WU16

[manzu]

Vs: WU16

Avauksen pelaajat teki 33 pinnaa ja vastustajien avaajat 61 pinnaa eli siinä se pähkinän kuoressa.

Ilmeisen paljon yksilötason suorituksia, kuten sitä kutsun - mikrotasoa vastustajan puolustus prässissä. Joukkue ei vain löydy, syöttöja ei käytetä. Vois istua yhden illan ja katsoa miten poikien maajoukkue sen suorittaa - yhdessä. Huonoista heittoasetelmista on huono palata puolustukseen. Opitaan, opitaanko?

 

[napowa]

Vs: WU16

Ilmeisen paljon yksilötason suorituksia, kuten sitä kutsun - mikrotasoa vastustajan puolustus prässissä. Joukkue ei vain löydy, syöttöja ei käytetä. Vois istua yhden illan ja katsoa miten poikien maajoukkue sen suorittaa - yhdessä. Huonoista heittoasetelmista on huono palata puolustukseen. Opitaan, opitaanko?

Jotain tarttis todellakin tehdä että menestystä voisi jossain vaiheessa odotella. En tiedä onko tämä susijengin pelityyli sopiva kaikille vai onko henkilökohtainen osaaminen +osaaminen+fysiikka niin paljon muita maita jäljessä. Huolestuttavaa on se jos takurit on niitä pisteiden tekijöitä ja senttereiden tehot on melko vaatimattomia.

 

[Europot]

Vs: WU16

Jotain tarttis todellakin tehdä että menestystä voisi jossain vaiheessa odotella. En tiedä onko tämä susijengin pelityyli sopiva kaikille vai onko henkilökohtainen osaaminen +osaaminen+fysiikka niin paljon muita maita jäljessä. Huolestuttavaa on se jos takurit on niitä pisteiden tekijöitä ja senttereiden tehot on melko vaatimattomia.

Minä puolestani ihmettelen mitä tarkoitetaan Susijengin pelityylillä, varsinkin hyökkäyspäässä, ja miten tuo junnumaajoukkueiden hyökkäyspään pelitapa valmistaa aikuisten peleihin mitenkään paremmin kuin muut motion tai passing Game hyökkäystavat. Ainakin U16 ja U18 pelasivat keskenään ihan erilaisia settejä ja sitä aikoinaan kaikkien ylistämää yhteistä kolmiopeliä ei tainnut pelata mikään ryhmä. Vaikka joukkueiden hyökkäyssetit ovat ihan erilaisia niin minun mielestäni on hieno asia että tuo vaikea kolmiohyökkäys on unohdettu.
Samoin U18 ja U16 hyvin viisaasti vaihtelivat palloscriinin puolustusta, välillä hedgaten, välillä vaihtaen ja välillä jopa alakautta tullen - tapoja, jotka ovat joskus olleet täysin kiellettyjä.
Kyllä suurimmat syyt ovat valtavasti kehittyneet juniorivalmentajamme ja sitä kautta noussut pelaajataso.
Ainakin minä olen tyytyväinen siihen että valmennusjohdon joskus ylistämä kolmiopeli on siirretty syrjään ja yksittäisten nuorten maajoukkuevalmentajien annetaan rakentaa oman ryhmänsä näköistä peliä, sellaista jossa parhaat pelaajat saavat dominoida. Varsinkin kun ryhmissä on tuollaisia Markkasen, Maxhunin ja Valtosen tapaisia poikkeuksellisen lahjakkaita pelaajia.
Joka kerta kun suomalainen junioriryhmä säilyttää paikkansa A-sarjassa, on tulos erinomainen. Jos mennään 8 parhaan joukkoon tai jopa mm-kisoihin, on tulos fantastinen

 

[manzu]

Vs: WU16

että tuo vaikea kolmiohyökkäys on unohdettu.
Samoin U18 ja U16 hyvin viisaasti vaihtelivat palloscriinin puolustusta, välillä hedgaten, välillä vaihtaen ja välillä jopa alakautta tullen - tapoja, jotka ovat joskus olleet täysin kiellettyjä.

Niin, tätä kutsutaan pelin ymmärtämiseksi. Pelaajat keskenään toimivat annettujen ohjeiden mukaan. Kyllä se kolmio on vielä aika vahvana siellä perushyökkäysenä. Sen kautta mennään Zippereihin, Flexiin(lähe sama kuin kolmio), Horns, Penertation ja kick peleihin.

