En tiedä, mutta ensimmäinen puoilkas tänään oli ainakin niin hirveää korista, ettei mitään järkeä. Tason ailahtelu on luonnollistakin tuon ikäisillä pelaajilla, mutta kun jokainen hyökkäys juostiin orjallisesti settejä ilman tietoakaan koria päin kohdistuvista haastoista, niin helppohan noita oli englantilaisten puolustaa. Samaan aikaan puolustuksessa tyydyttiin vain pysäyttämään kaaripelaajan liike korille päin (pl. Mäkelän ihan mieletön puolustus läpi koko matsin), niin siitä aukeili helppoja syöttölinjoja skriinien takaa juosseille vastustajille ja kun apupuolustus oli ekat 25min koko ajan askeleen myöhässä, painoivat englantilaiset ihan hienojakin kuppeja.
Ja joka ikinen hyökkäyslevy mikä oli annettavissa vastustajalle, myös annettiin. Koskisen Ellin puuttumisella oli varmasti osansa tähän.
Mutta sitten viimeinen vartti? Emilia Helle näytti mallia, ja muut seurasivat. V*tut jostain settien juoksemisesta, jos sulla on tontti ajaa niin aja ja pakota puolustus reagoimaan siihen. Siitä sitten joko ajo loppuun, viivalle tai syöttö ulos ja siitä heitto tai uusi ajo. Ei koris oikeasti ole niin vaikea laji, jos sulla on yksilötaidon puolesta selkeä etu, niin käytä sitä. Haasta, haasta, haasta. Sen jälkeen lue mitä puolustus antaa sulle ja tee ratkaisu. Settejä on hyvä juosta tiettyyn pisteeseen asti, etenkin kun osa noista WU18-jengin jutuista on ihan päteviä ja fiksuja juttuja, mutta tässä kohtaa ainakin niitä noudatetaan liian kirjaimellisesti, eikä lueta puolustusta missään vaiheessa.
Päivän tähdet? Sini Mäkelä (fuck me, mitä puolustamista), Emilia Helle ja neiti Koskimies.
Koskisen pelaamista odotin näkeväni, mutta ilmeisesti tänään oli "jotain pientä vaivaa" ja siksi tyttö istui penkillä. Siinä on todella kehityskelpoinen tapaus, kunhan valmentajansa jaksaisivat keskittyä niiden ihan perusjuttujen kehittämiseen vielä. Ei lähdetä juoksemaan kun kävelyssäkin tapahtuu välillä harha-askelia.
