Tässä nähdään myös kuinka paljon Jazz oikeasti välittää Markkasesta. Jos välitetään niin rakennettaan nyt Markkasen ympärille kun on vielä prime iässä.
... no jotain tästä on minusta nähty jo.
On päivänselvää, että Jazz ei tällä kaudella ole taistelemassa mestaruudesta, ei välttämättä edes playoff-paikasta. Mutta jos miettii
puhtaasti Markkasen kannalta niitä pelaajasiirtoja, mitä hänen Utahissa ollessaan on tehty, niin mistään ei välity sellainen kuva, että siirtoja olisi tehty nimenomaan Markkasen parasta mahdollista viihtymistä silmällä pitäen. Siis noin niinku yhtään.
Viime kaudella kaksi Jazzin pelaajaa yllitti kaikkien odotukset. Markkasesta kuoriutui all-star-pelaaja, jonka tehot olivat useimmilla mittareilla liigan aivan ehdotonta kärkeä. Ja Kessler osoittautui mielettömän paljon valmiimmaksi pelaajaksi kuin kukaan arvasi, ja nousi nopeasti joukkueen ykkössentteriksi. Kumpikaan ei ole peliä rakentava ison pään pelaaja, joten jos heitä on tarkoitus parhaalla tavalla hyödyntää, takalinjalle tarvitaan ehdottomasti syöttötaitoisia pelinrakentajia.
Markkanen on kuin tehty organisoitua ihan yksinkertaista pickn'roll/pop- peliä varten. Viime vuoden siirtotakarajalla Jazz luopui Conleysta, jonka kanssa Markkaselta juuri tämä homma sujui hyvin. Siirtoon oli varmasti palkkamatemaattisia syitä, mutta ei se Jazzille mikään pakkorako ollut, ja vastineeksihan ei saatu melkein yhtään mitään. Loppukaudeksi avauksen pelinrakennusvastuu annettiin THT:lle ja Sextonille ja Jazzin voittosuhde painui tappiolliseksi.
Draftissa Jazz ei kuitenkaan käytä ensimmäistä varausvuoroaan hankkiakseen joukkueeseen mahdollisimman taitavan pelinrakentajan, vaan hankkii joukkuetta vahvistamaan
ison laitahyökkäjän Taylor Hendrickisin! Seuraavalla varausvuorolla Jazzille saattoi käydä puhdas säkä; pre-season matsien perusteella Keyonte George saattaa olla paljon enemmän kuin pelkkä puhdas skoraaja, vaikka skoraustaito – scouttien perusteella – oli kaiketi se omaisuus joka Georgessa Jazzia eniten puhutteli (eikä nimenomaan peliäly). Myöskään kolmatta(!) ykköskierroksen varausvuoroa ei Jazzissa käytetty nimenomaan hyvänä pelinrakentajana tunnetun pelaajan varaamiseen.
Siirtomarkkinoiden alkajaiksiksi Ainge hankkii Jazziin John Collinsin! Varmaan perimmäinen syy tähän treidiin oli halpa hinta; vastineeksi Jazzin ei tarvinnut luopua mistään tärkeästä. Eli voihan sitä kokeilla. Syy ei kuitenkaan takuuvarmasti ollut se, että juuri Collins täydentää parhaalla tavalla Markkasen pelaamista hyökkäyksessä. Collinsin ehdottomasti parhaat pelivuodet Atlantassa olivat ennen kuin Clint Capela syrjäytti hänet kuin Trae Youngin vakinaisena pn'r-kaverina. Sen jälkeen John eksyi kentällä täydellisesti. Joten nyt Jazzilla oli vahvuudessa vielä yksi mies
lisää, joka ollakseen oikeasti hyödyksi tarvitsisi hyökkäyspäässä palloa koko ajan juuri oikea-aikaisesti oikeaan paikkaan.
Mutta Jazz ei hanki siirtomarkkinoilta osaavia takamiehiä. Vaan uuden kakkossentterin, Ömer Yurtsevenin. SInälläänhän Yurtseven oli varmaan hyvä hankinta, ja Markkasen kannalta hyvää siirrossa oli kai se, että ainakaan Markkasta ei ole pakko peluuttaa sentterinä, missä hommassa hän ei oikein viihdy tai pärjää.
Markkinoilla liikkui off-seasonilla useampia hyviä pelinrakentajia, yksikään ei ollut nuori, palkat olivat kovat ja vaihdossakin jouduttiin antamaan paljon. Jrue Holiday maksoi Bostonille Malcolm Brogdonin, Robert Williamsin ja kaksi 1. kierroksen pickkiä (-24 ja -29). Koska Jazzilla on paljon matkaa mestaruustaistoon, on ymmärrettävää, että Jazz ei lähtenyt kilpailemaan vaikkapa Holidaysta, vaikka paukut treidiin olisivat varmaan riittäneetkin.
Samalla on kuitenkin todettava, että Jazz ei lopulta onnistunut hankkimaan off-seasonilla vahvuuteensa yhtäkään pelaajaa, joka olisi hankittu joukkueeseen varta vasten Markkasen tehokkuutta silmällä pitäen. Kyse ei ole edes siitä, että joukkuetta pitäisi jotenkin kokonaisuudessaan rakentaa ja räätälöidä yksistään Markkasen ympärille, vaan siitä, että voisihan joukkueen tehokkaimman pelaajan edun yrittää joukkuetta rakentaessa edes
jollain tapaa huomioida.
Sellaista yritystä ei nyt nähty. Ollenkaan. Ja jos olisin Markkanen, se saisi minut kyllä aika mietteliääksi. THT pelaa niinkuin supertähti, olematta kuitenkaan supertähti. Sexton on oikeasti vain alamittainen sg. Clarkson tekee puuskittain paljon koreja. Ja ikävä kyllä Dunn on tuomittu pelaamaan kakkosviisikon kanssa, koska hänellä on niin halpa soppari... Katotaan miten lähtee sujumaan, mutta todellisia ihmeitä saa tapahtua, jotta tästä alkaa syntyä kaikille suht mielekästä, voittavaa korista.
