18 U-maajoukkue

[Haukkavuori-45]

Vs: 18 U-maajoukkue

Kyllä ensimmäisen puoliajan perusteella nousee vankasti esiin Manzun kirjoitukset heittotaidon merkityksestä - tai sen puutteesta. Kyllä meillä on oikein hyvin opetettu joukkue, pelissä on jopa nähtävissä paljon hyvää tasapainoista viisikkopelaamista sekä hyökkäys- että alkupelin aikana myös puolustuspäässä. Mutta vastustajan taito korintekemisessä on ihan eri luokkaa. Jokainen heitto on melko tasapainoinen ja osuu hyvällä tarkkuudella. manzun mielipahaksi suomipojan kaukoheitot ovat usein jotain linkoamisia joissa kädet ja jalat toimivat ihan eri rytmissä. Ja layupit ovat sellaisia toivotaan-toivotaan heittoja.
Venäläisten peli on paljon yksinkertaisempaa ja fyysisempää. Tästä suomalaisten nuorten fysiikan puutteesta on taidettu saarnata kohta sata vuotta, mutta taitaa suomipoika vaan kehittyä hiukan hitaammin.
Yllättävän iso tasoero kuitenkin, voi olla että käkättimeen tulee 20-40 pinnaa lähes kaikissa peleissä.

Ei nyt heitetä kirvestä kokonaan kaivoon. Ei se U20-nuortenkaan eka peli niin loistavaa peliä ollut. Sama hitauden ja kestävyyden puutteen tuntu siinäkin oli.
Toinen puoliaika näyttää, mikä on joukkueen henkinen kantti.

 

[huoh]

Vs: 18 U-maajoukkue

Ellei siellä harjoituksissa tapahdu jotain todella, todella kummallista, niin ei muuten pelaa. Se on jo aika lailla tilastollinen fakta. Jos pelaaja A ja pelaaja B vääntää toisiaan vastaan vuodesta toiseen, ja samaan aikaan pelaaja A on jokaisella tilastomittarilla pelaajan B edellä niin miesten peleissä, A-junioreissa sekä edellisissä kisoissa annettujen näyttöjen perusteella, niin millä ilveellä pelaaja B löytää itsensä yhtäkkiä kentältä hakkaamassa 30 min per ottelu? Olisi ikävä väittää että se johtuu siitä, että toinen valmentajista kuuluu kyseisen pelaajan seuravalmentajiin, mutta sehän olisi vaan katkeraa huutelua, vai mitä?

Edelleen, jos ei tilastollisesti pärjää yhdessäkään kotimaisessa sarjassa (tai aiemmissa maaotteluissa/turnauksissa) toista maajoukkueen pelaajaa vastaan, niin millä näytöillä sinne kentälle mennään? Viikon leirin perusteella vai? On se kumma, että oma taitotaso riittää paremmin kansainvälisissä peleissä kuin omassa kotimaisissa sarjoissa. Tulee mieleen huonojen pokerin pelaajien sanonta: pakko nousta niin korkealle tasolle, että korotuksia arvostetaan.

Huomaa selvästi, että sulla on huomattavia puutteita puhuttaessa kansainvälisstä koripallosta... Näin se välillä on, että jotkut pelaajat sopeutuvat paremmin kansainvälisille kentille kuin toiset, vaikka ei kotimaassa olekaan yhtä tehokas. Esimerkkejä löytyy ihan miehistä lähtien (Kimmo Muurinen). Tässäkin joukkueessa esimerkki pelaajasta (en käytä nimiä), joka joukkueen yksi parhaista kotimaisen liigan pelaajia, mutta kansainvälisissä peleissä koko ei ole riittävä pelaamaan samalla tyylillä korin alla kuin kotimaassa ja taitotaso ei (vielä) riitä olemaan niin tehokas ulkona, joten hänen peliaikansa on ainakin aikasemmissa peleissä ollut pienempi kuin toisten, jotka eivät olekaan ollut niin tehokkaita seurajoukkueissa.

Ja onko se sun mielestä niin vaikea tajuta, että joukkueen koostumus vaikuttaa huomattavasti tilastoihin. Eli seurajoukkueissa tehdyt tilastot eivät VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita isoja peliminuutteja maajoukkueessa. Siinä olet oikeassa, että saman kesän aikaisemmat mj pelit vaikuttavat, mutta kotimaan sajojen menestyksestä ei ole mitään apua siinä, miten paljon pääset lopulta pelaamaan. Peliaika ansaitaan harjoituksissa ja aikaisemmissa mj peleissä. Piste.

 

[onko muuta]

Vs: 18 U-maajoukkue

Ei nyt heitetä kirvestä kokonaan kaivoon. Ei se U20-nuortenkaan eka peli niin loistavaa peliä ollut. Sama hitauden ja kestävyyden puutteen tuntu siinäkin oli.
Toinen puoliaika näyttää, mikä on joukkueen henkinen kantti.

Onkohan isonenä höllentänyt komento-otettaan, kun pojat näkyvät pelaavan paikkaa. Ratkaisut hyökkäyksessä pääosin toivotaan-toivotaan -linjalla.

 

[Haukkavuori-45]

Vs: 18 U-maajoukkue

Onkohan isonenä höllentänyt komento-otettaan, kun pojat näkyvät pelaavan paikkaa. Ratkaisut hyökkäyksessä pääosin toivotaan-toivotaan -linjalla.

