Täydellinen on parhaan vastakohta jne. Ideaalitilanteessahan kaikki seurat yrittäisivät pelata voitosta koko ajan niin, että runkosarjapelejäkin vedettäisiin hyvällä intensiteetillä, eikä läpsyteltäisi niin, että aletaan pelaamaan sitten vasta pleijareissa. Kilpa olisi hyvin tasaväkistä ja miltei kaikilla joukkueilla olisi kaiken aikaa hyvä mahdollisuus voittaa koko roska. Tämä ei tietty ole käytännössä mahdollista.
Jos tehdään ns. vapaa systeemi, niin rahalla voi tehdä aina paremman joukkueen. Tämä malli on käytössä Euroopan jalkapalloliigoissa ja niissä vähän maasta riippuen sama seura voittaa joka kausi, tai sitten mestaruudesta kilpailee yhden käden sormilla laskettava määrä, mutta kuitenkin siten, että seurat ovat aina samat eikä n. 70 %:ia seuroista pysty käytännössä ikinä pelaamaan mestaruudesta. Onhan siinäkin puolensa, mutta taalaliigoissa on tehty periaatepäätös, että pariteettia ylläpidetään draftilla ja palkkakatolla niin, että kuminauha efekti vetää parhaiten pärjääviä seuroja alaspäin ja huonoimpia ylöspäin. Vaikka NBA:ssakaan ei kaikki seurat pelaa mestaruudesta millään kaudella, niin mestaruudesta pelaavat seurat vaihtuvat hiljalleen. Vielä Detroitkin sieltä joskus nousee
Drafti taas tekee sen, että tahalleen häviämällä saa kuminauhaefektistä vetoapua pärjäämiseen. Eli tavallaanhan tämä on sama, kuin vaikka golfissa turnauksessa, jossa huomioidaan tasoitukset, pelaaja käy tahalleen häviämässä jossain saadakseen tasoitukset ylös, että pärjää paremmin itse oikeassa kisassa. Se on toimiva strategia, mutta ei se, mitä tasoitussysteemillä on haettu. Tällaista voi sitten koittaa kitkeä erilaisilla keinoilla.
Joka tapauksessa miten säännöt ikinä tehdäänkään, niin aina on joku tapaus, jossa joku tapaus saa epäreilua lokaa tai hyötyä. Mutta kyse on enempi siitä, että rakennetaanko insentiiveillä tilanne, jossa kilpailijat pyrkivät tietoisesti tuollaiseen epäreiluun tilanteeseen.