Kun osataan perusta - PERUSPELAAMINEN - joka kaikilla maajoukkueilla on edelleen sama voidaan taktiikkaa muuttaa ottelusta toiseen. Tietysti joka joukkueella on näistä se vahva omapeli. Opitaan kuitenkin aina 15 vuotisten ensileiristä juoksemaan kenttää oikein. Käyttämään pelikentän syvyys ja leveys. Myös useimmat seurajoukkueet varsinkin etelässä ja lännessä hallitsevat tämän kentän tuntemuksen. Se oli aikanaa Petteri Petersenin ohje "opi tuntemaan kenttä".

Ohessa teille pala Petterin testamenttia, jonka hän aikoinaan kirjoitti ja minkä pohjalle tämä Susijengi pelailee, suurena käskyttäjänä Henrik Dettmann.

EDit: ts. tapa pelata määrää ei se pelisysteemi. Tosi asia on että suomeni peli perustettiin kolmion periaatteelle ja se sitten määrittelee tavan pelata. Pallonhallinta, pallonkierrätys, Catch and shoot(cash), Catch and go!

 

[Europot]

Vs: WU16

Niin, tätä kutsutaan pelin ymmärtämiseksi. Pelaajat keskenään toimivat annettujen ohjeiden mukaan. Kyllä se kolmio on vielä aika vahvana siellä perushyökkäysenä. Sen kautta mennään Zippereihin, Flexiin(lähe sama kuin kolmio), Horns, Penertation ja kick peleihin.

Kun osataan perusta - PERUSPELAAMINEN - joka kaikilla maajoukkueilla on edelleen sama voidaan taktiikkaa muuttaa ottelusta toiseen. Tietysti joka joukkueella on näistä se vahva omapeli. Opitaan kuitenkin aina 15 vuotisten ensileiristä juoksemaan kenttää oikein. Käyttämään pelikentän syvyys ja leveys. Myös useimmat seurajoukkueet varsinkin etelässä ja lännessä hallitsevat tämän kentän tuntemuksen. Se oli aikanaa Petteri Petersenin ohje "opi tuntemaan kenttä".

Ohessa teille pala Petterin testamenttia, jonka hän aikoinaan kirjoitti ja minkä pohjalle tämä Susijengi pelailee, suurena käskyttäjänä Henrik Dettmann.

EDit: ts. tapa pelata määrää ei se pelisysteemi. Tosi asia on että suomeni peli perustettiin kolmion periaatteelle ja se sitten määrittelee tavan pelata. Pallonhallinta, pallonkierrätys, Catch and shoot(cash), Catch and go!

Meillä on tässä arvostamani Manzun kanssa varmaan sellainen terminologinen ristiriita, ettei se selviä näin chattailemalla.
Minä en mitenkään näe jotain flexoffensia "lähes kolmiopelinä" vaan ihan eri peruspelinä. Samoin hornsit ja zipperit ovat aika monessa pelikirjassa ihan eri asioita kuin kolmiopeli.
Mutta tässä on vain kysymys semantiikasta, ehkä me Manzun kanssa puhumme samoista asioista mutta käytämme vaan eri terminologiaa.

 

[ou nou]

Vs: WU16

Hyvin yksinkertaisesti, joukkuepelaaminen puuttuu täysin, pari yksinsurvojaa löytyy ja niin kauan kuin valmennusjohto tätä toimintamallia suostuu katsomaan ja jopa ruokkii sitä palkitsemalla kovilla peliminuuteilla, ei tuloksia ole odotettavissakaan. Varsinkin kun olen seurannut noiden muutaman tytön heittoprosentteja niin ei todellakaan hyvältä näytä.
Valmentaja voisi varmaan ottaa käyttöön mikrotreeneistä tutun käytännön: joka hyökkäyksessä max yks pomppu / pelaaja ja vähintään 5 syöttöä ;D

Hohhoijaa....

 

[manzu]

Vs: WU16

Hyvin yksinkertaisesti, joukkuepelaaminen puuttuu täysin, pari yksinsurvojaa löytyy ja niin kauan kuin valmennusjohto tätä toimintamallia suostuu katsomaan ja jopa ruokkii sitä palkitsemalla kovilla peliminuuteilla, ei tuloksia ole odotettavissakaan. Varsinkin kun olen seurannut noiden muutaman tytön heittoprosentteja niin ei todellakaan hyvältä näytä.
Valmentaja voisi varmaan ottaa käyttöön mikrotreeneistä tutun käytännön: joka hyökkäyksessä max yks pomppu / pelaaja ja vähintään 5 syöttöä ;D

Hohhoijaa....

