U18 EM-kisat Suomessa 2024

[Lev Rubin]

Jos U18-maajoukkueen päävalmentajana toimisi Korisliigajoukkueen päävalmentaja, joka hoitaisi hommaa siis osa-aikaisesti ja kesäisin, olisi asiat paljon huonommin. Ei Lehtosella tai Virtasella tai Vertiolla ole aikaa katsoa M1A tai M1B tai etenkään U19 SM. Maajoukkueen pelaajat valittaisiin aivan varmasti samojen naamojen seasta, mikä ei välttämättä ole edes väärin, mutta Jyri Lehtonen ei olisi ainakaan löytänyt U19 SM:n seasta jotain hyvää heittäjää 11 tai 12 mieheksi. Se, onko Lohikosken aika siirtyä syrjään on parempi keskustelu. En myöskään tiedä millainen työnjako heillä on ollut, mutta jos apuvalmentajia ei otteluvalmennuksessa hyödynnetty lainkaan, on se selkeä virhe ja helppo korjata.

Itse käytän esimerkkinä jalkapalloa, jonka junnumaajoukkuetoimintaa hieman tunnen. Siellä päätoimiset valmentajat jotka junnumaajoukkueta luotsaavat tekevät aivan valtavan määrän duunia pelkästään tutustuakseen kaikkiin pelaajiin. Maajoukkueiden valmennus on tehtävä, jolle on annettava kaikki aika ja se yleensä myös vaatii sitä.

HBA:n ja JBA:n ja kaikkien järkevien akatemioiden pointti on mahdollistaa hyvä harjoittelu. Harjoitusten pitäisi yksinkertaisesti olla kovatasoisempia ja kovempien pelaajien kesken. Korisliiga ei välttämättä olisi oikea askel kuin aivan poikkeustapauksille.

Normaalilla tasollahan Suomi sinänsä oli. Pettymyksen tästä teki kotikisat ja hyvä ikäluokka, joka osoittautui ihan tavalliseksi ikäluokaksi. Muurinen olisi auttanut, mutta ei muuttanut mitään. Suomen ongelmat löytyy kauempaa: Meidän nuoria ei opeteta kilpailemaan ja pelaamaan kovaa ennen kuin he lähtevät ulkomaille. En näe tässä tapahtuvan muutosta.

Perusteltu ja oiva mielipide, mutta haastaisin kyllä perstuntumalta hieman tuota ajankäytöllistä haastetta ja tutustumisen tärkeyttä kesän ulkopuolella.

Oma ajatukseni on, että valmennusryhmässä olisi hyvä olla liiton kokoaikainen työntekijä, joka pystyy pitämään pelaajia silmällä koko kauden ja osallistumaan tällä asiantuntemuksellaan joukkueen/leirityksen muodostamiseen (jopa suurimmalla äänenpainolla). Pelaajien tuntemisesta on varmasti hyötyä, mutta pelkkien tilastoiden ja satunnaisten pelien perusteella olisin itsekin varmaan osannut valita 8/12 samaa pelaajaa, kuin mitä kokoonpanossa nyt nähtiin. Ja aikaa tähän olisi kulunut muutama työpäivä aivan maksimissaan. Jos tähän lisää sen, että olisin varmasti osannut kutsua suht oikeat parikymmentä pelaajaa valmistaville leireille ja harjoituspeleihin, joiden perusteella valinnat ja tutustumisen voisi osittain myös tehdä, niin ei tuo valintaongelma kovin iso minun mielestäni ole. Onhan siellä tammikuussa toki Baltic Sea Cup, johon Koriisliigavalmentajien on miltei mahdotonta osallistua, joten tuo turnaus pitäisi mennä liiton miehien/naisten johdolla. Ja näin ollen jatkuvuus valmennuksessa totisesti jonkin verran kärsisi.

Mutta itse vaan näen jotkin mahdolliset heikkoudet paljon pienempinä kuin mahdolliset edut siinä, että joukkueen suurimpana auktoriteettina ja päätöksentekijänä toimisi ammattilaistason huippuvalmentaja kuin vain kesäisin kokoaikaisesti valmentava henkilö.

Kuten huonoihin tapoihini kuuluu, niin projektoin mielipiteissäni liikaa, mutta uskallan väittää, että pelaajisto yksinkertaisesti kunnioittaa ja vastaa enemmän ja paremmin aikuistason ammattivalmentajan kommunikaatioon kuin juniorivalmentajan ohjeisiin tuossa aikuisuuden kynnyksellä.