Olkoon puolustus paikkaa tai muuta, niin nämä pojat pitelevät käsiään koukussa rintapielissä, kun niiden pitäisi huitoa suorina ylhäällä. Virheitähän siitä tulee, ei tehoja.

 

[onko muuta]

Vs: 18 U-maajoukkue

Olkoon puolustus paikkaa tai muuta, niin nämä pojat pitelevät käsiään koukussa rintapielissä, kun niiden pitäisi huitoa suorina ylhäällä. Virheitähän siitä tulee, ei tehoja.

Eiköhän asiaan ole kiinnitetty huomiota? ;D Ilo katsella tätä kansainvälistä tuomaritoimintaa, kun saa pelata oikeasti kovaa.

 

[rousris]

Vs: 18 U-maajoukkue

Huomio kiinnittyy +/- tilastoon - yksi ainoa peluri jolla se on plussan puolella Suomella. Muilla isoja minuutteja pelanneilla melko rankasti pakkasen puolella. Eli kun oli niistä peluuttamisista puhetta, niin kyseinen kaveri joutunee pelaamaan sen 35min/peli, jotta Suomella on mitään jakoja lopputurnauksen peleissä.

Edit. Ja vielä sen verran, että Venäjän #6 pelasi lähes koko ottelun ja penkin pari viimeistä kaveria tuli viimeiseksi minuutiksi kehiin, vaikka matsi oli käytännössä taputeltu ekan puolikkaan jälkeen. Tällä tasolla ei pitäisi peluuttaa koko 12 miehen rosteria ellei tulos repeä selvästi suuntaan tai toiseen. Kyseessä on kuitenkin momentum-laji - pienetkin muutokset vaikuttavat kenttätapahtumiin ja kansainvälisellä tasolla siitä rankaistaan armottomasti. Huilia parhaille saadaan tarvittaessa aikalisillä, temmon hidastamisella ja taktisilla muutoksilla.

 

[takuri]

Vs: 18 U-maajoukkue

Huomio kiinnittyy +/- tilastoon - yksi ainoa peluri jolla se on plussan puolella Suomella. Muilla isoja minuutteja pelanneilla melko rankasti pakkasen puolella. Eli kun oli niistä peluuttamisista puhetta, niin kyseinen kaveri joutunee pelaamaan sen 35min/peli, jotta Suomella on mitään jakoja lopputurnauksen peleissä.

Ensimmäisellä puoliskolla taisi saada kolme virhettä ja ehkä siksi hieman pienemmät minuutit. Korintekouhkaa toivoisi koko joukkueelta hieman enemmän, ajoittain pelaajat näyttivät pallon kanssa melko passiivisilta.

 

[rousris]

Vs: 18 U-maajoukkue

Ensimmäisellä puoliskolla taisi saada kolme virhettä ja ehkä siksi hieman pienemmät minuutit. Korintekouhkaa toivoisi koko joukkueelta hieman enemmän, ajoittain pelaajat näyttivät pallon kanssa melko passiivisilta.

Huomasin kyllä, että oli virhevaikeuksia. Sen takia en nostanutkaan kyseisen kaverin minuuttimäärästä mitään meteliä, totesin yleisesti ettei tämän tason peleissä ole varaa peluuttaa kahtatoista pelaajaa tasaisesti. Taso vaan ei yksinkertaisesti riitä Suomella siihen.

 

[manzu]

Vs: 18 U-maajoukkue

Kyllähän tuo näytti paljon paremalla kun alkukesän leirilllä. Siirtyminen - kuten muutama on jo maininnut - kotimaisista hitaista syötöistä, yhdenkäden kiinniotoista, screenin pitämättämättömyyksista view vaan aina sen ajan. Hyvä et tuli todella isolla kädellä opetusta heti ensimmäiseen matsiin.

Loppuunastipelaaminen, joka ainoa kerta molemmissa päissä kenttää. Kun kerta pelataan kokokentällä kokoajan ja hyökkäyksen ajat ovat 7-10 sekunnin luokkaa tarkoittaa se et puolustuksessa tai puolustukseen palaamassa ollaan lähes koko matsi.
Hyökkäyspään helpot heitot on vain laitettava sisään ja muutamilla on edelleen sitä kotimaan heiton hitautta. Heitto ei kiihdy ylös vaan pysähtyy hartiaseudulla odottamaan "laukaisua". Silloin se puolustusksen koobra iskee. Huomattavaa oli miten kovaa venäläisjunnut tulee kiinni jopa kolmenpinnanrajan ulkopuolella. Jos medynttä noin paljon kerta pelätään, on hienoa jos opimme kalastelemaan ja hyödyntämään nämä tlanteet. Juuri näiden tilanteiden jatkoon pitää saada ätäkkiä pallottomien liikkeeseen, syöttöjen suuntaamiseen ja HEI layupit myös pitempiä miehiä vastaan pitää laittaa sisälle.

Puolustuksessa oikennlainen meininki. Hieman enempi käsiä ja peittoja.Jalat pelaa suhteellisen hyvin. Torppaamiset levyreistä kuntoon.

