Vs: THE VÄLIERÄPARI: HONKA-NAMIKA LAHTI
Täytynee perustella omia kantojaan hieman selkeämmin. Mikään kirjoitettu ei ole niin kirjaimellista, etteikö olisi totta toinenkin puoli.
Olen ihan täysin samaa mieltä She-Manin ja Bourbon Streetin kanssa siitä, että Hongan tekeminen ei ole missään vaiheessa kautta viitannut mestaruuteen. Hyökkäyspeli on ollut verrattain tuskaisen näköistä läpi kauden ja sarjan kärkipään joukkueille on hävitty vieraskentällä järjestäen. Ihan ilman loukkaantumisia ei täälläkään päin ole selvitty. Matinen huilasi 20 runkosarjamatsia, polvivaivat hidastivat Cummingsin juoksua aina maaliskuiseen operaatioon asti ja Perkins missasi lähes koko maaliskuun nivusta parannellessa. Elias Kajander, Chanan Colman ja Tuukka Kotti olivat (Hongan tämänhetkisestä asemasta huolimatta) perusteltuja kiinnityksiä, mutta pätevänkään pelaajan sisäänajo ei tapahdu hetkessä, kuten Chananista näkyy.
Runkosarjan lopussa oli honkalaisittain kuitenkin juuri sen verran nousujohdetta, että puheet mestaruudesta alkoivat tulla ajankohtaiseksi. Mielestäni kevään 2009 runkosarjan loppukiito näytti paljon vakuuttavammalta kuin mestaruuskevään '08 runkosarjan loppu, jolloin muistaakseni ennakoin Hongan häviävän finaaleissa Kouvoille. Tänä keväänä Honka hävisi viimeisestä kahdeksasta matsistaan yhden, senkin parhaassa kevätvireessään olevalle Tampereen Pyrinnölle käytännössä kolmen minuutin herpaantumisen vuoksi. Sanokaa mitä sanotte "vanhoista meriiteistä", mutta viisikko Matinen-Muurinen-Perkins-Cummings-Scott olisi jo sinänsä ollut mitalikelpoinen. Kajanderin ja Kotin lisääminen laumaan nosti ennakko-odotuksia entisestään. Cummingsin vaihtaminen Colmaniin tuntui perustellulta ratkaisulta huomioiden sen, että Akeem ei oikein sopeutunut pointin paikalle etenkään Katajan, Lahden ja Kouvojen tasoisia joukkueita vastaan, joiden kyky luoda painetta pallolliseen on ollut vakuuttavaa.
Mielestäni en ole ollut yksin sen ajatuksen kanssa, että CC:n, Kotin ja Kajanderin saapumisen myötä Hongalla on koossa liigan perustasoon nähden harvinaisen nimivahva nippu. Kp.comia selaillessa saa sellaisen käsityksen, että yleisen mielipiteen mukaan Hongan pääseminen mestaruuskuntoon on ollut lähinnä taistelua aikaa vastaan Jos Hongan isoa kalustoa (Kotti, Muurinen, Matinen, Perkins) vertaa Lahden vastaavaan (Mäkäläinen, S.Pekkola, Nixon, Vanttaja), en lainkaan ihmettele, jos useimmat ovat veikanneet ottelusarjaa Hongalle voitoin 3-0 tai 3-1. Koripallon hienous ja ihanuus onkin siinä, että matsit voitetaan joukkueena. She-Man kyseli täällä, missä on Hongan sydän. Juuri tuota tahtoa, sydäntä ja henkistä voimaa on Lahdella ollut ämpärikaupalla enemmän kuin Hongalla. Viherpaidoista lähinnä Scott, Perkins ja Matinen ovat näyttäneet siltä, että pelaaminen kiinnostaa; Kotti, Colman ja Muurinen ovat olleet auttamattoman pihalla. Koska minulla ei ole epäilystäkään näiden kavereiden pelillisestä osaamisesta, en voi muuta kuin nostaa hattua Lahdelle, joka on joukkueena saanut Hongan nimimiehet näyttämään paikoin surkeilta. Kurtis Rice, jota olen pitänyt Namikan heikkona lenkkinä, on tuhonnut Colmanin peli-ilon täysin. Vesa Mäkäläisen johtajuus kentällä on kolmekymppisen eurojyrän luokkaa. Jason Conley parantaa panosten kovetessa ja roolipelaajat Ville Vesala ja Teemu Laine ovat nousseet esille juuri silloin, kun Lahdella on ollut kaikkein vaikeinta. Tietyllä tapaa kunnioitusta herättää sekin, että Ray Nixon ja Ile Vuori ovat tässä ottelusarjassa pelanneet alle tasonsa, ja silti tilanne on Namikalle 2-0.
Myös penkkien päädyissä on näkynyt merkittävä voimasuhteiden ero. Pavicevic on aikaisempina vuosina kuin ihmeen kaupalla saanut keskiverrosti suorittaneen joukkueen mestaruuskelpoiseksi juuri pudotuspelien aikaan, mutta näissä välierissä Toiviainen apuvalmentajineen on katkonut härältä sarvet. Pavicevic on myllyttänyt tuloksellisesti peruskuvioitaan jo viiden mestaruuden verran, mutta nyt Lahden puolustus on kutistanut Hongan hyökkäyksen hätiköiväksi 1-1-rimpuiluksi, kun leipäpelien kautta tietä luontevaa tietä korille ei löydy. Penkiltä voisi tulla lisävoimaa Skamon muodossa, mutta viime kevään finaaleissa Hongalle arvokkaita minuutteja pelannut Ede ei ole päässyt penkiltä kummassakaan välieräottelussa syystä tai toisesta. Lahti on käyttänyt myös tyylikkäästi hyväkseen sitä, että Kotin ja Colmanin otteissa on ollut enemmänkin kuin hienoista epävarmuutta pikaisen sisäänajon jäljiltä. Juuri nyt näyttää siltä, että Lahden vuosikymmenen mittaiset pudotuspelipettymykset Honkaa vastaan tuntuvat kääntyvän voitoksi, enkä voi koripallon ystävänä olla tilanteesta pahoillani. Lahti on ansainnut 2-0-johtonsa, ja vaikka suuryllätyksestä puhuminen olisi liioittelua, kyllä tässä yllätyksestä on kuitenkin puhe. Niinhän tuo Toiviainenkin eilen sanoi: "Ei varmaankaan kauhean moni olisi uskonut, että tilanne on tämä kahden ottelun jälkeen."
Tänään pelataan kolmas matsi, ja vaikka ottelusarjan pistäminen poikki vieraskentällä on iso työ, paineet ovat tällä erää Hongalla. Voitto tämän illan matsista rikkoisi kipsiä sen verran, että espoolaiset voisivat lähteä neljänteen otteluun jo hivenen itsevarmemmin. Mutta jos Lahti tänään nappaa sen kolmannen otteluvoiton, en voi tehdä muuta kuin palkita koko sakin ansaitulla suosionosoituksilla ja onnentoivotuksilla. Minä nautin aina nähdessäni, kun suomalainen joukkue pelaa hyvää koripalloa, ja sitä Lahti on toden teolla tehnyt. Lahden eteneminen finaaliin ei tarkoita sitä, että Kotti, Muurinen ja Matinen olisivat Suomi-koriksen eilispäivää, vaan se ennen kaikkea tarkoittaa, että Vesa Mäkäläinen ja Ilkka Vuori ovat sen tulevaisuutta, enkä pistä sellaiseen tulevaisuuteen etenemistä lainkaan pahakseni. Paras voittakoon!