 

[PikkuMikko]

Tässä matkan varrella minulle on alkanut muodostua sellainen mielikuva tuosta Korisliigavalmennuksesta, että monet osaavat valmentajamme eivät ole aivan innostuneet siitä. Se on ihan ymmärrettävää että parhaat valmentajamme haluavat ulkomaille parempien olosuhteiden ja paksumpien lompakoiden pariin.
Mutta sen lisäksi meillä on useita hyväksi havaittuja, kokeneita valmentajia jotka mieluummin valmentavat junioreita tai alemman tason joukkueita.
Sami Toiviainen ja Jussi Laakso valmentavat junioreita, Tupamäki JBAta divarissa, samoin Möttölä HBAssa ja Ailus Turun nuoria. Voisin jopa luulla että kaverit saavat suunnilleen samanlaisen palkan kuin aikoinaan liigavalmentajana ilman kovin suurta stressiä.
Mutta luultavasti muutamissa seuroissa ei ole valmiutta panostaa noihin kokeneisiin valmentajiin, mieluummin hankitaan halpa ulkomaalainen tai nuorempi versio.

 

[matador]

Perusteltu ja oiva mielipide, mutta haastaisin kyllä perstuntumalta hieman tuota ajankäytöllistä haastetta ja tutustumisen tärkeyttä kesän ulkopuolella.

Oma ajatukseni on, että valmennusryhmässä olisi hyvä olla liiton kokoaikainen työntekijä, joka pystyy pitämään pelaajia silmällä koko kauden ja osallistumaan tällä asiantuntemuksellaan joukkueen/leirityksen muodostamiseen (jopa suurimmalla äänenpainolla). Pelaajien tuntemisesta on varmasti hyötyä, mutta pelkkien tilastoiden ja satunnaisten pelien perusteella olisin itsekin varmaan osannut valita 8/12 samaa pelaajaa, kuin mitä kokoonpanossa nyt nähtiin. Ja aikaa tähän olisi kulunut muutama työpäivä aivan maksimissaan. Jos tähän lisää sen, että olisin varmasti osannut kutsua suht oikeat parikymmentä pelaajaa valmistaville leireille ja harjoituspeleihin, joiden perusteella valinnat ja tutustumisen voisi osittain myös tehdä, niin ei tuo valintaongelma kovin iso minun mielestäni ole. Onhan siellä tammikuussa toki Baltic Sea Cup, johon Koriisliigavalmentajien on miltei mahdotonta osallistua, joten tuo turnaus pitäisi mennä liiton miehien/naisten johdolla. Ja näin ollen jatkuvuus valmennuksessa totisesti jonkin verran kärsisi.

Mutta itse vaan näen jotkin mahdolliset heikkoudet paljon pienempinä kuin mahdolliset edut siinä, että joukkueen suurimpana auktoriteettina ja päätöksentekijänä toimisi ammattilaistason huippuvalmentaja kuin vain kesäisin kokoaikaisesti valmentava henkilö.

Kuten huonoihin tapoihini kuuluu, niin projektoin mielipiteissäni liikaa, mutta uskallan väittää, että pelaajisto yksinkertaisesti kunnioittaa ja vastaa enemmän ja paremmin aikuistason ammattivalmentajan kommunikaatioon kuin juniorivalmentajan ohjeisiin tuossa aikuisuuden kynnyksellä.

Samaa mieltä hyvin pitkälti. En tiedä miten asia on oikeasti, mutta ainakin kuulemani perusteella eivät nämä liiton maajoukkuevalmentajat pahemmin ole pelaajiin yhteydessä kauden aikana, mikä sinällään on jo hyvin erikoista.

Lisäksi erikoisena yksityiskohtana mainittaakoon myös nykyisen U18 joukkueen päävalmentaja somekäytös, joka X-tilillään (entinen Twitterin) jakanut keväällä Abbeystä highlight-videon, jossa hehkuttaa "U18 maajoukkueen kapteenin kevättä". Muista pelaajista ei mitään mainintoja. Ei mielestäni kovin tasapuolista kohtelua muita pelaajia kohtaan vai mitä ajatuksia teillä herää tästä?

 

[Espoon Nash]

Ei kaikki pelaajat ole tietenkään joukkueelle samanarvoisia, mutta toki tällaista viestiäkään ei pitäisi lähettää. En itse tulkitsisi yhtä repostia noin. Mielellään en näkisi highlight-pätkiä yhdestäkään juniorista tai mitään muutakaan somesisältöä.

Liiton miehethän ovat aika hyvin saavuttaneet menestystä eri lajeissa ja maajoukkueen johdossa se on yleisin käytöntö. Jos pelaaja ei tällaista valmentajaa kunnioita, ei tällaista pelaajaa tarvitse valita joukkueeseen. En usko tämän olevan kovin suuri ongelma, ja ongelma joka tapauksessa olisi silloin pelaajassa.