Oppia ikä kaikkea, niin voittojakin tulee. Mukavaa nähdä ja opiskella

 

[Työtä käskettyä]

Vs: 18 U-maajoukkue

Tein työtä käskettyä, katsoin minäkin tämän maajoukkueen tilastot parikin vuotta taaksepäin. Ja vielä A-SM:n viime talvelta sekä miesten divari-B:n.
Ja vertasin tämän päivän minuutteihin. Huoh on oikeassa! Ainakin Kivimäki (KaU) ja Laine (KaarU) heti kotiin niin kisat saadaan vielä pelastettua. Ja jos huomenna hävitään niin Bärlund(NL) ja Nyman (KTP) seuraavaan koneeseen. Tilalle ainakin joku Hongasta.

 

[kaverille kans]

Vs: 18 U-maajoukkue

Huomaa selvästi, että sulla on huomattavia puutteita puhuttaessa kansainvälisstä koripallosta... Näin se välillä on, että jotkut pelaajat sopeutuvat paremmin kansainvälisille kentille kuin toiset, vaikka ei kotimaassa olekaan yhtä tehokas. Esimerkkejä löytyy ihan miehistä lähtien (Kimmo Muurinen). Tässäkin joukkueessa esimerkki pelaajasta (en käytä nimiä), joka joukkueen yksi parhaista kotimaisen liigan pelaajia, mutta kansainvälisissä peleissä koko ei ole riittävä pelaamaan samalla tyylillä korin alla kuin kotimaassa ja taitotaso ei (vielä) riitä olemaan niin tehokas ulkona, joten hänen peliaikansa on ainakin aikasemmissa peleissä ollut pienempi kuin toisten, jotka eivät olekaan ollut niin tehokkaita seurajoukkueissa.

Ja onko se sun mielestä niin vaikea tajuta, että joukkueen koostumus vaikuttaa huomattavasti tilastoihin. Eli seurajoukkueissa tehdyt tilastot eivät VÄLTTÄMÄTTÄ tarkoita isoja peliminuutteja maajoukkueessa. Siinä olet oikeassa, että saman kesän aikaisemmat mj pelit vaikuttavat, mutta kotimaan sajojen menestyksestä ei ole mitään apua siinä, miten paljon pääset lopulta pelaamaan. Peliaika ansaitaan harjoituksissa ja aikaisemmissa mj peleissä. Piste.

Huomaa selvästi, että ymmärrät koripallosta aika lailla yhtä paljon kuin minä suojalkapallosta. En ole vielä nähnyt ensimmäistäkään suofutismatsia, mutta ehkä tänä kesänä vielä ehdin.

Palataanpa tuohon legendaariseen "kansainvälisen tason" pelaamiseen. Jos pelaajalla A on näyttöjä kansainvälisistä peleistä ja niissä onnistumisista, ja pelaajalla B ei ole, ja siitä huolimatta pelaaja B tanssahtelee kentällä saamatta mitään aikaan, niin edelleen: millä kriteereillä niitä pelaajia sinne kentälle laitetaan? Ei ainakaan omien sarjatasojen suoritusten, ei kansainvälisten pelien, eikä miesten sarjojen perusteella. Millä sitten?

Ja kun puhutaan niistä puutteista: jos pelaaja A pystyy laittamaan pallon maahan ilman että se kopisee kengänkärjissä, pystyy antamaan koriinjohtavia syöttöjä, ja ennen kaikkea osaa sulkea ja kykenee ottamaan levypalloja myös silloin, kun ne eivät osu suoraan käteen, niin eikö nämä ole aika universaaleja taitoja?

Suomi on muuten ainoa maa maailmassa, jossa pelaajien taitotaso löytää jonkun uuden vaihteen kun Suomi-paita puetaan päälle. Yhtäkkiä toisten pelaajien taidot kasvaa myyttisesti, kun toisilla ne romahtaa. Yleensä ne nyt sattuu romahtamaan enemmän niillä pelaajilla, jotka tulee sen Kehä III:n ulkopuolelta.

Ja vielä mielenkiintoinen huomio tämän päivän pelistä: maajoukkueen leirillä on kuulemma kovasti keskustelu "ei kansainvälisen tason heitoista". Tällä on viitattu vain ja ainoastaan 3-4 metrin hypäreihin, oli kyseessä sitten pelaajan vahvuus tai ei. Eli toisin sanoen on maajoukkueelle parempi, että 60% tuolta etäisyydeltä heittoja ottava kaveri heittää kolmosia noin 15-20% tarkkuudella. Siinä saa aikamoinen matemaatikko olla liikenteessä, että tuo on järkevää toimintaa. Mutta ei, kaikki pelaajat samaan lokeroon. Kaikki muu on väärin. Siksi olikin huvittaa katsella, kun Venäjän pojat yksi toisensa jälkeen naputteli pisteitä kakkosdivaritason heitoilla Suomea vastaan. Mutta eihän niillä heitoilla mitään tee näissä peleissä. On niin kansainvälistä menoa että oikein heikottaa.

 

[huoh]

Vs: 18 U-maajoukkue

Huomaa selvästi, että ymmärrät koripallosta aika lailla yhtä paljon kuin minä suojalkapallosta. En ole vielä nähnyt ensimmäistäkään suofutismatsia, mutta ehkä tänä kesänä vielä ehdin.

