumaan hommasta jotka taas innostuttaisivat pojat hommaan. 4 kertaa 1½ tuntia viikossa ei todellakaan ole liikaa. Itse treenannut 3 vuotta jalkapalloa n. 20 tuntia viikossa ympäri vuoden joista 6h joukkueen kanssa ja n. 14 tuntia omalla ajalla. Harjoittelusta pitää saada jätkille mielekästä, ja mikäs sen mielekkäämpää kuin oppia kokoajan uusia asioita? Kaikkea ei tarvitse oppia kentällä, pelisilmä tulee pelatessa mutta myös pelejä seuratessa, itse opein paljon ihan vain tv:stä pelejä katsomalla. Jos kaikki joukkueen junnut katsoisivat saman pelin ja olisi teema johon he keskittyisivät. Sen jälkeen olisi junnujen tehtävä kertoa mitä heille jäi siitä käteen. He oppisivat ymmärtämään näitä asioita. Kun osia tilanteita vielä kelailtaisiin läpi niin saataisiin se tavara hakattua syvälle takaraivoon. Suomessa lajeista ei osata tehdä elämän tapaa ja yksi suurimmasta syistä on pelaajien vanhemmat, jotka marisevat joka asiasta. Treeni määristä, rangaistuksista, valmenjan äänen käytöstä jne.. näitä voisi listata loputtomiin..

 

[Pikkusisko]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Suurin ongelma on lajissa kuin lajissa siinä ettei lajista saada jannuille elämäntapaa. Joillekin se iskostuu takaraivoon, mutta se ei ole seurojen ansiota. Seurojen organisaatiot täytyisi saada innostumaan hommasta jotka taas innostuttaisivat pojat hommaan. 4 kertaa 1½ tuntia viikossa ei todellakaan ole liikaa. Itse treenannut 3 vuotta jalkapalloa n. 20 tuntia viikossa ympäri vuoden joista 6h joukkueen kanssa ja n. 14 tuntia omalla ajalla. Harjoittelusta pitää saada jätkille mielekästä, ja mikäs sen mielekkäämpää kuin oppia kokoajan uusia asioita?

Onko se niin vaikea muistaa, että ihmisiä on kahta sukupuolta myös suomalaisessa junnukoriksessa (ja jalkapallossakin, itse asiassa)? Toivottavasti edes teette tämän tahallanne mun kiusaksi. Lupaan tosin, etten enää kommentoi näitä. Asia lienee tullut selväksi.

 

[Gilpertti]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Onko se niin vaikea muistaa, että ihmisiä on kahta sukupuolta myös suomalaisessa junnukoriksessa (ja jalkapallossakin, itse asiassa)? Toivottavasti edes teette tämän tahallanne mun kiusaksi. Lupaan tosin, etten enää kommentoi näitä. Asia lienee tullut selväksi.

Tuoko nyt se ongelma on? Tiedän varsin hyvin nämä asiat. Itse myös valmentaneena niin tyttöjoukkuetta kuin tyttöjä poikajoukkueen mukana. Tästä oppineena painotan poikia koska tytöistä pienemmällä osalla on henkilökohtaisia tavoitteita, siellä ollaan enemmän kavereiden takia. Toki poikkeuksia löytyy aina.

 

[D.F.]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Itse asiassa suomalainen tyttö-/naiskoris on viime vuodet rypenyt syvemmällä kuin poika-/mies-; ehkä tyttöpuolella valmennuksessa on paljonkin "koripallo on miesten laji, joten mehän voimme näissä tyttöjen treeneissä vaikka leikkiä hippaa, juoruilla ja pitää paljon juomataukoja" -ajattelua.

