Verkkolehden uusimmat
-
Mustapha Amzil on ”paras suomalaispelaaja, joka ei ole pelannut Susijengissä” – NCAA-tähti ilmoitti hurjat tavoitteet
20.12.2024 11:41
-
Thomas Tumba palasi Katajaan rajun Espanjan-reissun jälkeen – kertoo, miten vastuu vain loppui
17.12.2024 11:18
-
Seagullsin Shawn Hopkins puhuu tärkeän asian puolesta – nostaa esille Korisliigan haasteen
15.12.2024 13:12
-
Jeremiah Wood johdattaa yllättäjiä kohti menestystä – erityisesti yksi asia Loimaalla on ihastuttanut
10.12.2024 17:24
-
Lauri Markkasen Jazz-uran huonoin ottelu kertoo karua kieltä suomalaisen tilanteesta
9.12.2024 19:55
-
Sensaatio-Bisonsin nuori päävalmentaja Konsta Mastomäki on piiskannut biisonit huippuvireeseen – kertoo hurjan tarinan joukkueen supertähdestä
4.12.2024 12:25
Honka 2008-2009
- Viestiketjun aloittaja tapiolalainen
- Alkaa
- Viestejä
- 16 284
Vs: Honka 2008-2009
Joo, toinen puolisko näytti jo paljon paremmalta. Tosin enimmäkseen vain Hongan osalta. Vuori ei oikein pysynyt Scottin perässä. Toivottavasti VeMä ei loukkaantunut pahemmin... Tosin sen verran pahalta näytti, että taitaa olla pitempään sivussa kuin Katajan Brown.
Sohvi se oli siellä toimitsijapöydän takana niin incognito että...
EDIT: Jee, 6000 viestiä takana eikä tunnu missään! Kiitokset kaikille KP.comilaisille hyvästä seurasta! JoKaFan vaikenee, mutta (taas) vain hetkeksi.
Rocky sanoi:
Joo, toinen puolisko näytti jo paljon paremmalta. Tosin enimmäkseen vain Hongan osalta. Vuori ei oikein pysynyt Scottin perässä. Toivottavasti VeMä ei loukkaantunut pahemmin... Tosin sen verran pahalta näytti, että taitaa olla pitempään sivussa kuin Katajan Brown.
Sohvi se oli siellä toimitsijapöydän takana niin incognito että...
EDIT: Jee, 6000 viestiä takana eikä tunnu missään! Kiitokset kaikille KP.comilaisille hyvästä seurasta! JoKaFan vaikenee, mutta (taas) vain hetkeksi.
- Viestejä
- 2 688
Vs: Honka 2008-2009
No niin, Hongalle ansaittu voitto. Tuntui ettei Lahti missään vaiheessa tosissaan taistellut voitosta vaikka 4 pisteen päähän pääsikin vielä tokalla puoliskolla. Ei ollut oikein uskoakaan voittaa Espoossa, sen verran vaikea paikka Namikalle Mankkaan halli on aina ollut.
No niin, Hongalle ansaittu voitto. Tuntui ettei Lahti missään vaiheessa tosissaan taistellut voitosta vaikka 4 pisteen päähän pääsikin vielä tokalla puoliskolla. Ei ollut oikein uskoakaan voittaa Espoossa, sen verran vaikea paikka Namikalle Mankkaan halli on aina ollut.
- Viestejä
- 381
Vs: Honka 2008-2009
Minulle se pelaaja, jonka mielelläni Hongasta nappaisin olisi Perkins - vaikka ei mitenkään "flashy" olekaan - niin levareita, hyvää puolustusta, avoimet heitot sisään, hyvä "court vision" ja jalka liikkuu isoksi mieheksi hyvin puolustuksessa.