Palataanpa tuohon legendaariseen "kansainvälisen tason" pelaamiseen. Jos pelaajalla A on näyttöjä kansainvälisistä peleistä ja niissä onnistumisista, ja pelaajalla B ei ole, ja siitä huolimatta pelaaja B tanssahtelee kentällä saamatta mitään aikaan, niin edelleen: millä kriteereillä niitä pelaajia sinne kentälle laitetaan? Ei ainakaan omien sarjatasojen suoritusten, ei kansainvälisten pelien, eikä miesten sarjojen perusteella. Millä sitten?

Kyllä sulla näyttää olevan enemmän ymmärryksen puutetta koripallosta. Ei kukaan sinne nyt mitään alottelijoita ole ottamassakaan Enkä ole missään vaiheessa sanonut mitään tuollaista mikä on boldattu... Ja enkö juuri sanonut, että vanhoilla kansainvälisillä peleillä on vaikutusta? Kyllä se ihan totta on, että leirien harjoitukset ja harkkamatsit tuo mj minuutteja, ei seurajoukkueiden saavutukset ja tilastot.

Ja kun noista taitotasoista puhut, niin kansainvälisellä tasolla tarvitsee sen tietyn tason fyysiset ominaisuudet, että noita taitoja pystyy parhaimmalla tavalla hyödyntämään. Esimerkkinä vaikka nyt Antero Lehto, joka on ehkä Korisliigan paras suomalainen pelaaja, ei juurikaan päässyt edes kentälle Italian reissullaan, vaikka lajitaidot ovatkin ihan hyvällä tasolla. Ongelmaksi tulee hänen kokonsa, ja urheilullisuus, jotka eivät ole riittävällä tasolla Euroopan kentille. Tämä on useille ongelma jokaiselle ikäluokalle, jossa jokaiselle pelipaikalle on muissa maissa tarjolla 5-10cm pidempiä ja 10kg painavampia pelaajia, jotka ovat vielä vähintään yhtä nopita ja kimmoisia. Sen vuoksi jotkut vain soveltuvat paremmin tälle tasolle.Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta suomen juniorijoukkueissa niitä on erittäin harvassa. Tämän takia NBA:ssakin varaustilaisuuksissa urheilullisuutta arvostetaan niin paljon, sillä lajitaitoja pystyy aina kehittämään paremmin kuin urheilullisuutta. Ja koska Suomen junnu maajoukkueiden tarkoitus on kehittää pelaajia A-maajoukkueeseen, niin... Jos et tämän jälkeen pysty ymmärtämään, niin en pysty auttamaan.

Ja kuitenkin mun kirjoitukset on tarkoitettu niille, jotka väittävät, etteivät maajoukkueet ota joukkueisiinsa pelaajia kehä kolmosen ulkopuolelta, ja suosivat HBA:n pelaajia.

 

[manzu]

Vs: 18 U-maajoukkue

Ja vielä mielenkiintoinen huomio tämän päivän pelistä: maajoukkueen leirillä on kuulemma kovasti keskustelu "ei kansainvälisen tason heitoista". Tällä on viitattu vain ja ainoastaan 3-4 metrin hypäreihin, oli kyseessä sitten pelaajan vahvuus tai ei. Eli toisin sanoen on maajoukkueelle parempi, että 60% tuolta etäisyydeltä heittoja ottava kaveri heittää kolmosia noin 15-20% tarkkuudella. Siinä saa aikamoinen matemaatikko olla liikenteessä, että tuo on järkevää toimintaa. Mutta ei, kaikki pelaajat samaan lokeroon. Kaikki muu on väärin. Siksi olikin huvittaa katsella, kun Venäjän pojat yksi toisensa jälkeen naputteli pisteitä kakkosdivaritason heitoilla Suomea vastaan. Mutta eihän niillä heitoilla mitään tee näissä peleissä. On niin kansainvälistä menoa että oikein heikottaa.

Tarkoitatko että on kiellettyä heittää maajoukkueessa 7 m lähempää, ellei se ole layup ???
Euroliigassakin ja Korisliigass on iso joukko pelaajia, jotka erikoistuvat juuri tuolle etäisyydelle. Hankkivat siihen tarkittavat harhautukset ja pallon suojakset ja nauttivat näistä nopeista heitoista!
Sitten taas on erikoismiehet kolmosiin ja heille tehdään sinne omat paikkansa ja niitäkin harjoitellaan erikseen. Hyökkäyslevypalloihin erikoistuneet miehet, kyttäävät niin videoista kun paikanpäällä, mihin heitot yleensä laskeutuvat ja käyvät poimimassa marjat tai tippaavat ne sitten sisälle. Muurinen, Huff, Salin, Kaunisto ja muuta maa muu hiipijä.

Jokaisella on aina oma tehtävä,vaikka juhlittu on usein vain se heittäjä, yli etäisyys mikä tahansa.

Edelleen layupit sisään vaikka Venäjän poika veti 19 kolmosestaan 56% sisälle. Ei vain huomattu painostaa silloin?