Samaa mieltä. Yksi ongelmista on mielestäni se, että jostakin syystä monet valmentajat ja koripallokansa kuvittelevat tyttöjen olevan treeneissä vain kavereiden takia. Kavereita voi nähdä vapaa-ajalla muutenkin, treeneihin ei mun mielestä tulla kovinkaan usein juoruilemaan. Olen tavannut todella monta määrätietoista juniorityttöä, joilla on unelmia kovatasoisista peleistä ja he ovat valmiita tekemään töitä sen eteen. Valmentaja vain usein tuo tielle esteitä, kun ei ymmärrä treeneissä vaatia kovempia suorituksia ja parempaa tekniikkaa.

Totuushan on se, että tyttökoriksessa on myös aivan liian vähän valmentajia, jotka ymmärtäisivät tyttöjen fysiikasta mitään. Kaikki kirjallisuus ja koulutukset aiheeseen liittyen on aina suunnattu poikapuolen harjoituksiin. Tytöistä ei voi kuitenkaan saada koskaan fysiikaltaan samanlaisia kuin pojista, koska tytöillä ei mm. ole ilmaista testosteronia apunaan. Juuri näiden fyysisten ominaisuuksien takia tyttökoriskin näyttää varsin erilaiselta kuin poikakoris... Ja on paljon valmentajia, jotka sitten luulevat, että tytöt eivät voi koskaan oppia yhtä teknisiksi, taitaviksi ja psyykkisesti vahvoiksi kuin pojat. Kaikki on kiinni valmennuksesta, miten kovia muijia niistä tytöistä kasvaa.

Fyysisempään peliin olisi hyvä totutella jo junnuna. Sitä tosin vaikeuttaa se, että tuomarilinja ei salli puoliakaan niistä kontakteista, joita jätkien matseissa saa ottaa.

Kuten täällä on jo moni sanonutkin, niin lapsille ängetään kalloon liian isoja paketteja infoa liian pieninä. Perustekniikka on ihan todella tärkeä juttu ja sitä ei voi koskaan treenata liikaa. Valmentajien tulisi ymmärtää, että kuvioita voi pelata vasta sitten, kun on kapasiteettia toteuttaa niitä oikein. Ja jos joku voisi opettaa lapsille koripallon perusliikkumisen kunnolla... Se tuntuu olevan retuperällä monessa jengissä. Sen seurauksena ei usein jalkatyökään onnistu eikä heittotekniikka ole kaunista. Joo, heittotekniikkaakin pitäisi treenata puolet enemmän kuin mitä nyt treenataan.

 

[Herbert]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Yksi ongelmista on mielestäni se, että jostakin syystä monet valmentajat ja koripallokansa kuvittelevat tyttöjen olevan treeneissä vain kavereiden takia. Kavereita voi nähdä vapaa-ajalla muutenkin, treeneihin ei mun mielestä tulla kovinkaan usein juoruilemaan.

Olen tästä osittain eri mieltä tai sanotaan vaikka niin, että tämä vaatii täsmentämistä.

On käsittääkseni kiistaton tosiasia, että keskimäärin miehiä ja naisia (tai poikia ja tyttöjä) ajavat erilaiset asiat. Miehet ovat keskimäärin kilpailuhenkisempiä ja naiset taas sosiaalisempia. Tämä pitää ottaa huomioon myös harjoituksissa, jotta harjoitukset ovat nuorten kannalta positiivisia kokemuksia. Eli pojille pitää tarjota mahdollisuuksia mitata taitojaan muita vasten, tytöille taas enemmän harrastuksen sosiaalista puolta.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että harjoitusten tulisi keskittyä vain näihin asioihin, mutta jos nämä perustekijät unohdetaan, niin harjoitukset eivät välttämättä ole osallistujien mieleen mikä taas vähentää pitkällä tähtäimellä todennäköisyyttä jatkaa harrastuksen parissa.

Fyysisiä harjoitteita ei pitäisi kummallakaan puolella väheksyä yhtään. Varsinkaan, jos harjoitusvastustaja on suunnilleen samankaltainen pelaaja, jolloin ratkaisu ei tule pelkästään voimalla, vaan voimankäyttö tulee yhdistää taitoon.

