Vs: Honka 2008-2009
Hongan käyttömiehistön on todettu olevan yksi sarjan kapeimpia ja ainakin muutama espoolainen puolituttuni on puoliksi harmitellut sitä, että Hongan vaihtopenkillä majailevista nuorista kaiffareista lähinnä Skamo, Pamppu ja Heinonen ovat edes jollain tavalla tuttuja. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei Pavicevic puhunut aivan lööperiä todetessaan, että hänen aikomuksensa on tarjota peliminuutteja nuorelle miehistölleen etenkin sarjan heikompia joukkueita vastaan. Otin siis suurennuslasini alle Hongan 1990-luvulla syntyneen viisikon aavistellakseni, mitä tuleman pitää. Vastakaiku ja lisähuomiot ovat sallittuja.
Sasu Salin
Hongan ysärikaartista se, joka on ansainnut peliminuuttinsa jo varhain ja osoittanut pystyvänsä tehokkaaseen ja tasapainoiseen peliin liigakentillä asti. Selkeä ykkösase ennakkoluulottomuus. Hakee hyökkäyslevyjä kymmenen senttiä pidempien ja 20 kiloa painavampien vastustajien joukosta ajoituksellaan ja kylmäpäisyydellään. Ei arastele ajaa korille ja pysyy nopeimpia jenkkipelinrakentajia lukuun ottamatta pallollisessa kiinni kiitettävästi.
Sasua on myös siunattu harvinaisen hyvällä peliälyllä - hän tuntuu sijoittuvan oikein molemmissa kenttäpäädyissä ja olevan aina puoli askelta edellä puolustajastaan. Tässä vaiheessa uraansa Sasu ei myöskään ole "merkitty mies" vastustajien valmentajien pelisuunnitelmissa. Kuten näkyy, Sasu käyttää tätä siekailematta hyödykseen.
Normifanin näkökulmasta on kuitenkin vaikea luonnostella kokonaiskuvaa Sasun peliuran tulevista vuosista - ainakin minulla on suuria vaikeuksia määritellä hänen luontaista pelipaikkaansa. Pelinrakentajan paikalla Sasu tuntuu arastelevan vastuuta, ja kakkospaikkakin on sikäli arvoitus, että hänen korinsa eivät tunnu syntyvän pelatuista heittopaikoista tai 1-1-peleistä, vaan ginobilimaisista "crash and drive"-tilanteista. Liigamatseissa Sasu on ollut tehokkaimmillaan viemärirottaroolissa, jossa hän pääsee tekemään jatkuvaa pikkukiusaa vastustajalle, mutta ei joudu olemaan joukkueensa näkyvin pelaaja. Toista kieltä kertovat viimeisen kahden kesän junnumaajoukkuekampanjat, joissa Sasu on ollut joukkueensa paras korintekijä. Pitäisi päästä näkemään jokin matsi, jossa Sasu on oikeutetusti joukkueensa ykkösase.
Hyvin selkeää on kuitenkin se, että Sasu ottaa koriksen tosissaan. Viime kesän aikana juniorille tuli vähintään puoli metriä hartioita lisää ja jalatkin irtoavat lattiasta aivan eri mallilla kuin aikaisemmin. Viime kaudella Sasu yllätti, tällä kaudella häneen kohdistuu jo odotuksiakin. Vuoden päästä maajoukkueringin täydennysmieheksi?
Samuli Vanttaja
Vanhemman Vanttajan visiitti Espooseen ei jäänyt elämään legendoihin, mutta onneksi pikkuveljellä riitti rahkeita tulla katsastamaan, josko tulos olisi parempi. Kehitettävää potentiaalia ainakin löytyy; kahden metrin varsi, kimmomuurismaiset raajat, häkellyttävän hyvä pallonkäsittelytaito pitkäksi mieheksi ja hyvä liikkuvuus. Näillä avuilla mennään jo pitkälle. Miinuspuolelle laskettakoon ainakin ailahtelevuus ja pehmeys. Junnupeleissä Samuli tuntuu nakuttavan joka toisessa matsissa tupla-tuplan ja puolenkymmentä riistoa tai blokkia, mutta katoavan täysin seuraavassa ottelussa. Pehmeydestä osoittaa taas se, että ainakin liiga- ja divarimatseissa nuori Vanttaja tuntuu kavahtavan kontaktia, vaikka hänen varrellaan ja liikkuvuudellaan etenkin korilleajotilanteista ja second chance -tilanteista kuvittelisi tulevan muutamia kuppeja ihan ilmaiseksikin.