 

[PikkuMikko]

Vs: 18 U-maajoukkue

Tarkoitatko että on kiellettyä heittää maajoukkueessa 7 m lähempää, ellei se ole layup ???
Euroliigassakin ja Korisliigass on iso joukko pelaajia, jotka erikoistuvat juuri tuolle etäisyydelle. Hankkivat siihen tarkittavat harhautukset ja pallon suojakset ja nauttivat näistä nopeista heitoista!
Sitten taas on erikoismiehet kolmosiin ja heille tehdään sinne omat paikkansa ja niitäkin harjoitellaan erikseen. Hyökkäyslevypalloihin erikoistuneet miehet, kyttäävät niin videoista kun paikanpäällä, mihin heitot yleensä laskeutuvat ja käyvät poimimassa marjat tai tippaavat ne sitten sisälle. Muurinen, Huff, Salin, Kaunisto ja muuta maa muu hiipijä.

Jokaisella on aina oma tehtävä,vaikka juhlittu on usein vain se heittäjä, yli etäisyys mikä tahansa.

Edelleen layupit sisään vaikka Venäjän poika veti 19 kolmosestaan 56% sisälle. Ei vain huomattu painostaa silloin?

Olet varmaan Manzu tutustunut useisiin koriksen tilastoista tehtyihin tutkimuksiin, joihin tuo väittämä 3-4 metrin heittojen välttämisestä perustuu. En muista yksityiskohtia mutta karkeasti mitattuna layupit ovat 65% heittoja, midrangeheitot 40% ja kolmoset 35% heittoja. Luulisin että tähän tilastoon perustuu vahvasti myös esimerkiksi Susijengin ja monen muun joukkueen heitonvalinta. Kv-peleissä on lähes mahdoton saada vapaita midrangeheittoja, layupit ja kolmoset ovat todella paljon useammin melko vapaita. Kun noiden "kv-pelien hyvien heitonvalintojen" voi odottaa tuovan 1,05 - 1,3 p / heitto, nuo midrangeheitot ovat odotusarvoltaan vain 0,8 p.
On totta että joku Kobe tai Jordan olivat parhaimmillaan huikeita midrangeheittäjiä, mutta tuotakin asiaa on edesauttanut NBA-puolustuksen erilaiset säännöt. Kv-peleissä sallitut vapaat puolustusmuodot ja pelaajien kova urheilullisuus kyllä varmistavat että kansainvälisissä peleissä vapaita midrangeheittoja ei juuri synny.
Luultavasti tuossa on se logiikka mitä valmennusjohto tarkoittaa "hyvillä kv-pelin heittovalinnoilla".

 

[kaverille kans]

Vs: 18 U-maajoukkue

Kyllä sulla näyttää olevan enemmän ymmärryksen puutetta koripallosta. Ei kukaan sinne nyt mitään alottelijoita ole ottamassakaan Enkä ole missään vaiheessa sanonut mitään tuollaista mikä on boldattu... Ja enkö juuri sanonut, että vanhoilla kansainvälisillä peleillä on vaikutusta? Kyllä se ihan totta on, että leirien harjoitukset ja harkkamatsit tuo mj minuutteja, ei seurajoukkueiden saavutukset ja tilastot.

Ja kun noista taitotasoista puhut, niin kansainvälisellä tasolla tarvitsee sen tietyn tason fyysiset ominaisuudet, että noita taitoja pystyy parhaimmalla tavalla hyödyntämään. Esimerkkinä vaikka nyt Antero Lehto, joka on ehkä Korisliigan paras suomalainen pelaaja, ei juurikaan päässyt edes kentälle Italian reissullaan, vaikka lajitaidot ovatkin ihan hyvällä tasolla. Ongelmaksi tulee hänen kokonsa, ja urheilullisuus, jotka eivät ole riittävällä tasolla Euroopan kentille. Tämä on useille ongelma jokaiselle ikäluokalle, jossa jokaiselle pelipaikalle on muissa maissa tarjolla 5-10cm pidempiä ja 10kg painavampia pelaajia, jotka ovat vielä vähintään yhtä nopita ja kimmoisia. Sen vuoksi jotkut vain soveltuvat paremmin tälle tasolle.Poikkeuksia tietysti löytyy, mutta suomen juniorijoukkueissa niitä on erittäin harvassa. Tämän takia NBA:ssakin varaustilaisuuksissa urheilullisuutta arvostetaan niin paljon, sillä lajitaitoja pystyy aina kehittämään paremmin kuin urheilullisuutta. Ja koska Suomen junnu maajoukkueiden tarkoitus on kehittää pelaajia A-maajoukkueeseen, niin... Jos et tämän jälkeen pysty ymmärtämään, niin en pysty auttamaan.

Ja kuitenkin mun kirjoitukset on tarkoitettu niille, jotka väittävät, etteivät maajoukkueet ota joukkueisiinsa pelaajia kehä kolmosen ulkopuolelta, ja suosivat HBA:n pelaajia.

Olen aivan varma ettet voi auttaa, koska et, vieläkään, tajua tästä lajista a)yhtään, b)mitään.

Mitä Antero Lehdolla on tekemistä tämän joukkueen kanssa? Olenko viitannut kertaakaan U18-pelaajaan, jolla olisi fyysisiä puutteita? Tai olen, koska tällä hetkellä peliminuutteja saa juurikin sellaiset pelaajat, joilla ei ole mitään fyysisiä ominaisuuksia pärjätä isompia ja vahvempia pelaajia vastaan. Sen lisäksi kun otetaan mukaan puutteelliset pelitaidot ja mitättömät näytöt... niin millä niitä minuutteja taas saakaan?