Nyt jo ollaan lähellä asian ydintä. Unohdetaan että lähdimme sitten millaisesta muodostelmasta pelaamaan, niin koripallo on ennen muuta joukkuepeli. NBA tasolla ehkä hieman erilliainen joukkuepeli, jossa kansan sankari nostetaan esille. Sekunttipelillä siitä on pyritty saamaan joukkueläheisempi peli, mutta edelleen kansan sankaria tullaan katsomaan ja hänelle vain pitää saada pallo.

Kolmiopeli vei sen niin 60 luvulla puhtaasti flex pyyppisenä n. "Kolmen Postin Peliin", mitä pelasimme HNMKY:ssä 90 luvun alun. Se oli puhtaasti pelaaja lähtöinen peli hyvin pienien sääntöjen kera. Kaikki lähti kenttäpelin juoksemisesta ja pitkien pelaajien nostamisesta aina kaaren nuppiin. Takapelaajat siirrettiin laitoihin. Tex Winters joka tämän Pelin aikoinaan rakensi koululleen, siirtyi sittemmin Chicago Bullsin hyökkäysvalmentajaksi ja kehitti sitä lähinnä Michael Jordanille sopivan 1-1 pelin, jossa muutkiin pääsivät mukaan. Molemmat pelitavat perustuivat pallottomien pelaajien voimakkaaseen leikkaamiseen ja SYÖTTÄMISEEN. NBA:ssa vain tuli paljon enemmän sääntöjä pelaajille, olivathan he täysammattilaisia ja syysteemin osia joustiin aamusta iltaan. Pallon oli aina tarkoitus tulla jokaisen käteen

Itäblokki pelasi aikoinaan 1-4 systeemiä kaikki. Voimakas pallottomien leikkaus- ja syöttöpeli. Tästä Jugoslavia kehitti ns. Horns pelin jossa kolmenpisteen säännön tultua valtaan suurheittäjät sijoitettiin pelikentä nurkkiin ja takapelaajan rooli monipuolistui korkeisiin pick and roll peleihin. Tässäkin tuo kolmenpelaajan - kolmio - muodostelma oli vallalla ja on edelleen, uutta hörsöä on vain tullut mukaan. Zipperi perustuu pallottomiin screeneihin ja niitä saatavaan syöttöpeliin ja tarvittaessa kolmioden muodostamiseen joukkuepeliin. JNE.

Mitä eemmän eksytää Mikrotason pompotteluun ja hätäilyyn sen enemmän sekavuutta ja vahvojen persoonien omaehtoista toimintaa ja mikä pahnta pääosin oikean kaistan peliä.

Adidas Oiva Virtasen (Virsu Oy) maagiset sanat maajoukkuekaverille "hei syötä edeskerran, mut jos tuntuu kauhian pahalta, jatka samalla tavalla" ja meni vaihtoon. Tulee aina mieleeen vain kun puhutaan tyttökoriksesta. Syöttö on kuitenkin osa pallonkäsittelyä, johan aina tarvitaan kaksi osapuolta. Minä syöttäjä ja Sinä vastaanottaja. Toisen pitää uskaltaa luopua oikea-aikaisesti pallosta ja toisen pitää oikea-aikaisesti tulla vastaan. Jos en voi syöttää oikealle, voin varmasti lainata pallon vasemmalle. Hei silloin meitä on kolme ja voimme muodostaa kolmion. Screenanko palloa tai pallotonta silti meillä on kolmio plus kaksi muuta. Palollisen pitää aina nähdä kaikki muut pelaajat.

Tämä koskee jokaista pallopeliä oli maila tai ei. Oli systemin nimi mikä tahansa. Näin liikkuen kaikki on flexmaista. Nimitykset vain muuttuvat, mut maajoukkueessa ne ovat samoja. Jokainen ymmärtää terminologian.

 

[ou nou]

Vs: WU16

Hieno kirjoitus Manzu, täyttä asiaa !

Kunpa vain kaikki ymmärtäisivät tämän tai edes tyttöjen päävalmentaja... :

 

[Tantsu]

Vs: WU16

Jos valmentaja keskittyy vain luomaan tyttöjen välille basketin sivuillakin jo pariin kertaa hehkuttamaansa kilpailua, niin kyllä siltä pohjalta on aika vaikea lähteäjoukkuepeliä luomaan. Tällä hetkellä peli sitä, että tytöt kilpailee keskenään peliajasta, pisteistä ja siitä kuka saa kehut tällä kertaa. Peli pyörii täysin takureiden yksilösuorituksista, jotka liian monta kertaa täysin päättömiä. Prosentit Valko-Venäjä pelistä puhukoon puolestaan. Tulos oli arvattavissa jo joukkueen valintaprosessia sivustaseuranneena, joka jo itsessään kesti liian pitkään( joukkue valittiin vasta juuri ennen matkaa). Tyttöjen energia meni keskinäiseen kilpailuun, ei peleihin valmistautumiseen ja joukkuepelin luomiseen. Valmentajan hajota ja hallitse tekniikka ei vain sovi joukkuepeliin.