Tämän matsin nauhaa tuskin kannattaa lähettää agentille esiteltäväksi... heitto ei kyllä tuntunut uppoavan. Kannattaisikohan keskittyä jouluun asti kotimaan kuvioihin.JOEN SUU sanoi:
Minulle se pelaaja, jonka mielelläni Hongasta nappaisin olisi Perkins - vaikka ei mitenkään "flashy" olekaan - niin levareita, hyvää puolustusta, avoimet heitot sisään, hyvä "court vision" ja jalka liikkuu isoksi mieheksi hyvin puolustuksessa.
- Viestejä
- 19 581
Vs: Honka 2008-2009
Hirveästi eivät vakuuttaneet Lahden jenkit. Vuori paras levypallopelaaja Namikassa? Toki Mäkäläinen olisi voinut ottaa pari enemmän, jos ei olisi loukkaantunut.
Meinaakohan Lahti koko kauden antaa tasoitusta kahden jenkin peluutuksessa, kun nämäkään kaksi ei kovin hyviltä vaikuta?
Vanha herra Laine näytti myös tänään vanhalta.
Molemmilta joukkueilta kyllä melko hyvää puolustuspelaamista.
Hirveästi eivät vakuuttaneet Lahden jenkit. Vuori paras levypallopelaaja Namikassa? Toki Mäkäläinen olisi voinut ottaa pari enemmän, jos ei olisi loukkaantunut.
Meinaakohan Lahti koko kauden antaa tasoitusta kahden jenkin peluutuksessa, kun nämäkään kaksi ei kovin hyviltä vaikuta?
Vanha herra Laine näytti myös tänään vanhalta.
Molemmilta joukkueilta kyllä melko hyvää puolustuspelaamista.
Rocky
Vs: Honka 2008-2009
Eipä ollut Namikalla kahta sanaa. Honka oli selvästi parempi lähes joka osa-alueella. Tuomaritkin onnistuivat tänään. Namikan pelaaminen oli heti alusta alkaen jotenkin tuskaisen näköistä. Hyökkäyspäässä kohellettiin oikein kunnolla ja puolustuspäässä nukahdeltiin aika ajoin melko pahasti. Minusta Namikan jenkit ovat ihan hyviä, mutta kyllä tuohon edelleenkin tarvitaan se kolmas jenkki, ja heti. Varsinkin kun Vesan loukkaantuminen näytti aika pahalta. Honka tulee olemaan tälläkin kaudella kova. Vielä kun tuosta hiovat peliään niin kyllä Espoossa mestaruudesta otellaan.
Eipä ollut Namikalla kahta sanaa. Honka oli selvästi parempi lähes joka osa-alueella. Tuomaritkin onnistuivat tänään. Namikan pelaaminen oli heti alusta alkaen jotenkin tuskaisen näköistä. Hyökkäyspäässä kohellettiin oikein kunnolla ja puolustuspäässä nukahdeltiin aika ajoin melko pahasti. Minusta Namikan jenkit ovat ihan hyviä, mutta kyllä tuohon edelleenkin tarvitaan se kolmas jenkki, ja heti. Varsinkin kun Vesan loukkaantuminen näytti aika pahalta. Honka tulee olemaan tälläkin kaudella kova. Vielä kun tuosta hiovat peliään niin kyllä Espoossa mestaruudesta otellaan.
- Viestejä
- 1 722
Vs: Honka 2008-2009
Niemi on liigan parhaita ellei paras tuomari tällä hetkellä. Hyvä asenne ja tulee toimeen pelaajien kanssa, eikä käytä valta-asemaansa mielivaltaisesti väärin. Toivonenkin on useimmiten erittäin hyvä. Tuo kolmas kaveri, Leppanen, teki erittäin hyvän debyytin meikäläisen silmissä. Parasta tuomarityöskentelyä, jota olen vuosiin nähnyt.Rocky sanoi:
- Viestejä
- 2 819
Vs: Honka 2008-2009
Muistaakseni olemme vääntäneet Jaakon kanssa tästä aiheesta pari kertaa aiemminkin ja päätyneet siihen lopputulokseen, että voimme olla sulassa sovussa eri mieltä. Tahdon kuitenkin argumentoida Pavicevicin nykyisen peluutuspolitiikan puolesta.