Karkkilan takamiestä täällä joku herjasi juuri liian heiveröiseksi kansainvälisiin peleihin. Noh, oli tänään Suomen selkeästi parempi pointti. Eikä tarvinnut 10 pinnaan 15 heittoyritystä.

Ja kyllä, olet aivan oikeassa NBA:n varaustilaisuudesta. Siksipä vuodesta toiseen kymmenen ensimmäisen pelaajan joukossa varataan muutama Stromile Swift ja Kwame Brown. Urheilullisia kavereita, jotka nyt valitettavasti ei osanneet pelata koripalloa. Voitko kertoa, miten näiden taitojen opettaminen on mennyt perille? NBA:n surkuhupaisen sentteriosaston ykkösmies on ollut kohta jo useamman vuoden Dwight Howard, jolta löytyy tasan nolla hyökkäyspään liikettä ja vapaaheittoprosentti on jossain 50 paikkeilla. Sen lisäksi reilusti hitaampi Pau Gasol vei miestä kuin pässiä narussa NBA-finaalien aikaan. On Dwightin onni, ettei mies pelannut samaan aikaan Hakeemin aikakaudella.

Tai jos se on näin yksinkertaista, suosittelen hakemaan seuraan avausviisikon HKV:n treeneistä. Sieltä löytyy todella urheilullisia jätkiä, jotka pyyhkii koripalloilijoilla lattiaa. Valitettavasti tämän lajin nimi on edelleen koripallo, ja se pieni lisä urheilullisuutta ei pelasta, jos toinen osaa pelata ja toinen ei. Siksipä MVP-listalla on viime vuosina näkynyt Nashin, Nowitzkin ja Curryn kaltaisia kavereita. Hyviä urheilijoita kyllä, mutta tuskin siinä mielessä kuin mitä itse ajat takaa. Kaikilla noilla on myös hämmästyttävä kyky saada 50% rikki, kun puhutaan pelitilanneheitoista. Se ei tietenkään johdu korkeammasta taitotasosta, eihän?

Manzu, katso Suomen shot chart tämän päivän pelistä ja vertaa Venäjän vastaavaan. Toinen räiskii pelkkiä kolmosia ja ajaa pää edellä sumppuun. Toisella on mid range -heittoja ruutu täynnä. Ei ole kovin vaikea arvata kumpaa noista kahdesta on helpompi puolustaa.

Huoh voi jatkaa keskustelua peilin kanssa. Minä jatkan kisojen ihmettelyä ja vältän kommentointia, ettei internetin soturit käy päälle järjettömine iskulauseineen.

 

[kaverille kans]

Vs: 18 U-maajoukkue

Olet varmaan Manzu tutustunut useisiin koriksen tilastoista tehtyihin tutkimuksiin, joihin tuo väittämä 3-4 metrin heittojen välttämisestä perustuu. En muista yksityiskohtia mutta karkeasti mitattuna layupit ovat 65% heittoja, midrangeheitot 40% ja kolmoset 35% heittoja. Luulisin että tähän tilastoon perustuu vahvasti myös esimerkiksi Susijengin ja monen muun joukkueen heitonvalinta. Kv-peleissä on lähes mahdoton saada vapaita midrangeheittoja, layupit ja kolmoset ovat todella paljon useammin melko vapaita. Kun noiden "kv-pelien hyvien heitonvalintojen" voi odottaa tuovan 1,05 - 1,3 p / heitto, nuo midrangeheitot ovat odotusarvoltaan vain 0,8 p.
On totta että joku Kobe tai Jordan olivat parhaimmillaan huikeita midrangeheittäjiä, mutta tuotakin asiaa on edesauttanut NBA-puolustuksen erilaiset säännöt. Kv-peleissä sallitut vapaat puolustusmuodot ja pelaajien kova urheilullisuus kyllä varmistavat että kansainvälisissä peleissä vapaita midrangeheittoja ei juuri synny.
Luultavasti tuossa on se logiikka mitä valmennusjohto tarkoittaa "hyvillä kv-pelin heittovalinnoilla".

Pakko vielä Mikolle kommentoida. Jos pelaajan vahvuutena on midrange-heitot, niin silloin se prosentti on todella paljon korkeampi kuin 40% ja samaan aikaan jos kolmen pisteen heitto on vahvuus vain ns. "hyvänä päivänä", niin puhutaan max 20% heitosta. Miksi ihmeessä tällaiset pelaajat ampuu kolmosia silmät ristissä? Miksi? Aika helpolla ne Venäjän pojat niitä step back -hypäreitä otti Suomea vastaan. Ja aivan liian usein näkee myös sitä, että neljässä metrissä laitetaan silmät kiinni ja ajetaan sumppuun, kun olisi ilmainen kolmen metrin hypäri tarjolla. Jos siitä ei saa sisään 50-60% tarkkuudella, niin jossain on vikaa. Mutta se vika ei ole heittovalinnassa.

 

[huoh]

Vs: 18 U-maajoukkue

Olen aivan varma ettet voi auttaa, koska et, vieläkään, tajua tästä lajista a)yhtään, b)mitään.