 

[Vieras]

Vs: WU16

Onhan tämä tyttömaajoukkueiden täydellinen floppaus tänä kesänä sentään synnyttänyt vähän keskustelua. Nyt kyllä pitäisi tehdä aika isoja selvityksiä ja radikaaleja ratkaisuja, jotta tulevaisuudessa myös tyttöpuoli alkaisi menestymään näissä EM-kisaikäluokissa.

Jos tilannetta katsoi vielä 1-2 vuotta sitten, niin piti olla melkein itsestäänselvää, että todella lahjakkaat ja nuorissa ikäluokissa Pohjoismaiden tasolla ylivoimaiset ikäluokat 97 ja 99 pelaisivat selkeästi A-tasolla. Molemmat kuitenkin alisuorittivat jälleen EM-kisoissa ja A-kisapaikat eivät olleet lähelläkään. En ole yhtään maajoukkuepeliä nähnyt, mutta ikäluokkia tiiviisti seuranneenna kuulosti muutamat kirjoitukset täälläkin juuri siltä mitä varsinkin 99-ikäluokassa on pahimmillaan ollut. Muutama yksilö on ollut niin taitava nuoruusiän, että on pärjännyt ylivoimaisilla taidoillaan kotimaassa, mutta maajoukkuetasolla ja 16-vuotiaana väkisin puskemiset ja ajot eivät enää onnistukaan.

Turhahan sitä on kuitenkin syyttää tyttöjä siitä ettei menestytä, mutta kertokaapa viisaammat mitä pitäisi oikeasti tehdä, jotta tilanne jatkossa muuttuisi ja suomalaistytöt pärjäisivät maailmalla vielä 16- ja 18-vuotiaina, jos unohdetaan aikuisiän keskustelut tässä yhteydessä? Näissä ikäluokissa kun ei voida vielä syyttää kuitenkaan tyttöjen panostamista opiskeluun, perheen perustamiseen ym. Kyllähän nytkin nämä kaikki maajoukkueessa pelaavat satsaavat todella paljon korikseen. Onko korista kuitenkin jo liikaa liian nuorena eli ei ole enää näissä ikäluokissakaan varaa kiristää treenaamista tai kiristetään, vaikka ei olisi oikein varaakaan? Varsinkin tästä yhdestä espoolaisjoukkueesta on kuullut aika paljon negatiivistakin sen suhteen, että A-iässä touhu on jo aivan liian rankkaa ja tytöt hampaat irvessä koittavat särkyjen kanssa jaksaa treenata ja pelata montaa eri sarjaa.

Toki 16-vuotiaiden maajoukkueesta ei tainnut ns. kovimpia nimiä puuttua vielä loukkaantumisten takia, mutta 18-vuotiaissa tätä ongelmaa oli jo vähän enempi. Aika paljon rikkinäisiä näiden ikäluokkien tyttöjä on tullut nähtyä ja jotenkin enempi tyttöpuolella pidemmät loukkaantumiset ja rasitusvammat tuntuvatkin olevan häiriönä mitä pojilla. Onko vika vaan siinä, että on nuoresta asti treenattu väärin? Tytöt kun ovat yleensä poikia tunnollisempia ainakin venyttelemään ja sitä kautta vähän helpottamaan loukkaantumisalttiutta.

Missä on vika, kun joukkuepelaaminen ei tyttöpuolella vaan luonnistu, vaikka suuri osa maajoukkueista on koottu parista eri joukkueesta tai tytöt ovat ainakin jo vuosikausia pelanneet yhdessä? Keskimäärinhän sooloilu ja yksilöpelaaminen on aina ollut enempi poikien ongelma ja tytöt ovat vähemmän fyysisinä joutuneet opettelemaan joukkuepelaamisen paremmin.

Paljon on kysymyksiä, mutta helppoja vastauksia tuskin onkaan olemassa. Kaikesta tästä pitäisi silti koittaa oppia ja saada toimintaa kehitettyä siihen suuntaan, että saisimme nauttia tyttökoriksenkin menestyksestä poikapuolen tapaan.