 

[koris.com]

En nyt tiedä, onko 18-vuotias enää semmoinen juniori, joka ei somesisältöön osaisi suhtautua melko neutraalisti? Tai jos ei osaa, niin silloin keskittyminen on muualla kuin kilpaurheilun saralla.

Ymmärrän toki, että somet ym. tiktokottimet ovat tärkeitä asioita urheilijoille(kin) nykyään.

 

[Lev Rubin]

Liiton miehethän ovat aika hyvin saavuttaneet menestystä eri lajeissa ja maajoukkueen johdossa se on yleisin käytöntö. Jos pelaaja ei tällaista valmentajaa kunnioita, ei tällaista pelaajaa tarvitse valita joukkueeseen. En usko tämän olevan kovin suuri ongelma, ja ongelma joka tapauksessa olisi silloin pelaajassa.

En osaa kommentoida mitään spesifiä valmentajien kunnioittamisesta tai sen puutteesta tämän MU18-joukkueen osalta, eikä tämä seikka tosiaan välttämättä mikään suuri ongelma ole Suomen nuorisomaajoukkueissa.

Näin yleisellä tasolla toteaisin kuitenkin, että eri valmentajat (ammattivalmentajienkin keskuudessa) nauttivat eritasoisesta keskimääräisestä kunnioituksesta ja on mielestäni hieman naiivia sälyttää mahdollinen kunnioituksen puute vain pelaajien ongelmaksi.

Itse kunnioitan vaikkapa Lehtosta ja Vertiota valmentajina enemmän kuin Lohikoskea, mutta tämä ei tarkoita sitä ettenkö kunnoittaisi Lohikoskea valmentajana lainkaan. Tämä ei myöskään tarkoita etteikö vaikkapa MU18-joukkue kunnioita valmentajistostaan juuri päävalmentajaansa kaikkein eniten.

Kunnioitus on yksi tärkeimpiä tuntemuksia onnistuneiden ja menestyksekkäiden ihmissuhteiden takana, joten siksi repisin itse tästä menestystekijästä kaiken mahdollisen irti. Voi aivan hyvin olla, että nykyisellä päävalmentajalla tämä seikka oli täydellisesti reilassa aiempien yhteisten kokemusten ja ammattitaidon vuoksi. Ja vaikka ei olisi ollutkaan, niin tuskinpa Gordon Herbertkään olisi saanut tätä joukkuetta heittämään yhdessä kesässä kovin paljon taitavammin, mikä kuitenkin oli joukkueen suurin heikkous.

 

[KooPee]

Hierarkinen valmennus- ja johtamistapa jossa ei oteta mitään tai juurikaan mitään kontaktia pelaajiin ja kohdellaan heitä ikään kuin jotenkin alempiarvoisina ei ole ollut tätä päivää enää viimeistään 2010-luvulle tultaessa juniorijoukkueissakaan, mutta valitettavasti tähän edelleen törmää melko useinkin myös suomalaisessa urheiluskenessä sen kaikilla tasoilla.

Kuten veli Lev tuossa viestissään kertoikin on kunnioitus yksi tärkeimpiä tuntemuksia onnistuneiden ja menestyksekkäiden ihmissuhteiden taustalla ja tämä kunnioitus pitää olla molemmin puolista myös valmentajan ja pelaajan välillä ainakin niin kauan kuin kumpikaan osapuoli ei omalla tekemisellään anna muuhun mitään erityistä syytä. Ja siinäkin tapauksessa asioista pitää pystyä aidosti keskustelemaan ja pyrkiä ristiriitatilanteita ratkomaan valta-aseman väärinkäyttämisen sijaan. Valmentaja joka ei tänä päivänä tätä ymmärrä menettää melko nopeasti pelaajiensa kunnioituksen ja sitä myötä koko pukukopin ja kivittää joukkueen mahdollisuuden suoriutua omalla parhaalla tasollaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että valmentajan pitää olla pelaajien paras kaveri tai että valmentaja ei lopulta sanoisi viimeistä sanaa mahdollisissa erimielisissä tilanteissa. Tietty hierarkia tottakai on viime kädessä oltava kaikissa yhteisöissä jotta ne toimivat, mutta molempisuuntainen kommunikaatio, empaattisuus ja kuuntelemisen taito ovat tänä päivänä tärkeitä elementtejä joukkueen tai minkä tahansa yhteisön sisäisessä viestinnässä. Ilman näitä mihin tahansa yhteisöön saadaan hyvin helposti luotua tyytymättömyyttä, eripuraa ja kuppikuntaisuutta.