Honka on ollut sikäli auvoisessa asemassa lähes koko pääsarjataipaleensa ajan, että joukkueella on ollut aina käytettävissään pari kotimaista profiilipelaajaa ja hyväksi havaitut ulkomaalaisvahvistukset. Kun yhtälö on tämä, junioreiden tehtäväksi on jäänyt odottaa ja opetella. Poikkeuksiakin löytyy, viimeksi mainittakoon vaikka Petteri Koponen, jonka Pavicevic nimitti joukkueensa avauspelinrakentajaksi syyskauden 2006 alussa. Siitä huolimatta, että useimmat näkivät Koposen olevan huippulupaus, kriitikoita siirrolle löytyi. Kun Honka hävisi syksyn 2006 avausmatsissa Team Componentalle ja Koponen päätyi seitsemän pisteen ja kuuden menetyksen saldoon, moni oli valmis teilaamaan Pavicevicin siirron. Muistaakseni Jaakkokin pohdiskeli ääneen, kauanko Pavicevic jaksaa "tätä meininkiä" katsella, kun "hyviä jenkkipointteja olisi saatavilla".
Koposen minuutit eivät kuitenkaan tulleet automaattisesti. Ensimmäisen kahden SM-sarjakautensa aikana Petteri kävi kentällä harvakseltaan. Alemman kastin joukkueita - Aura Basket, PuHu, Tarmo - vastaan minuutteja siunaantui, mutta esimerkiksi Lappeenrantaa ja Chanan Colmania vastaan kyyti oli kohtuullisen kylmää. Näinä kausina Hongalla oli kuitenkin heittää kentälle pelaajia kuten Monte Cummings, Matt Williams, Tim Kisner, Jukka Matinen, Kimmo Muurinen, Heikki Zitting, Jukka Hemdahl ja Olli Nikitin. Vaikka pelaaminen kokeneen nelikon rinnalla varmasti kehittää kokematonta junioria, juniorin on kuitenkin kannettava oma kortensa kekoon saavuttamalla tietty minimitaso alkaen siitä, että hän ei jää jälkeen joukkuepuolustuksessa ja tietää roolinsa hyökkäyskuviopelissä. Koponen saavutti tämän minimin ja etenkin kaudella 2005/2006 ylitti sen, pelaten kypsempää korista kuin yksikään kotimainen 17-vuotias sitten Teemu Rannikon.
Sinä aikana, kun olen seurannut Hongan matseja pressiaitiosta, joukkueessa on ollut Koposen lisäksi juniori-ikäisiä pelaajia Viljami Vanjoki, Juho Nenonen, Teemu Rintala, Eldar Skamo, Anselmi Vanjoki, Petri Heinonen, Sasu Salin, Lauri Toivonen, Samuli Vanttaja sekä tuoreimmat, Antto Nikkarinen sekä Carl Lindbom. Jos pelaajia tarkastelee yksi kerrallaan, tulee ensiksi mainita, että Toivosesta, Vanttajasta, Nikkarisesta ja Lindbomista on hyvin vaikeaa sanoa mitään painavaa.