 

[onko muuta]

Vs: WU16

Onhan tämä tyttömaajoukkueiden täydellinen floppaus tänä kesänä sentään synnyttänyt vähän keskustelua. Nyt kyllä pitäisi tehdä aika isoja selvityksiä ja radikaaleja ratkaisuja, jotta tulevaisuudessa myös tyttöpuoli alkaisi menestymään näissä EM-kisaikäluokissa.

Jos tilannetta katsoi vielä 1-2 vuotta sitten, niin piti olla melkein itsestäänselvää, että todella lahjakkaat ja nuorissa ikäluokissa Pohjoismaiden tasolla ylivoimaiset ikäluokat 97 ja 99 pelaisivat selkeästi A-tasolla. Molemmat kuitenkin alisuorittivat jälleen EM-kisoissa ja A-kisapaikat eivät olleet lähelläkään. En ole yhtään maajoukkuepeliä nähnyt, mutta ikäluokkia tiiviisti seuranneenna kuulosti muutamat kirjoitukset täälläkin juuri siltä mitä varsinkin 99-ikäluokassa on pahimmillaan ollut. Muutama yksilö on ollut niin taitava nuoruusiän, että on pärjännyt ylivoimaisilla taidoillaan kotimaassa, mutta maajoukkuetasolla ja 16-vuotiaana väkisin puskemiset ja ajot eivät enää onnistukaan.

Turhahan sitä on kuitenkin syyttää tyttöjä siitä ettei menestytä, mutta kertokaapa viisaammat mitä pitäisi oikeasti tehdä, jotta tilanne jatkossa muuttuisi ja suomalaistytöt pärjäisivät maailmalla vielä 16- ja 18-vuotiaina, jos unohdetaan aikuisiän keskustelut tässä yhteydessä? Näissä ikäluokissa kun ei voida vielä syyttää kuitenkaan tyttöjen panostamista opiskeluun, perheen perustamiseen ym. Kyllähän nytkin nämä kaikki maajoukkueessa pelaavat satsaavat todella paljon korikseen. Onko korista kuitenkin jo liikaa liian nuorena eli ei ole enää näissä ikäluokissakaan varaa kiristää treenaamista tai kiristetään, vaikka ei olisi oikein varaakaan? Varsinkin tästä yhdestä espoolaisjoukkueesta on kuullut aika paljon negatiivistakin sen suhteen, että A-iässä touhu on jo aivan liian rankkaa ja tytöt hampaat irvessä koittavat särkyjen kanssa jaksaa treenata ja pelata montaa eri sarjaa.

Toki 16-vuotiaiden maajoukkueesta ei tainnut ns. kovimpia nimiä puuttua vielä loukkaantumisten takia, mutta 18-vuotiaissa tätä ongelmaa oli jo vähän enempi. Aika paljon rikkinäisiä näiden ikäluokkien tyttöjä on tullut nähtyä ja jotenkin enempi tyttöpuolella pidemmät loukkaantumiset ja rasitusvammat tuntuvatkin olevan häiriönä mitä pojilla. Onko vika vaan siinä, että on nuoresta asti treenattu väärin? Tytöt kun ovat yleensä poikia tunnollisempia ainakin venyttelemään ja sitä kautta vähän helpottamaan loukkaantumisalttiutta.

Missä on vika, kun joukkuepelaaminen ei tyttöpuolella vaan luonnistu, vaikka suuri osa maajoukkueista on koottu parista eri joukkueesta tai tytöt ovat ainakin jo vuosikausia pelanneet yhdessä? Keskimäärinhän sooloilu ja yksilöpelaaminen on aina ollut enempi poikien ongelma ja tytöt ovat vähemmän fyysisinä joutuneet opettelemaan joukkuepelaamisen paremmin.

Paljon on kysymyksiä, mutta helppoja vastauksia tuskin onkaan olemassa. Kaikesta tästä pitäisi silti koittaa oppia ja saada toimintaa kehitettyä siihen suuntaan, että saisimme nauttia tyttökoriksenkin menestyksestä poikapuolen tapaan.

Naisten puolella ketjussa on kuitenkin lueteltu yli 1 joukkueellinen suomalaisia pelaajia, jotka pelaavat USA:ssa eri sarjoja, suurin osa NCAA 1-tasolla. Eli Suomi-pelaaja kelpaa sitten kuitenkin yliopistoille, vaikka mj-menestystä ei liiemmin ole tullut.