 

[D.F.]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

On käsittääkseni kiistaton tosiasia, että keskimäärin miehiä ja naisia (tai poikia ja tyttöjä) ajavat erilaiset asiat. Miehet ovat keskimäärin kilpailuhenkisempiä ja naiset taas sosiaalisempia. Tämä pitää ottaa huomioon myös harjoituksissa, jotta harjoitukset ovat nuorten kannalta positiivisia kokemuksia. Eli pojille pitää tarjota mahdollisuuksia mitata taitojaan muita vasten, tytöille taas enemmän harrastuksen sosiaalista puolta.

Rohkenen olla eri mieltä. Tai siis, oikeastaan puhumme varmaankin erilaisista asioista. Minua ärsytti se, kun tyttöjen ajatellaan tulevan treeneihin vain juoruilemaan ja kikattamaan. Sinä puhut siitä, että naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet. Kyseessä on siis kaksi eri asiaa.

Tarkoitan siis lähinnä sitä, että olen lyhyen mutta intensiivisen valmentajaurani aikana törmännyt vain kahteen tyttöön, jotka ovat hakeneet treeneistä kikatteluseuraa ja juoruilukavereita. Opetin ensimmäisissä treeneissäni, jotka sain pitää, että minun harjoituksissani ei juoruilla eikä kikatella, mutta hauskaa saa olla. Jos on kavereille niin paljon asiaa, ettei pysty treenaamaan, niin täytyy mennä salista pois. Olen havainnut tämän varsin toimivaksi.

Ehkä siis suurin ongelma onkin siinä, että tytöille ei aseteta alusta alkaen samanlaisia rajoja salikäyttäytymiselle kuin pojille, vaikka molemmat voisivat suhtautua treenaamiseen varsin samalla tavalla, jos heitä kohdeltaisiin samalla tavalla ja heiltä vaadittaisiin samanlaisia asioita.

Olen kilpailuhenkisyydestäkin vähän eri mieltä. Pojille on tärkeää olla joukkueen parhaan pelaajan kaveri, tytöt yleensä ovat kateellisempia luonteeltaan ja yrittävät joskus jopa kiusata parasta pelaajaa. Tai sitten tytöille herää sellaisia harhakuvitelmia "omien kavereiden ylivertaisuudesta", vaikka eivät oikeasti olisi jengin keskikastia kummoisempia. Pojille on ehkä selkeämpää se oma paikka joukkueessa, koska se tehdään selväksi paljon aiemmin kuin tytöille. Pojat siis kilpailevat enemmänkin valmentajan ja pelikaverien arvostuksesta, tytöt kilpailevat usein vain toisiaan vastaan - väärällä tavalla, tietenkin.

 

[Herbert]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Rohkenen olla eri mieltä. Tai siis, oikeastaan puhumme varmaankin erilaisista asioista. Minua ärsytti se, kun tyttöjen ajatellaan tulevan treeneihin vain juoruilemaan ja kikattamaan. Sinä puhut siitä, että naiset ovat keskimäärin sosiaalisempia kuin miehet. Kyseessä on siis kaksi eri asiaa.

Aivan oikein.

Tarkoitan siis lähinnä sitä, että olen lyhyen mutta intensiivisen valmentajaurani aikana törmännyt vain kahteen tyttöön, jotka ovat hakeneet treeneistä kikatteluseuraa ja juoruilukavereita. Opetin ensimmäisissä treeneissäni, jotka sain pitää, että minun harjoituksissani ei juoruilla eikä kikatella, mutta hauskaa saa olla. Jos on kavereille niin paljon asiaa, ettei pysty treenaamaan, niin täytyy mennä salista pois. Olen havainnut tämän varsin toimivaksi.