1991 syntyneiden ikäluokasta lähempään tarkasteluun voi ottaa lähinnä Salinin, joka sai pelata jo viime kaudella isoja minuutteja pitkälti Hongan loukkaantumissuman johdosta. Salinin ero muihin '91 ikäluokan edustajiin on toistaiseksi suuri. Sasu näytti ensimmäisistä harjoitusmatseistaan lähtien, että hän ei hirveästi katsele, kuka kentällä on vastassa. Tilanteessa, jossa Cummings, Kisner, Matinen ja Muurinen olivat vuoroin sivussa loukkaantumisten johdosta ja kentälle tarvittiin uusia kasvoja, Salin oli luonnollinen valinta. Vaikka Sasu jäi puolustuksessa etenkin kokeneempia joukkueita vastaan pahasti jalkoihin, hän pystyi hyvittämään sen hyökkäyksessä oikea-aikaisuudellaan ja ennakkoluulottomuudellaan. Kun playoffsit alkoivat, kukaan ei odottanut Sasun pelaavan muutamaa minuuttia pidempään, koska vastassa oli kuitenkin puolustajia kuten Ilkka Vuori, Teemu Laine, Juha Sten, Wayne Bernard ja Roope Suonio.
Muut "ysiykköset" eivät ole tälläkään hetkellä suoritusvarmuudessa Sasun tasolla. Samulin, Laurin, Anton ja Callen voi surutta pistää kentälle Team Componentan tasoisia joukkueita vastaan muutamiksi minuuteiksi, mutta esimerkiksi eilisessä ottelussa Lahtea vastaan heidän peluutuksensa olisi ollut edesvastuutonta. Se olisi ollut rumaa. Se olisi näyttänyt samalta kuin Simon Adebisin ja Peter Schibettan kohtaaminen Ozin pesutuvassa. Lahti ei ole enää junnupitoinen joukkue - Mäkäläinen, Vuori, Pekkola, Vanttaja ja Vesala alkavat olla jo aikamiehiä. Ja jos vaikka nuoremman ja vanhemman Vanttajan fysiikkaa vertaa toisiinsa, luulen, että isoveli olisi vielä tässä vaiheessa melkoisen vahvoilla vertailussa. 22-vuotias Korisliigan penkinlämmittäjä olisi pelkän fyysikankin johdosta A-poikien SM-sarjassa parhaimmistoa. Ero on niin suuri.
Siirrymme Vanjoen veljeksiin ja heidän rooliinsa Hongassa. Joku on kaiketi huomannut jossain vaiheessa, että Vilkku ja Pamppu ovat olleet loukkaantumisten johdossa muutaman ottelun sivussa viime vuosina? Dwyanewademainen "pelotta korille"-pelityyli tuntuu lyövän raskaalla lekalla molempia veljeksiä. Terveinä ollessaan molemmat veljeksistä pelasivat kuitenkin viittätoista ja kahtakymmentä minuuttia Pavicevicin rotaatiossa. Pamppu sai rookie-kaudellaan jopa suhteellisen paljon peliaikaa muun tiimin kokemuksesta huolimatta, ja minun haparoivan muistini mukaan oli ratkaisemassa ainakin liigamatseja Kouvoja ja Pyrintöä vastaan loppuminuuteilla. Mutta jos jätkät menettävät kaksi kolmannesta kaudesta erilaisten vammojen paranteluun, onhan täysin ilmiselvää, että sillä pelituntumalla ei lähdetä hakemaan vauhtia liigasta. En tiedä Vilkun panostuksesta tätä nykyä, mutta terveeksi tullessaan Pampulla on ihan oikeasti vielä mahdollisuuksia puskea liigan eliittipelaajien joukkoon. Vammojen parantelu vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä enkä usko, että Pavicevicilta olisi järin fiksu teko lykätä Pamppu kylmiltään 25 minuutiksi kentälle puolikuntoisena isoja poikia vastaan.
