... Ennenkaikkea häviämiseen tähtäävä kilpaurheilu huipputasolla, samalla kun parhaat pelaajat tienaavat noin 40 miltsiä vuodessa, on tietenkin hulluksi tekevä kamaa. Yhtäkkiä kukaan ei osaa enää yhtään sanoa, mitä edes kannattaisi toivoa.
Mutta mranon78, armahin forum-ystävä, Jazz ei ole tulevalla kaudella joukkue, joka havittelisi yhden yhtäkään ylimääräistä voittoa. Seurajohto ei varsinaisesti ehkä pysty estämään joukkuetta pelaamasta voitosta, joka matsissa, mutta kaikki mahdollinen on nyt tehty joukkueen purkamisen/rakentamisen puolella sen eteen, että joukkue ei liian hyvin lähitulevaisuudessa menestyisi. Vaan menestyisi – jotakuinkin oikeaa NBA-joukkuetta muistuttaen – mahdollisimman huonosti.
En nyt sanoisi että Mills ihan menneen talven lumia on. Kyllä apua hänestä varmasti on, ja voittoja tulee. Kokenutta ja hyvää pointtia Markkanen on koko nba-uransa hakenut. Tässä sellainen nyt olisi. Vähän aikaa oli Conley, ja homma sujui mainiosti.
Mills, ei edes NBA-Mills, ei minustakaan, ei varmaan kenestäkään, ole ihan menneen talven lumia. MUTTA
A. Vaikka Mills on lyhyt, sen ei pidä antaa hämätä. Mills ei missään nimessä ole peliä rakentava perinteinen pointti, vaan nimenomaan oikein perinteinen SG, joita Jazzissa onkin omasta takaa jo reippaast yli 13 tusinassa. ja nyt yksi lisää.
B. Mills tuskin tulee pelaamaan paljoakaan Markkasen kanssa. Avauksessa Markkanen muistelee kaiholla Crush Test Dummylle ja K.Georgelle kenttää levittäessään, miltä pallo kerran tuntui kädessä.
C. Ja Jos nyt Hardy vaikka innostuisi sekoittamaan tätä Aingen kasaan kokkaamaa antimenestyskonseptia, innostuu useamminkin kokeilemaan esim. Millsiä ja Markkasta yhtä aikaa kentällä, ja jos nämä kaksi alkavatkin pelata hyvin yhteen – minkä takia saadaan ehkä pari satunnaista voittoa – niin siitähän ei tule seuraamaan se, että he saavat yhdessä lisää peliaikaa, vaan se, että Mills myydään muualle. Onks tää nyt jo pari kertaa tullut tässä seurassa nähtyä. Sellaisinakin vuosina kun draftissa ei ole ollut luvassa mitään sen sensaatiomaisempaa. Toisin kuin tulevana kesänä.
Voittava koripallo – rakennetaan joka kaudelle niin hyvä jengi kuin ikinä vaan pystytään – ja häviävä koripallo – käytetään 82 runkosarjaottelua siihen, että saadaan paremmat mahdollisuudet jokavuotisiin draft-arpajaisiin – ovat kaksi ihan eri asiaa, vaikka laji näyttää pintapuolisesti samalla.
Ja nimenomaan tätähän tässä on surtu viimeiset puolitoista vuotta, kun näitä Markkasen erilaisia tulevaisuuden skenaarioita on näissä ketjuissa pyöritelty. Kun kyse ei ole enää siitä, onko Mills käyttökelpoinen pelaaja Jazzille, vaan nimenomaan siitä, että jos se on liian käyttökelpoinen, siitäkin pitää äkkiä päästä eroon. Hullua. Miten tämmöstä joukkuetta kannatetaan? Miten sille toivotaan parasta?
Olisin voinut joskus (perinteinen voittava koripallo) itsekin innostua Millsin värväämisestä Utahiin. Mutta nyt (häviävä arpajaiskoripallo) en osaa enää sanoa, mitä merkitystä sillä oikeastaan on. Onneksi Utah löysi läheltä tähtipelaajan, jonka isopalkkainen sopimus auttaa seuraa vielä monta vuotta pysyttelemään palkkalattian yläpuolella, samalla kun testaillaan loputtomiin rookie-sopimuksella pelaavia nuoria pelaajia. Että ei tarvitse siitäkään asiasta sitten joka vuosi murehtia.