Mitä Antero Lehdolla on tekemistä tämän joukkueen kanssa? Olenko viitannut kertaakaan U18-pelaajaan, jolla olisi fyysisiä puutteita? Tai olen, koska tällä hetkellä peliminuutteja saa juurikin sellaiset pelaajat, joilla ei ole mitään fyysisiä ominaisuuksia pärjätä isompia ja vahvempia pelaajia vastaan. Sen lisäksi kun otetaan mukaan puutteelliset pelitaidot ja mitättömät näytöt... niin millä niitä minuutteja taas saakaan?

Karkkilan takamiestä täällä joku herjasi juuri liian heiveröiseksi kansainvälisiin peleihin. Noh, oli tänään Suomen selkeästi parempi pointti. Eikä tarvinnut 10 pinnaan 15 heittoyritystä.

Ja kyllä, olet aivan oikeassa NBA:n varaustilaisuudesta. Siksipä vuodesta toiseen kymmenen ensimmäisen pelaajan joukossa varataan muutama Stromile Swift ja Kwame Brown. Urheilullisia kavereita, jotka nyt valitettavasti ei osanneet pelata koripalloa. Voitko kertoa, miten näiden taitojen opettaminen on mennyt perille? NBA:n surkuhupaisen sentteriosaston ykkösmies on ollut kohta jo useamman vuoden Dwight Howard, jolta löytyy tasan nolla hyökkäyspään liikettä ja vapaaheittoprosentti on jossain 50 paikkeilla. Sen lisäksi reilusti hitaampi Pau Gasol vei miestä kuin pässiä narussa NBA-finaalien aikaan. On Dwightin onni, ettei mies pelannut samaan aikaan Hakeemin aikakaudella.

Tai jos se on näin yksinkertaista, suosittelen hakemaan seuraan avausviisikon HKV:n treeneistä. Sieltä löytyy todella urheilullisia jätkiä, jotka pyyhkii koripalloilijoilla lattiaa. Valitettavasti tämän lajin nimi on edelleen koripallo, ja se pieni lisä urheilullisuutta ei pelasta, jos toinen osaa pelata ja toinen ei. Siksipä MVP-listalla on viime vuosina näkynyt Nashin, Nowitzkin ja Curryn kaltaisia kavereita. Hyviä urheilijoita kyllä, mutta tuskin siinä mielessä kuin mitä itse ajat takaa. Kaikilla noilla on myös hämmästyttävä kyky saada 50% rikki, kun puhutaan pelitilanneheitoista. Se ei tietenkään johdu korkeammasta taitotasosta, eihän?

Manzu, katso Suomen shot chart tämän päivän pelistä ja vertaa Venäjän vastaavaan. Toinen räiskii pelkkiä kolmosia ja ajaa pää edellä sumppuun. Toisella on mid range -heittoja ruutu täynnä. Ei ole kovin vaikea arvata kumpaa noista kahdesta on helpompi puolustaa.

Huoh voi jatkaa keskustelua peilin kanssa. Minä jatkan kisojen ihmettelyä ja vältän kommentointia, ettei internetin soturit käy päälle järjettömine iskulauseineen.

Et ole selvästikään ymmärtänyt pointtiani missään väittämässäni asiassa, joten joko vika on sinun luetunymmärtämisessä tai minun selitys taidossani. Lehto on vain esimerkki siitä, että pelkillä lajitaidoilla ei pitkälle pötkitä. Ja totta kai NBA:ssa käy välillä niin kuin Kwamelle, ettei kehitys olekaan odotettua, urheilullisuutta on niin paljon vaikeampi kehittää kuin lajitaitoja. Ja itse jopa sanoin, että poikkeuksia löytyy siten, että pelaajasta keskitason urheilullisuudesta huolimatta tulee supertähti. Mutta niitä ne juuri ovat, poikkeuksia. Ja toisaalta löytyy vastapainoksi Adam Morrisoneja ja JJ Redickejä, jotka dominoivat mielin määrin yliopistotasolla, mutta siirtyminen NBA:n urheilullisempiin piireihin tuottaa vaikeuksia nimenomaan kasvaneen urheilullisuuden takia. Ja koska koripallossa joutuu myös puolustamaan, on nämä ei niin urheilulliset pelaajat siinä hommassa huonompia kuin urheilulliset (köhköh.. Nash, Dirk) ja juuri tämän takia Howardia pidetään yhtenä tämänhetken parhaista senttereistä, ei hänen hyökkäyksensä takia.

En ole missään vaiheessa väittänyt, ettei lajitaitoja tarvita. Se on elintärkeää! Ja pelikäsitys on vielä tärkeämpää. Mutta kun puhutaan nuorisomaajoukkueista, ja sieltä nousua a-maajoukkueeseen, on parempi pistää rahat urheilullisen profiilin omaavalle jannulle kuin toiselle, jos taidot ja pelikäsitys ovat lähes samalla tasolla mitä se Suomessa sattuu näissä ikäluokissa olemaan.

Nyt menee kyllä offtopiciksi, mutta suosittelen sinua katsomaan nykyajan koripalloa. Enään ei pärjätä pelkillä lajitaidoilla, vaan pitää olla oikeanlainen fyysinen profiili. Otetaan vaikka huomioon sinun esimerkit Dirk ja Curry. Curry on 191cm pitkä ja on oikeasti melko nopea ja ketterä, joten hän ehdottomasti kuuluu sopivaan kategoriaan puhuttaessa fyysisestä profiilista. Samoin Dirk, joka on 213cm pitkä ja jalkatyö erinomaista. Mutta mitä minä en näe kansainväliselle tasolle sopivana ovat alimittaiset pelaajat, joilla ei ole urheilullisuutta kompensoimassa tätä.