Teemu Rintala on yksi nyky-Hongan suurimmista arvoituksista. Noustuaan Hongan edustusjoukkueen rinkiin keväällä 2005 Rintalan urheilullisuus, fyysinen kypsyys ja voima näyttivät aivan liian hyvältä yhtälöltä ollakseen totta. Parin Hongan kautensa aikana "Herkules" ei paljoa Hongassa pelannut, vaikka monet sitä tahtomalla tahtoivat. Katsottuani pari U20-matsia kesällä '07 ymmärsin, miksi penkki kutsui. Teemun teho perustui muutamaan oikein ajoitettuun oivallukseen, mutta kokonaisuus näytti siltä, että hänellä oli todellisia vaikeuksia pysyä rytmissä ja hahmottaa kokonaisuutta molemmissa kenttäpäädyissä. Hongan peli ei ole Pavicevicin aikana koskaan rakentunut klassisten sisäpelaajien ympärille, eikä Teemulla tuntunut olevan tarpeeksi paukkuja siirtyä laitaan. Tämän lisäksi Teemun otteita vaivasi ties mistä kumpuava pehmeys, vaikka kaveri vaikuttaa niin vahvalta, että hän pystyisi penkkipunnertamaan Maurice Ingramin, joka penkkipunnertaa Jerald Fieldsia, joka penkkipunnertaa Danny Horacea. Olen päättelyissäni tullut siihen lopputulokseen, että Teemun tapauksessa hänen "koris-ÄOnsa" ei riittänyt Pavicevicin järjestelmän omaksumiseen. Olin onnellinen nähdessäni Teemun saavuttavan potentiaalinsa Lehtosen Jyrin valmennuksessa Korihaissa viime kaudella, mutta ensimmäiset ottelut Componentassa eivät ole sujuneet odotettuun tapaan.
Nenosen Juho istuskeli Rintalan tavoin kaksi kautta penkillä, mutta sai Salinin tapaan Hongan loukkaantumissuman aikoihin rutkasti peliaikaa ja nousi tuon suman jäljiltä käyttörotaatioon. Nepo on Rintalan tavoin fyysinen, ei erityisen virtuoosimainen pelaaja, mutta Nepo korvasi puutteensa käsittämättömällä asenteella ja tsempillä, josta Joensuun Katajan fanit nyt nauttivat. Nepon peli on hetkittäin kontrolloimatonta, mutta etenkin puolustuksessa hän nousi parhaimmillaan aivan sinne Matisen, Benin ja Petskun tasolle. 14,7 minuutin ottelukohtainen minuuttikeskiarvo kevätkaudella Jukan, Kimmon, Benin, Mattin, Akeemin ja Petskun ollessa terveinä tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että Nepo sai jo 20-vuotiaana oikeaa vastuuta. Älkääkä viitsikö nillittää Nepon vähistä minuuteista finaalisarjassa Kouvoja vastaan - Hongalla oli käytettävissä kuusi luotettavaa hyökkäyspään pelaajaa rotaatiossa ennen Nepoa, ja heistä jokainen tuli tarpeeseen Kouvojen ilmatiivistä puolustusta vastaan. Kuka tahansa näki, kuinka Matisen ja Williamsinkin kaltaisilta pelaajilta kolme matsia neljästä meni pelkkään rytmin hakemiseen.
Skamo löi itsensä läpi hustle-minuuteilla viime kevään finaaleissa. Sitä edeltävä kausi oli ollut rikkonainen varusmiespalveluksen vuoksi. Skamon vähät minuutit Pavicevicin alaisuudessa selittyvät hyvin pitkälti sillä, että hän tuntuu olevan pikkutarkkuuteen taipuvaisen montenegrolaisen silmissä turhan paljon omia vapauksia ottava pelaaja. Tämä näkyi etenkin Akatemian divarimatseissa, joissa Ede eteni vaiston varassa ja otti hemmetisti riskejä etenkin yrittäessään riistoa ja hakiessaan hyökkäyslevyä. Tällä hetkellä Ede ansaitsee peliminuuttinsa samasta syystä kuin Neponen viime kaudella - hänen puolustuspelinsä on klikannut ehjäksi osaksi Hongan joukkuepuolustusta ja hän pystyy hyökkäyksessä tarpeen tullen yllättämään vastustajansa etenkin ohiheiton jälkeisissä tilanteissa. Minun on vaikea sanoa, missä Eden potentiaalin raja kulkee, mutta toistaiseksi pidän näkemästäni. Ja vielä sivuhuomiona se, että Eden minuuttikeskiarvo on noussut seitsemällä viime kaudesta. Runsaat 18 minuuttia ottelua kohden on Peliaikaa.
