Vs: Valavuori ja Suomi-koris
Aloitetaan tärkeimmästä. Helkkarinmoiset onnittelut Susijengille voitosta EM-parketilla 34 vuoden tauon jälkeen. Kylmät väreet tulee vieläkin pintaan ottelua ajatellessa. Kiitokset myös Dettmannille suorastaan nerokkaasta kommentista hänen omistaessaan voiton ministeri Paavo Arhinmäelle.
Jatketaan kotimaalla. Bisons on tänään allekirjoittanut erittäin merkittävän, 3+2 vuotisen yhteistyösopimuksen Nilan Suomi Oy:n kanssa. Sopparista lisää myöhemmin, se on joka tapauksessa hieno ja kauaskantoinen asia loimaalaiselle korikselle.
Sitten Honkaan. Osa on ollut surullinen, osa vahingoniloinen, osassa ei ole herännyt minkäänlaisia tunteita. Itse olen seurannut vierestä Hongan nousut ja laskut. Isäni nosti edustusjoukkuetta suosta 80-luvulla ja rahoitti toimintaa, välillä jopa omasta pussistaan. Silloiset kulut eivät olleet toki nykypäivän luokkaa. Yhtä kaikki, tässä aika kattava näkemys tilanteeseen, yksityiskohtiin sen enempää menemättä. Tässä kertomuksessa en ota kantaa siihen, mikä oli oikein ja mikä väärin. Sen miettikööt jokainen itse.
Sohlberg osti Hongan 90-luvun lopulla ja kuittasi pöydän puhtaaksi isolla nipulla vanhaa rahaa. Elettiin villejä vuosia laman jälkeen ja rahaa oli kuin roskaa. Helikopterit lentelivät minne milloinkin, maksoi mitä maksoi. Otettiin jenkkejä, joille maksettiin tähtitieteellistä palkkaa ja kaikki mahdolliset kotimaiset. Muutaman vuoden opin jälkeen löytyi tasapaino ja mestaruuksia sateli. Hongan peleissä kävi porukkaa ja kuvio oltiin saatu pyörimään, isojen satsausten jälkeen.
Omistajalle iski taloudellisesti heikommat ajat. Enää tappioita ei voinut kattaa omasta perstaskusta ja alkoi tasapainoilu. Silti joka vuosi haluttiin pelata mestaruudesta ja yrittää eurokentille. Nälkä oli kasvanut. Menestyksestä huolimatta yleisötulot olivat laskusuunnassa. Honka oli kadottanut identiteettinsä. Omat kasvatit saivat mahdollisuuksia, mutta joukkue ei ollut enää espoolainen. Yhteistyö juniori-Hongan kanssa ei toiminut alkuunkaan. Lähes 1000 juniorin kasvattajaseura ja edustusjoukkue oli kadottanut siteensä, enää ei näkynyt junnuja katsomossa.
Kun edustusjoukkueen peleissä käy vain muutama prosentti seuran junioreista, kertoo se omaa kieltään suuremmista ongelmista. Honka-leirissä oli tapahtunut kahtiajako, jota yksikään seura ei Suomessa pidemmän päälle kestä. Oli meidän Honka ja noiden Honka. Viimeisellä kaudellaan edustus-Hongan otteluita kävi seuraamassa pahimmillaan alle 300 katsojaa, kun niitä parhaimmillaan oli finaaleissa yli 5000, joista Hongan omia junnuja useita satoja.
Summaus. Sohlberg teki pitkään aivan upeaa duunia espoolaisen koriksen eteen. Kelkkaa ei vaan sääty käännettyä halutulla tavalla ja kulut kasvoivat liian suuriksi. Samalla muut bisneskuviot eivät menneet halutulla tavalla ja paine kasvoi. Syntyi loputon kierre, josta selvittiin pitkään rimaa hipoen, mutta lopulta tuli seinä vastaan. Taakka oli kasvanut liian isoksi ja rahat yksinkertaisesti loppuivat.
Oppi. 80-luvulla Hongan halli oli tupaten täynnä, vaikka pelattiin välillä divarissa ja tultiin takaisin mestaruussarjaan. Joukkueella oli espoolainen identiteetti, vaikkei mestaruuksista taisteltukaan. Juniorit täyttivät hallin jo puolilleen. Edes rahalla ei aina saa mitä haluaa. Puhumattakaan kun se loppuu.
Tulevaisuus. Tapiolan Honka, paluu vanhaan. Juniori-Honka on saanut rakennettua Suomen toimivimman junnukorisseuran omine halleineen. Taustoilla ja operatiivisessa toiminnassa on vahvan Honka-taustan omaavia henkilöitä. Helposti yli 5000 espoolaista päivittäin koskettavan toiminnan ympärille on järkevää suunnitella myös edustusjoukkueen toimintaa. Akatemia pelaa divarissa ja nousee sieltä käytännössä juuri sillä hetkellä, kun nappia halutaan painaa. Tärkeintä tässä olisi nyt säilyttää suitset siellä, missä asiat ollaan rakennettu kestämään myös kovempia aikoja, Hongan junnuorganisaation taustoilla yhdistettynä muutamaan ammattilaistoimintaan erikoistuneella henkilöllä. Edustusjoukkueen ei tarvitse taistella mestaruudesta jokainen vuosi. Koko seuran tulee olla yhtä, entisaikojen malliin. Kun edustusjoukkue pelaa, on muu seura katsomossa.
Veikkaus. Tapiolan Honka pelaa liigassa viimeistään kaudella 2013-2014. Halutessaan jo vuoden päästä. Edustustoiminnan kulut saadaan helposti jopa puolitettua 2000-luvun villeistä ajoista. Halpaa se ei silti ole. Jotta liigatoimintaa on mitään järkeä pyörittää, tarvitaan Espoossa minimissään 350.000€ rahaa per kausi.
Ehdotus. Suunnattu osakeanti Akatemian taustoille. Osakepääomaa kassaan 500.000€. Samalla anti toimisi mittarina kysynnälle. Jos tuollaista summaa ei saada kasaan Espoon kokoiselta talousalueelta ja Honka-taustoilta, kannattaa unohtaa koko edustustoiminta. Itse hankkisin mielelläni jonkin siivun ihan jo kannatusmielessä, jos tietäisin taustan tarpeeksi vahvaksi.