Tästä en ole enää ihan varma. Tai siis osittain kyllä, mutta yritin juuri hakea sitä, että tyttöjen sosiaalisemman luonteen vuoksi harjoituksien yhteydessä pitää antaa tilaa heidän sosiaalisuudelleen. Eli jos heitä kohtelee juuri samalla tavalla kuin poikia, niin he eivät koe harjoitusta yhtä mielekkääksi. Harjoituksiin pitää luoda oikealla tavalla tilaa juoruilla ja kikatella. Ne eivät saa häiritä harjoittelua, mutta niille pitää olla tilaa. Esimerkiksi venyttelyt ovat hyvä hetki antaa pelaajien myös vaihtaa kuulumisia ja ehkä tyttöjen harjoituksissa onkin alkuvenyttelyllä lämmittelyn lisäksi myös toinen tarkoitus sosiaalisen kanssakäymisen näkökulmasta.

 

[Perskules]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

"Lopettaako pelaajat suuremmissa seuroissa harjoitusten määrään takia??? Itse en ole ainakaan törmännyt tähän ongelmaan!!(jokaiselle oma taso)
Epäilen itse että tää 2 kertaa viikkossa ja vähän pelaillaan ei saa ketään innostumaan!!?? voin olla vääräässä mutta musta tää on pienten seurojen ongelma!!!"

Varmasti lopettaa sekä suurimmissa että pienimmissä seuroissa. Olen ollut lajin parissa n. 35-vuotta, ja aika paljon olen kuullut tällaista kun olen mielenkiinnosta selvittänyt mihin aikanaan niin hyvät junioripelaajat katoavat. Toki syitä on paljon muitakin.

 

[D.F.]

Vs: Suurimmat virheet, joita Suomessa tehdään juniorikoripalloilussa

Tästä en ole enää ihan varma. Tai siis osittain kyllä, mutta yritin juuri hakea sitä, että tyttöjen sosiaalisemman luonteen vuoksi harjoituksien yhteydessä pitää antaa tilaa heidän sosiaalisuudelleen. Eli jos heitä kohtelee juuri samalla tavalla kuin poikia, niin he eivät koe harjoitusta yhtä mielekkääksi. Harjoituksiin pitää luoda oikealla tavalla tilaa juoruilla ja kikatella. Ne eivät saa häiritä harjoittelua, mutta niille pitää olla tilaa. Esimerkiksi venyttelyt ovat hyvä hetki antaa pelaajien myös vaihtaa kuulumisia ja ehkä tyttöjen harjoituksissa onkin alkuvenyttelyllä lämmittelyn lisäksi myös toinen tarkoitus sosiaalisen kanssakäymisen näkökulmasta.

Öööhm, korjaa jos olen väärässä... Siis pojat eivät puhu keskenään harjoituksissa? Heillä ei ole tilaa vaihtaa kuulumisia venyttelyn aikana? Ja koska tytöt ovat mukamas luonteeltaan sosiaalisempia, niin se tarkoittaa sitä, että "sosiaalisuudelle tilan antaminen" on kikattelun ja juoruilun sallimista harjoituksissa? Jotenkin ei tunnu oikealta.

Olen itse painottanut sitä, että harjoituksiin voi tulla puoli tuntia aikaisemmin juoruilemaan päivän juorut. Niitä ei mun mielestä tarvitse tuoda treenisaliin.

En edelleenkään siis ymmärrä, miten naisten harjoittelun tulisi erota miesten harjoittelusta perusteidensa puolesta. Tyttöjen harjoitusten tulee vaatia varsin samanlaisia asioita kuin poikien harjoitusten, luukuunottamatta joitakin fysiikkaan liittyviä seikkoja, jotka eivät ole mahdollisia.

Ei ihme, että naiskoripallo ui Suomessa niin syvällä pohjamudissa, kun lajia pidetään miesten ja naisten välillä jo lähtökohtaisesti niin erilaisena. Jos junnuiässä keskityttäisiin siihen, että tytöt ja pojat oikeasti oppivat samat asiat, niin koripallotilanne voisi näyttää ihan erilaiselta. Jos jollekulle pieni kilpailuhenkisyys on ongelma, niin silloin ei kannata harrastaa kilpaurheilua.