Edwards on jokaisessa pelissä kadonnut totaalisesti kun peliä ratkaistaan. Toki jokaisen joukkueen pitäisi tietää, että Minnesotan koko hyökkäys ratkaisu hetkillä perustuu Ant:n pelaamiseen, joten heidän kannattaa yrittää pelata hänet ulos. Mutta myös paljon pitää syyttää Ant:iakin. Nyt näissä kolmessa pelissä Dallas:n toiseksi paras pelaaja on ollut parempi kuin hän, joten on matkaa todelliseksi tähdeksi. Mutta lähes aina jokainen tähti tarvitsee sen yhden romahduksen ennen kuin hän oppii voittamaan. Tässä nyt oli se Ant:n romahdus, nyt vaan pitää oppia. Mutta silti hän ei ole edes suurin Minnesotan romahtuja vaan se kunnia kuuluu Kat:lle, joka juuri nyt näyttää siltä, että hän on NBA:n huonoin hyökkäyspään pelaaja. Ei Minnesota voi voittaa, jos heidän paras hyökkäyspään pelaaja on Conley ratkaisuhetkillä ja juuri nyt tämä on tilanne.
Mutta ei Gobert ole mukava tyyppi. Tuntuu henkilöltä, joka turhauu helposti ja alkaa sen jälkeen käyttäytmään huonosti vastustajia kohtaan ja luultavasti omiakin kohtaan.
Näissä playoffeista on tullut nuorien joukkueiden oppimisturnaus (tai siis joukkueiden joiden tähti pelaajat ovat nuoria, koska ei Minnesota nuori ole). OKC, Indiana ja Minnesota kaikki vähän tuntuvat kaatuvan osittain kokemattomuuteen. Helppoja virheitä ratkaisu hetkillä tai hölmöjä pallon menetyksiä. No oppirahat on nyt maksettu ja parempana ensi kauteen tai ainakin toiveena olisi se etteivät kohtaa Atlantan kohtaloa eli yhden hyvän runin jälkeen katoavat keskinkertaisuuteen.
Celtics näyttää kävelevän finaaleihin, kun Haliburton:kin on tippunut. Celtic:kin ei ole tarvinnut pelata joukkuetta vastaan jolla olisi heidän paras pelaaja kentällä koko sarjaa. Toki varmaankin olisivat päässeet finaaleihin muutenkin, mutta nyt on tehty liian helpoksi.
Myös katsoo mitä NBA tekee tuon 65 pelin suhteen. Vaikka tuo minusta hyvä sääntö onkin, koska tuo vähän runkosarjaan ilmettä, niin joukkueiden parhaiden pelaajien kato tuntuu aika suurelta. Tietenkin tämä voi olla sattumaa, mutta Giannis, Lillard, Butler (ja lopussa puolet Miamin joukkueesta), puolet Knickseistä, Kawhi ja KP (jotka eivät nyt ole yllätyksiä) ja lopuksi Mitchell ja Haliburton. Toki onhan näitä kaikki loukkaantuu kausia ollut aikaisemminkin.
Minnesota oli tavallaan rakennettu voittamaan Denver ja mestaruuden voittaminen on vaikeaa. Osittain sen takia, että paska nousee päähän, jonka jälkeen yrittämisen taso tippuu. Me voitetaan yrittämättäkin ajatus hiipii mieleen... Tätä on näkynyt varsinkin joukkueissa, jossa kaikki avain pelaajat voittavat yhdessä ensimmäisen mestaruuden. Seuraavissa playoffeissa yrittämisen taso laskee. Tämähän on ihan ymmärrettävää. Lähes jokaisen pelaajan tavoite on voittaa mestaruus ja kun se saavutetaan niin sitten tulee se vapautuksen hetki kun tavoite on saavutettu. Vedetään hetken henkeä ja yritetään luoda elämälle uusi tavoite. Yleensä toisen mestaruuden jälkeen ei tätä enää tapahdu, mutta katsotaan nyt pystyykö kukaan toistamaan. Se on nyky NBA:n palkkakatto systeemien takia todella vaikeaa. Ei joukkueet enää ole niin ylivoimaisia kuin mitä ne olivat 10-20 vuotta sitten, jolloin palkkakatto systeemi ei rankaissut katon yli menneitä joukkueita juuri ollenkaan (jos oli rahaa).