Vs: 18 U-maajoukkue
raappa sanoi:
Sanokaa jos olen väärässä, mutta eikö nuoremmissa se prosessi mene nimenomaan niin, että seurajoukkueen valmentajalta tarvitaan suosittelut maajoukkueleiritykseen. Eli maajoukkuevalmentaja ei kutsu yhtikäs ketään ensimmäisille leirityksille ellei itse ole myös seurajoukkuevalmentaja?
Olet sekä oikeasa että väärässä. All Star leiritykseen ensmmäisenä B junnuvuotena menee pelaaja ilmoittautumalla seuran/valmentajan kautta, joka takaa et pelaaja osaa vaaditut testit ja on mahdollisuudessa mennä niistä läpi. Sen jälkeen pelaaja on itsellään. Hän alkaa tehdä itsestään maajoukkuepelaajaa. Opettelee asiat antaa itsestään hyvän kuvan niin valmentajille kun kanssa kilpailijoille. Ns parhaat pääsevät 2 ja kolmosvaiheisiin. Nyt on valmentajalla taas mahdollisuus vaikuttaa jatkoon kertomalla pelaajan paranemisesta kasvamisesta ja menestymisestä sarjaotteluissa tms. Valmentajan pitää olla kiinnostunut myymään pelaajaansa maajoukkue valmennukselle. Taas pääse kokeilemaan, mut jälleen on pelaaja omillaan. Jos edistymistä ei ole tapahtunut niin jälleen harjoittelemaan. Ehkä 16v ei asiaa ole kuin leirikäyneille, mutta jo 18 vuotisissa saattaa ovet avautua sepposen selälleen Susi-idelogia on opittu, kanssakilpailijat tunnetaan ja seuraavalle leirille todella mennään halulla voittaa oma asema.
Yht'akkiä olet 24 joukossa ja sitten jo 16 ja vihdoin 12. Tässä tarvitaan myyntityötä ja pelaajan omaa tahtoa, halua kiivetä sisään joukkueeseen. Erillaisia pelaajia tarvitaan. Tottakai HBA auttaa, näet valmentajat joka paivä, joka harjoituksissa pitkin kautta. Valmentjaatkin ovat ihmisiä, toinen tykkää hyökkäyspelaamisestä toisille menee puolustuskin perille. Selvää on et hyökkäyksessä ei saa kauhiast kolhia omaa joukkuetta - eli aiheuttaa typerällä toiminnalla vaikeuksia puolustukselle. Vieläkin hyvä hyökkääjä saa liikaa seläntaputtajia ja vain hyvä puolustaja jää vähemmälle huomiolle. Onkan se inhimillistä, vai onko.? Erikoispelaajia kuitenkin tarvitaan joka joukkueeseen useita. Pysäyttäjiä, levypallopelaajia, juoksijoita, muutama kolmosen heittäjäkin, mut ennekaikkea pitää osata PELATA tätä peliä. Siinä on vielä yllättäviä vaikeuksia. PELATA, vaikka SUSIsäännöt eivät olis niin tiedossa.
PITUUS, NOPUS, REAKTIIVISUUS, HALU JA TAITO PELATA maajoukkuetasolla. Tässä nää kriteenit. Ja vielä, joo, oma valmentaja voi vaikuttaa pelaajan edistymiseen, olemalla pelaajastya kiinnostunut myös maajoukkue leirillä ja peleissä. Itsellä on tapana soittaa suoraan valmentajille ja kysyä, ymmärtää ja saada tietoa rivien välistä. Välittää nää tidot omalle pelaajalle ja harjoituttaa ja kusipäisesti jatkuvasti häntä muistuttaa asioista omissa harjoituksissa, keskusteluissa, tekstivieteillä. Tietysti haluan myös pelaajan oman tiedonkin, jonka mysö vältän taas maajoukkuevalmentajalle.
Jatkuvaa kanssakaymistä oman "lapsen" eteenpäin viemiseen vaikka NBA:in asti.
Edit: tärkeintä kuitenkin on että pelaaja tekee itsestään pelaajan omailla avuillaan ja vain jaksaa kehittää omia heikkouksiaan ja parantaa parhaita puoliaan.
JA VIELÄ: en ole samaa mieltä kaikista Susi-idelogian peleistä, mut miun on tiedettävä mitä siellä vaaditaan ja kerrottava se omalle pelaajalle. ME tehdään tää näin, mut maajoukkueessa he haluaa tämän thetävän näin. Ainoa mihin en halua maajoukkuevalmennuksen koskevan omassa pelaajassani on taito heittää, jos sellaista halutaan, haluan ensin luvan minulta itseltäni.