 

[luce]

Vs: WU16

Molemmissa tyttömaajoukkueissa peli pyörii aivan liikaa takamiesten ehdoilla ja varsinaista sentteripeliä varsinkin
senttereiden kesken on aivan liian vähän. Kolmosten linkoaminen 15-20 prosentin tarkkuudella ei ole kovin järkevää. Kotimaisilla kentillä heittäminen on tunnetusti paljon helpompaa kuin maaotteluissa, mutta jos pelaajiin on iskostunut harhainen tunne ,että osattaan heittää , vaikkei todellisuudessa osatakaan , on tilanne
vähemmän hyvä. Tämän vuoden WU 16 joukkueessa ei ole pitkässä päässä pelaajaa kansanvälisille kentille.
18-vuotiaissa monet kokeneimmat suoriutuivat vähemmän hyvin vuotta vanhempina kuin viime vuoden kisoissa, mikä luonnollisesti tuntuu kummalta. Kaksi parasta korintekijää ei olleet viime kisoissa lainkaan.

 

[Haukkavuori-45]

Vs: WU16

Naisten puolella ketjussa on kuitenkin lueteltu yli 1 joukkueellinen suomalaisia pelaajia, jotka pelaavat USA:ssa eri sarjoja, suurin osa NCAA 1-tasolla. Eli Suomi-pelaaja kelpaa sitten kuitenkin yliopistoille, vaikka mj-menestystä ei liiemmin ole tullut.

Kaikki ensi keväänä USA-yliopistoista valmistuvat tytöt ovat maajoukkueissa menestyjiä ja valmistuttuaan vapaita osallistumaan Euroopan karsintapeleihin. Mutta kuinka monella riittää motivaatio?

 

[onko muuta]

Vs: WU16

Kaikki ensi keväänä USA-yliopistoista valmistuvat tytöt ovat maajoukkueissa menestyjiä ja valmistuttuaan vapaita osallistumaan Euroopan karsintapeleihin. Mutta kuinka monella riittää motivaatio?

Tarkoitin kollektiivista mj-menestystä, en yksilöitä. Ja sitä, että Suomella on siis näitä yksilöitä olemassa, jotka kelpaavat kansainvälisesti, vaikka kollektiivinen mj-menestys ei kovin mairittelevaa ole. Kysymys kuuluu, että miksi ei tule mj-menestystä, vaikka yksilöitä siis selkeästi on? Motivaatioon auttaa varmasti se, että ryhdytään määrätietoisesti panostamaan myös tyttöpuolelle. Huipputason koripalloilu ei ole mitään harrastustoimintaa ja jos valmistuvia yritetään sellaiseen velvoittaa, niin silloin ehkä ei motivaatio riitä.

 

[manzu]

Vs: WU16

Molemmissa tyttömaajoukkueissa peli pyörii aivan liikaa takamiesten ehdoilla ja varsinaista sentteripeliä varsinkin
senttereiden kesken on aivan liian vähän.

Totta puhut :-\. Liian vahvat takapelaajat muuhun materiaaliin lähtee tietysti seuroista. Siellä tuo joukkuepelaaminen niin C kuin B junnuissa on ihan lasten kengissä. Voittamisen pakko katsomosta ja kenttällä on silmiinpistävää.
Yleinen pelityyli hyökkäyksessä on pallon antaminen tälle vahvalle yksiölle, joka sitten yrittää puikkelehtiä - pääsääntöisesti paremalla kädellään - ratkaisuus. Neljän muun tehtävä oilis liikkua uusiin paikkoihin, mutta sitä ei tapahdu kun harjoituksissakin syöttöä ei vaan kuulu.
Puolustuspäänharjoitus menee ketuille, kun nämä vahvat dominoi heti riistäen pallon - tapa klilpailla - ja heikoillilla ei riitä energia kappailla takaisin. Harjoituksissa mennään kovaa, mutta onko järki aina siinä mukana.