Luulen Vanttajan olevan pelaaja, joka kiusaa valmentajiaan potentiaalillaan muutaman vuoden, kunnes viimein saa kaikki palaset loksahtamaan kohdilleen ja löytää vireen, jolla nousta liigan tehopelaajien joukkoon. Toivoa sopii, ettei uralle mahtuisi ainakaan samanlaista harha-askelta kuin vanhemman Vanttajan kahden vuoden penkilläistuskelu Baylor Bearsissa. Maajoukkue kaipaisi Kimmo Muuriselle manttelinperijää muutaman vuoden kuluttua. Samuli on yksi ehdokkaista.
Lauri Toivonen
Toivonen on jäänyt Vanttajan tavoin Hongan edustuksessa pienille minuuteille. Lauri on kuitenkin osoittanut pienien minuuttiensa aikana olevansa liigatason PUOLUSTUSpelaaja. Ekassa liigamatsissaan Toivonen sai painia kymmenkunta minuuttia Mark McCarrollia ja Travis Leechia vastaan ja vastoin odotuksia ei pelännyt jenkuloita lainkaan, vaan puski puolirikollisilla keinoilla päälle. Kun massaa ja voimaa tulee lisää, Toivonen tulee olemaan ehdottoman luotettava post -puolustaja. Hän tekee paljon pieniä asioita oikein sekä sulkee ja auttaa häkellyttävän kypsästi ikäisekseen. Puolustuksen yleispelaajasta tuskin voidaan puhua, sillä Toivosen liikkuvuudella tuntuu olevan aika selvät rajat, pieniä laitureita puolustaessa virheitä ropisee melko hyvää tahtia.
Hyökkäyspäässä Lauri on selvästi rajoittuneempi kuin puolustuksessa. Uskon Laurin kuitenkin ajan myötä ymmärtävän, että screenien teko, syöttöpeli ja rottweillermaisesti hyökkäyslevyreihin rynniminen riittää jo hemmetin pitkälle joukkueessa, jossa on koko ajan kentällä neljä muuta korintekoon kykenevää pelaajaa.
Antto Nikkarinen
Toinen Hongan edustusjoukkueen junnutulokkaista pelasi viime kaudella Akeem Scottin rinnalla Pussihukissa. Koska en ollut nähnyt kuin pari Anton matsia viime kaudella, kyselin Akeemilta, mitä mieheltä tulee odottaa. "Oh just wait, he's gonna be good", nyökytteli Akeem päätään. Tässä siis lähtökohta.
Ensisilmäyksen mukaan Antto vaikuttaa olevan puhdas pointti, mikä on tietysti plussaa joukkueessa, jonka pointit (Akeem, Pamppu, Sasu) ovat lähinnä comboja. Pari viime kauden divarimatsia osoittivat Anton olevan myös fyysisesti yllättävän kypsä pelaaja, vaikka hän yltääkin hädin tuskin 180 sentin mittaan. Käsille räppäävät puolustajat hyökkäyksessä ja muutama miehekkäästi asetettu screeni puolustuksessa eivät vieneet Anton fokusta pois pelistä. Tästä tuplaplussa. Lähinnä liikkuvuuden puute pakkipäässä sekä olematon kokemus tulevat rajaamaan Anton peliminuutteja tällä kaudella. Antolta siirtyminen Honkaan lieni kuitenkin harkittu veto. Joukkueen ruorissa on kuitenkin valmentaja, jonka suurimmat ansiot pelaajakehityksen kannalta ovat takamiesosastolta.
Carl Lindbom
"Callen" nimi oli minulle täysin tuntematon, kun hänet nimettiin mukaan 18-vuotiaiden poikien maajoukkuerinkiin kesällä 2008. Kuitenkin se, että 17-vuotias kundi nimetään vuotta vanhempien maajoukkueeseen kertoo siitä, että hän on tehnyt jotain oikein. Kyseessä tuntuu olevan klassinen sentteripelaaja. Isot post-pelaajat eivät ole suuresti loistaneet Pavicevicin alaisuudessa, mutta näkemäni perusteella en todellakaan osaa puhua Lindbomista lähellekään niin asiantuntijuutta jäljittelevään sävyyn kuin Antosta, Laurista, Samulista ja Sasusta. Ihan pelkän uteliaisuudenkin vuoksi taidan ottaa asiakseni jonkin Akatemian matsin seuraamisen jo parin lähiviikon aikana tutustuakseni tähän kaveriin paremmin.
Eikä liene mahdottomuus, että Hongan ysikakkosista Robin Nordman, Kilian Cato tai Gilbert Arenas Viltsu Kopio käväisi kokeilemassa matsin tai kahden verran, jos loukkaantumisia puskee päälle. Katsotaan, mitä tapahtuu.
