91- syntyneiden maajoukkue jatkaa samalla linjalla, jolla tyttökoris on ollut useita vuosia. Kun pelataan maaotteluita,
voittoja ei tule. Näissä ikäluokissa ei ole lahjakkaita pelaajia siinä mielessa, että olisivat urheilullisia ja samalla olisi
vielä taipumusta lajitaitoihin (pituuttakin olisi hyvä olla). Näissä ikäluokissa on jo pelaajia, jotka harjoittelevat jo melko tosissaan
(pari kertaa päivässäkin joinain päivinä), mutta ongelma on se lahjakkuus. Esim. kovallakaan lajiharjoittelulla ei opita edes lajin
perustaitoja. Tyttökoripallo pitää ymmärtää hyvänä harrastustoimintana. Harrastustoiminnalle ei tule asettaa tosissaan sellaisia
tavoitteita, että maajoukkue menestyisi. Tyttökoripallossa ei ole tällä hetkellä edellytyksiä menestyksekkäälle maajoukkuetoi-
minnalle.
Muutama vuosi sitten olin erään kokeneemman valmentajan seurassa. Katseltiin televisioista tyttöjen aitajuoksua. Siinä
hän totesi, että olisi mukava edes joskus aloittaa koripallonvalmennus tuollaisen fyysisen lähtötason ja valmiuden omaaville urheilijoille.
Valmentajista voisi todeta sen verran, että nykyään seuravalmentajat on liian samantyyppisiä. Tarvittaisiin myös valmentajia, joilla on vahva
oma pelaajatausta.