Joskus tuntuu täällä unohtuvan, että NCAA:ssa on muitakin houkuttelevia tekijöitä kuin pelkkä mahdollisuus treenata ja pelata koripalloa. Jos viittitään ajatella asiaa myös nuorten pelaajien itsensä näkövinkkelistä. Minä ymmärrän hyvin, jos monia lahjakkaita nuoria kiinnostaa lähteä muutamaksi vuodeksi Yhdysvaltoihin opiskelemaan, asumaan ja pelaamaan, mikä tarjotaan vielä harvinaisen helppona pakettina. Kun tosiasia on että monikaan ei voi varmuudella laskea tulevaisuuttaan kovin pitkälle koripallon varaan vaan useimpien on pakko miettiä pelaajauran jälkeistä elämää ja työllistymistä oman toimeentulonsakin kannalta. Koponen, Möttölä, Rannikko, Lee jr. ja muutama muu on varmaan saaneet tilille saldoa sen verran että voi vaikka räkiä kattoon loppuelämän jos huvittaa, mutta kaikilla ei ole eikä tule olemaan sama tilanne. Sitä odotellessa muutama vuosi USA:ssa voi olla hyödyllisempää ajankäyttöä kuin divarissa ja Korisliigassa tahkoaminen. Jenkkiläisten tutkintojen soveltuvuus Euroopassa voi olla rajallinen, mutta eivät opinnot ja kansainvälinen elämänkokemus koskaan hukkaan mene ja sopivilla pääainevalinnoilla pystyy vaikuttamaan opintojen tuottamaan hyötyyn esim. opintojen Suomessa jatkamisen kannalta aika suurestikin. USA:sta palaamisen jälkeen ehtii katsoa, minne siivet pelaajana kantavat. Se mikä tässä nyt on muutamien vuosien aikana muuttunut, niin nyt on Suomesta kanavat luotu sinne NCAA:n suuntaan ja sinne on entistä helpompi mennä ja päästä. Ei kai kukaan haluaisi näitä mahdollisuuksia viedä enää pois? Joukkueita tietysti harmittaa kun HBA:ssa olevat eivät pelaa omien kasvattajaseurojensa junnuporukoissa ja sen jälkeen nuorina pelaajina (halvalla) divaria ja liigaa. Ja on NCAA:ssa tietysti jonkinmoinen määrä 19 - 23-vuoden ikäluokkaa kiinni poissa Suomen sarjoista, mutta sen jälkeen useimmat palannevat Suomeen koska Korisliiga on heille uralla helpoimmin saavutettava ja useimmiten muutenkin fiksuin seuraava askel.
