Haliburton teki tosiaan melkoisen katoamistempun. Oli ilmeisesti jotain jalkavaivaa, mutta ei se nyt kentällä mitenkään erityisesti näkynyt - siis fyysisesti otteissa. Ja kuitenkin nyt ei ole mikään 21-vuotias toisen vuoden pelaaja tms., vaan 25-vuotias supertähti, olympiakävijä ym. 0 pelitilanneheittoa sisään. Eihän noin vain saisi käydä.
OKC näytti jo karkaavan ihan helppoon voittoon, mutta sitten TJ McConnellin johdolla Pacers sai kirivaihteen, sen koko kentän intensiteetin, hyökkäyspään vahvan joukkuepelin käyntiin kolmannessa erässä.
Siakam oli tutun erinomainen, muu kaarti tuki ihan ok ja McConnell oli tosiaan liki täydellinen omissa minuuteissaan. Mutta ei ollut tuon enempään saumaa ilman Haliburtonia.
OKC:lla tosiaan JDub pisti ihan kaiken sisään. Ei varmaan yhtäkään huonoa hyökkäyspään ratkaisua, vaan pelkästään korkean prosentin ja tehokkuuden heittoja. Wigginsin ja Wallacen yhteenlasketut 25p olivat aika tärkeät. SGA oli oma itsensä (toisin kuin Haliburton).
Tutusti pallonmenetykset taas tuplaten OKC:n hyväksi (11-22). Ja silti tuossa olisi voinut Pacers voitosta taistelemassa edes minkäänlaisella Haliburtonin pelillä.
TJM tosiaan piti joukkuetta pystyssä vaikeilla hetkillä. Ihmettelen ettei häneen saatu yhtään enempää kuria ja toisaalta miksi Carlisle laittoi hänet vasta myöhään lopussa enää kentälle.
McConnell pelasi kolmannen erän puolivälistä neljännen alkuun 8 min putkeen, ja alkoi tosi selvästi hiipua sen stintin loppua kohden. Ja sitten Haliburton palasi kentälle, eikä hänen ja McConnellin yhtä aikaa peluuttaminen ole kovin hyvä veto, kun puolustus kärsii ja roolituksetkin hyökkäyksessä menevät päällekkäin. Ja jos nyt muutamaa minuuttia aiemmin olisi tullut sisään, silloinkin ero oli jo sen 12-14p.