Otteluissa yleinen tapa peleta ainakin Eteläisellä alueella on 1-2-1-1 paikan tapainen prässi, jolla hakataan heikommat heti 20-30 pistettä riistämälä ja träppäämällä ja otteluita ei vaan synny. Harjoittelevatko tytöt liiaksi tekniikkaa pelaamsen kustannuksella. Pelaaminen pitää olla kaikissa aina mukana ja pelaajat kouluttavat=auttavat oppimaan, toinen toisiaan. Poikien puolilla tuo pelaaminen tulee ikäänkuin itsestään

Ehdotukseni olisi tyttöjen pelin parantamiseksi harjoitteleminen ja pelaaminen yhdessä poikien kanssa ja heitä vastaan. Pelata vaikka alueella sekasarjoja. Toivon ettei tälläistestä pelaamissta nousisi minkäänlaista vastareaksiota. Tytöt vaan 10 vuode kumallakin puolella ovat niin paljon edellä poikia kehityksessä. Mikro-, mini ja C sarjat vaan sekasin. Eihän nykyään ole enää erikseen kouluja tytöille ja pojille. Ja tyttönä jos haluat kehittyä on vastaus pelaa poikia vastaan suurimman osan loma ja kesäaikaa. Seurat perustakaa Open Gym tapahtumia, jotka ovat yhteisiä niin tytöille kun pojille.

Kieltäkää harjoituksissa tuo jatkuva pompottelu. Pallo pitää saada käymään kaikkien kädessä ja syöttämällä ja palloa vastaan liikkumalla joukkueesi etenee huomattavasti nopeammin. OPETTAKAA LAYUP HEITTO -kieltäkää heittäväkäsi alla pallon nostaminen yhdellä kädellä, pallopitää olla aina kahdessa kädessä vaikka heitto loppuvaiheessa tapahtuu yhdellä kädellä. Kuljetusharjoituksissa aina "käsiraudat kädessä ja aloittaa kaikki harjoittelu vasemalla ts. heikomalla kädellä ja vasenkätisellä oikealla kädellä.

Tytöt ovat hyviä ryhmissä. Eli antaa alueeeksi esim 1/4 nurkasta ja pistäkää pelaamaan 2-1, 3-2, 4-3 jne ilman kuljetusoikeutta, yhden pompotuksen kanssa jne. Pelatkaa puolella kentällä 4-3 tai 5-4 samoilla jäännöillä. voi laittaa häviäjiä vaikka punnertamaan.

HEI ja harjotelkaa tytöt paljon henkilökohtaisia harjoituksia käyttäen mielikuvitustanne, jolloin pelaatte aina jotain vastaan, vaikka sitten Minni tai Mikki Hiirtä.

Valmentajat opettaa oikea heittotaito HETI kun yksilö tulee harjoituksiin ei vasta ensiviikolla. Opettaa heittämään oikeilta etäisyyksisltä ja vaikka vain metrin päästä, niin kauan et oikea rytmi niiauksineen, kumarruksineen, dippauksineen löytyy. Pankaa sitte edistyneemmät opettaamaan valvotusti ensin heikompia. Opettakaa tapa tulla harjoituksiin, aloittaa harjoittelu. Ei siinä aina tarvitse valmentaan aluksi, kun tavat on opittu. Antakaa kotiläksyja - niin tehdään musiikissa ja baletissa. Kuulustelkaa myös läksyt.

KORIPALLO ON NIIN HELPPOPELI JA JOKAISELLE ON PALJON TEKEMISTÄ EI VAIN HÄMMÄSTELEMISTÄ! :

 

[PikkuMikko]

Vs: WU16

Kaikki ensi keväänä USA-yliopistoista valmistuvat tytöt ovat maajoukkueissa menestyjiä ja valmistuttuaan vapaita osallistumaan Euroopan karsintapeleihin. Mutta kuinka monella riittää motivaatio?

Naisten puolella valmentajien suuri ongelma on varmasti tavoitteiden asettaminen nuorille pelaajille. Kun miesten puolella pojat voivat haaveilla NBAsta tai Espanjan liigasta, taitaa olla niin että naisten puolella haaveiden täyttymys onkin sitten pääseminen NCAAhan. Naisten puolella ammattilaisuran luominen onnistuu niin harvoilta että tulevaisuuttaan ajattelevat nuoret naiset taitavat asettaa perheen ja työelämän koripallon edelle, hiukan samalla tavalla kuin miehissäkin toimittiin ennen vanhaan.

Naisten toiminta ja menestys maajoukkuetasolla ei tule juuri nousemaan ennen kuin naisilla on oikeasti näköpiirissä jotain tavoittelemisen arvoista koripallon puolella. Siinä on monella valmentajalla miettimistä jos nuori koulusta valmistuva naiskoripalloilija ilmoittaakin haluavansa opiskella lääkäriksi eikä haluakaan tulla uudeksi Lea Hakalaksi vaikka potentiaalia olisi. Nuorella, Petteri Koposen lahjoilla varustetulla poikapelaajalla on paljon helpompi unohtaa, tai ainakin siirtää tulevaisuuteen, lääkärinopintojen aloittaminen.