Minäkin jätän väittelyn tähän mutta sulle suosittelisin katsomaan nykyajan huippu korista (Euroliiga sekä NBA) ja katsomaan tarkkaan kuinka pitkiä, nopeita ja vahvoja ne pelaajat oikeasti ovat, ja sitten vertaa niitä 1990-luvun vastaaviin. Tulet näkemään huikean eron ja samalla suunnan, mihin koripallo on etenemässä. Voi kun saisi kerralla taottua kaikille.

 

[PikkuMikko]

Vs: 18 U-maajoukkue

Pakko vielä Mikolle kommentoida. Jos pelaajan vahvuutena on midrange-heitot, niin silloin se prosentti on todella paljon korkeampi kuin 40% ja samaan aikaan jos kolmen pisteen heitto on vahvuus vain ns. "hyvänä päivänä", niin puhutaan max 20% heitosta. Miksi ihmeessä tällaiset pelaajat ampuu kolmosia silmät ristissä? Miksi? Aika helpolla ne Venäjän pojat niitä step back -hypäreitä otti Suomea vastaan. Ja aivan liian usein näkee myös sitä, että neljässä metrissä laitetaan silmät kiinni ja ajetaan sumppuun, kun olisi ilmainen kolmen metrin hypäri tarjolla. Jos siitä ei saa sisään 50-60% tarkkuudella, niin jossain on vikaa. Mutta se vika ei ole heittovalinnassa.

Oikein mielelläni kuulisin esimerkinomaisesti vaikkapa muutamia nimiä kv-tason pelaajista, jotka heittävät nuo midrangeheitot sisään esimerkiksi 50% tarkkuudella. Sellaisia suomalaisia maajoukkuepelaajia? Eurooppalaisia maajoukkuepelaajia?
Ja muista että tuollainen huikea 50% midrangetarkkuus vastaisi pisteissä sellaista 33% kolmostarkkuutta - tuo 33% kolmostarkkuus ei ole edes huikea.

Tietysti kuulostaa tosi oudolta jos maajoukkuevalmennus on KIELTÄNYT midrangeheitot kokonaan, kyllä niilläkin on käyttönsä. Mutta tuo Susimainen "kolmosia tai layuppeja" ajattelu on kaikenkaikkiaan matemaattisesti melko perusteltua. Layupeissa ja kolmosissa on aika korkea odotusarvo midrangeheittoihin verrattuna.

 

[Kaaren_takaa]

Vs: 18 U-maajoukkue

Tietysti kuulostaa tosi oudolta jos maajoukkuevalmennus on KIELTÄNYT midrangeheitot kokonaan, kyllä niilläkin on käyttönsä. Mutta tuo Susimainen "kolmosia tai layuppeja" ajattelu on kaikenkaikkiaan matemaattisesti melko perusteltua. Layupeissa ja kolmosissa on aika korkea odotusarvo midrangeheittoihin verrattuna.

Tätä on itseasiassa tutkittukin laskemalla eräistä lähivuosien arvokisoista kaikkien ko. kisoissa pelattujen otteluiden heittokartoista heittomäärät eri alueilta (3S, mid-range, 3P) ja laskettu näistä pistemäärä / 100 heittoa. En nyt muista tarkemmin mitkä kisat olivat kyseessä ja luvutkaan ei ole ihan tarkasti muistissa, mutta pistelukemat olivat luokkaa 3S >125p, mid-range <90p ja 3P >100p. Käsittääkseni näitä lukemia myöskin käytetään eräänä kriteerinä sille miksi esim. pitäisi pyrkiä korin lähelle tai heittää mieluummin kolmosia kuin pitkiä kakkosia. Onhan tuo pistemäärien ero jo aika merkittävä, varsinkin korin läheisyydestä verrattuna muihin heittoihin.

 

[50%]

Vs: 18 U-maajoukkue

Oikein mielelläni kuulisin esimerkinomaisesti vaikkapa muutamia nimiä kv-tason pelaajista, jotka heittävät nuo midrangeheitot sisään esimerkiksi 50% tarkkuudella. Sellaisia suomalaisia maajoukkuepelaajia? Eurooppalaisia maajoukkuepelaajia?
Ja muista että tuollainen huikea 50% midrangetarkkuus vastaisi pisteissä sellaista 33% kolmostarkkuutta - tuo 33% kolmostarkkuus ei ole edes huikea.

Tietysti kuulostaa tosi oudolta jos maajoukkuevalmennus on KIELTÄNYT midrangeheitot kokonaan, kyllä niilläkin on käyttönsä. Mutta tuo Susimainen "kolmosia tai layuppeja" ajattelu on kaikenkaikkiaan matemaattisesti melko perusteltua. Layupeissa ja kolmosissa on aika korkea odotusarvo midrangeheittoihin verrattuna.

Jostain luin, että viime kaudella NBA:ssa oli kolme pelaajaa, jotka heittivät yli 50% mid-range heitot. JJ Redick, Beno Udrih ja Kevin Garnett. Joten kyllä 50% on tosi vaikea rikkoa ja sellaisia pelaajia tuskin vielä u18 kisoissa näkee.