Estyin näkemästä suurimman osan peleistä, mutta ajattelin muutaman kommentin tarjota kuitenkin.
1. Sijoitus ei ollut mielestäni yllätys joukkueen surkea heittotaito tuntien, mutta on kaiketi turvallista sanoa, että Muurisen kanssa joukkue olisi ollut aivan erilainen. Aika monen muunkin maan taso olisi oletettavasti laskenut vastaavassa tilanteessa. Tässäpä ehkä se myönteinen viesti.
2. Pystyn ymmärtämään perustelut sille, että päävalmentajana toimii kokenut juniorikoripallovalmentaja, joka toimii liitossa kaiketi kokopäiväisenä työntekijänä. Mielestäni perustelut vaikkapa Vesa Vertion tai Jyri Lehtosen päävalmentajuuteen ovat kuitenkin paremmat. He nimittäin ovat joutuneet todistamaan ammattitaitonsa vuosikausia hyvinkin kilpailluissa tilanteissa. U18-joukkue ansaitsee mielestäni ammattilaisarjessa maustuneen voittajatyypin päävalmentajakseen.
3. Suomen MU18-joukkueen sijoitukset EM-kisoissa alla vuodesta 2014 (1996 syntyneet):
2014: 19 (3. B-divarissa; Lauri Markkanen)
2015: 13 (Lauri Markkanen)
2016: 8
2017: 10
2018: 13
2019: 14
2022: 19 (3. B-divarissa)
2023: 15 (kotikisat estivät tippumisen)
2024: 15
Suomalaisessa koripallossa, niin miehissä kuin junioreissa, olemme saavuttaneet tietynlaisen tason. FIBA:n Euroopan rankingissa olemme 15. sijalla ja siihen myös päädyimme. Kaikki muut kohtaamamme vastustajat ovat rankingin kärkipäästä. Meidän rutiini ei vielä riitä haastamaan heitä, se riittää haastamaan Tanskan kaltaisia joukkueita. Mutta paremmalle tuurilla ottelukaavioon, tulos voisi näyttää hienommalta. Ensimmäinen voitto Liettuaa vastaan oli komea, mutta se pyyhkiytyi korierojen kautta ja emme saaneet siitä hyötyä.”
4. Tämä tietty taso on saavutettu itse asiassa jo kymmenen vuotta sitten. Siis jos tuota kisamenestystä katsoo. Mihin itse olen hieman pettynyt poikakoripallon suhteen on se, että minkäänlaista isompaa kehitysaskelta maajoukkuemenestyksessä ei näyttäisi olevan juuri tapahtuneen siis kymmeneen viime vuoteen, joka on kuitenkin ollut Susijengin ihan kulta-aikaa. Päinvastoin. Peilaamme suoritustasoamme jalkapallo ja käsipallomaa Tanskaan! Tämä on aika huolestuttavakin huomio, sillä hyvin pian suomalaiset nuoret ikäluokat alkavat kutistumaan todella dramaattisesti. Inhorealistisesti olin jossain vaiheessa tuuminut, että Suomen koripallo saattaisi nousta yllättävääkin kiitoon pieneksi hetkeksi ennen pitkään horrokseen vaipumista, mutta nyt ajattelen että ehkä tulevaisuus ei kiitoa tarjoakaan vaan jonkin verran vielä tasaista nousua, joka kuitenkin tullee taittumaan aika tasaiseksi laskuksi suhteellisen nopeastikin.
5. Ja yksittäisiä tähtiä voi Suomesta toki nousta tulevaisuudessakin, mutta laajemmalti suomalaisen koripallokulttuurin (lue: ammattipelaajien määrän nousu) uuteen aikaan en oikein näe perusteita. Tyttö- ja naiskoripallon puolella tilanne on ilahduttavasti eri.
6. Mielestäni on raivostuttavaa, miten joukkueen päävalmentaja vetoaa joihinkin FIBA-rankingeihin ja ottelukaavioihin miettiessään turnausmenestystä. Samanlaista heikkoutta on nähtävissä myös suomalaismenestykseen viittaavassa viestinnässä Pariisin Olympialaisissa. Mikä siinä peiliin katsomisessa ja tosiasioiden tunnustamisessa on niin s******n vaikeaa?
Tässä välikevennyksenä ote U16-puolelta hiljattaisen Belgia-tappion jälkeen:
Menetyksiä tilastoidaan koripallossa molemmille joukkueille, ja niitä enemmän sarakkeeseen kerryttänyt joukkue usein vähentää mahdollisuuksiaan pelata ottelun voitosta.
Ymmärrän, että viestintä liiton kautta on erilaista kuin viestintä pelaajille, mutta JOS suomalainen huippu-urheilu haluaa ottaa askeleita eteenpäin, niin muutoksen täytyy koskea aivan kaikkea, viestintääkin.
7. Itse olen samat puheenparret kuullut monta kertaa ennenkin, mutta liitin tähän vielä äskettäisen Henrik Dettmannin ruotsinkielisen haastattelun niille, jotka haluavat katsoa suomalaista koripalloa positiivisemmassa valossa:
Pahoittelut negatiivisuudesta.