Turha tässä tilanteessa on syyllistää valmentajia tai yksittäisiä pelaajia, naisten puolella suurten tavoitteiden asettaminen on paljon vaikeampaa.

 

[Vieras]

Vs: WU16

Manzu puhuit tyttöpuolen ongelmista paljon asiaa, jota toki osaltaan olet aiemminkin esim. layupp-ongelmien muodossa tuonut esille. Samaa mieltä olen myös siitä, että eteläisen alueen muutaman joukkueen jo mikroikäisistä lähtien viljelemät koko kentän prässit ovat yksi pahimpia ongelmia kehityksessä. Sillä opitaan siinä iässä vaan riistämään palloa, tekemään täysin vapaita lay uppeja ja nöyryyttämään vastustajia.

Sama asia myös hyökkäyspäässä eli tyttöpuolella juostaan askelmerkkejä ja "seurojen pelikirjoja" jo viimeistään mineissä ja niiden ratojen poisoppiminen aivotuksesta on aikamoisen tuskan takana joillekin esim. A-ikäisille, kun he siirtyvät johonkin toiseen seuraan. En ole poikapuolella nähnyt kovinkaan ihmeellisiä kuvioita kun ehkä vanhemmassa C:ssä eli pojille on saatu iskostettua paljon paremmin mielikuvitus ja joukkuepeli sekä pallon liike mitä tytöille.

Tässä kun koitetaan vertailla eroja miksi poikapuoli menestyy, mutta tyttöpuoli ei maajoukkuetasolla, niin en allekirjoita, että ns. pakkomenestymisessä olisi eroa ainakaan merkittävästi. Melkein enempi poikapuolella sitä menestystä halutaan hinnalla millä hyvänsä eli pelataan 5-6 pojalla sitkeästi, kun sillä menestytään ja muut ovat vaan ylimääräisiä treenaajia.

Mitä sitten pitäisi psykologisen valmennuksen osalta tehdä tyttöjen kohdalla, kun harjoituspeleissä saattaa kulkea vielä hyvin, mutta tosi tilanteessa alkaa kättä puristaa ihan urakalla ja heitot kolisevat urakalla rautoihin? Onko tosiaan keskinäinen kilpailu ollut jo liiankin kovaa vai eikö vaan osata ihan psykologisesti käsitellä tyttöjä, jotka ovat ehkä hieman erilaisia mitä pojat...

 

[help]

Vs: WU16

Ainakin näitä pelejä kun on netistä seurannut niin onkohan mitään järkeä siinä että parin tytön minuutit on peli kuin peli 30-34min ja heittoprossat pyörii pahimmillaa 11% tasolla, menetyksiä myös kohtuuttomasti. Kunpa tuo menetys edes joskus sattuisikin osumaan niin että pallo kimpoaisi omalle pelaajalle kun sitä palloa muuten tuntuu olevan lähes mahdoton syöttää eteenpäin.
Sumppuun ajetaan ahkerasti ja sieltäkin vielä viimeiseen asti sitä omaa ratkaisua haetaan suoraan vastustajan lapaseen, sieltäkin aukeisi aivan uusi ikkuna kun edes kerran pelissä sen pallon syöttäisikin sieltä napakalla liikkeellä ulos :

On siellä yksi kurja loukkaantuminenkin sattunut yhdelle tytöistä jo alkusuoralla, toivottavasti ei ole kuitenkaan käynyt tosi pahasti.

Että sellaset kisat..

 

[Huolestunut]

Vs: WU16

Onko korista kuitenkin jo liikaa liian nuorena eli ei ole enää näissä ikäluokissakaan varaa kiristää treenaamista tai kiristetään, vaikka ei olisi oikein varaakaan? Varsinkin tästä yhdestä espoolaisjoukkueesta on kuullut aika paljon negatiivistakin sen suhteen, että A-iässä touhu on jo aivan liian rankkaa ja tytöt hampaat irvessä koittavat särkyjen kanssa jaksaa treenata ja pelata montaa eri sarjaa.

Yhä yleistyvien blogien ansiosta on viime aikoina päässyt tutustumaan useammankin koripalloilijattaren omakohtaisiin junnukokemuksiin ja niiden perusteella on syntynyt selvä kuva; Kyllä, A-iässä touhu on ollut aivan liian rankkaa!!

 

[42]

Vs: WU16

Mites meidän A-ikäisten kuormitus suhtautuu joidenkin kovien korismaiden vastaavaan?