Petri Heinonen on tällä hetkellä Pavicevicin suurin haaste. Enemmistö tuntuu olevan sitä mieltä, että Peten siirto Pyrinnöstä Honkaan oli talentin haaskuuta, koska Peten peliminuutit ovat tippuneet huomattavasti siirron aikana. Huomioikaa kuitenkin tilanne, josta Pete lähti. Laitisen Jarkki itsekin myönsi kauden alussa väsyneensä viimeisten Pyrinnön valmennuskausiensa aikana. Pyrinnön hyökkäys kuului pitkälti kategoriaan "jenkeillä on lupa heittää". Pete sai vastuuta, koska Pyrinnöllä ei ollut muita varteenotettavia pitkiä kotimaisia. Vuoden tulokkaan palkinto on tietysti meriitti sinänsä, mutta se ei automaattisesti oikeuta peliaikaan. Neponen oli Hongan rotaatiossa Heinosen edellä viime kaudella yksinkertaisesti siitä syystä, että hän oli ehtinyt sisäistää paremmin Pavicevicin pelijärjestelmän. Heinosella on perhanasti lahjoja, mutta kaveri on yhä raaka kuin Mark Kaminsky ja kaiken lisäksi armeijan harmaissa. Kun sanotte Heinosen "menettäneen itseluottamuksensa", kyse ei ole muusta kuin uuteen tilanteeseen sopeutumisesta. Pete tiesi, että hänellä oli tilaa soveltaa ja unohdella Pyrinnössä, koska vaihtopenkillä ei ollut ketään hänen tilalleen. Hongassa tilanne on toisin - vaatimustaso on koko ajan korkealla. Älkää näytelkö, että Pavicevic olisi ärjyvä jalopeura, joka antaa pukuhuoneessa piiskaa jokaisesta pikkurikkeestä. Mitä useampi liigakoutsi uskaltaa vaatia parempaa, sitä parempi tulevaisuus suomalaisella koripallolla on. Peliaikaa ei tule ilmaiseksi - se ansaitaan. Ei se Pajo eilenkään Peteä penkittänyt, vaikka matsi alkoi rumalla menetyksellä ja parilla nukahduksella puolustuksessa. Niin kuin Pajo sanoi eilisessä pressitilaisuudessa: "Petri tries much harder than before."
Muistaakseni olemme vääntäneet Jaakon kanssa tästä aiheesta pari kertaa aiemminkin ja päätyneet siihen lopputulokseen, että voimme olla sulassa sovussa eri mieltä. Tahdon kuitenkin argumentoida Pavicevicin nykyisen peluutuspolitiikan puolesta.
Honka on ollut sikäli auvoisessa asemassa lähes koko pääsarjataipaleensa ajan, että joukkueella on ollut aina käytettävissään pari kotimaista profiilipelaajaa ja hyväksi havaitut ulkomaalaisvahvistukset. Kun yhtälö on tämä, junioreiden tehtäväksi on jäänyt odottaa ja opetella. Poikkeuksiakin löytyy, viimeksi mainittakoon vaikka Petteri Koponen, jonka Pavicevic nimitti joukkueensa avauspelinrakentajaksi syyskauden 2006 alussa. Siitä huolimatta, että useimmat näkivät Koposen olevan huippulupaus, kriitikoita siirrolle löytyi. Kun Honka hävisi syksyn 2006 avausmatsissa Team Componentalle ja Koponen päätyi seitsemän pisteen ja kuuden menetyksen saldoon, moni oli valmis teilaamaan Pavicevicin siirron. Muistaakseni Jaakkokin pohdiskeli ääneen, kauanko Pavicevic jaksaa "tätä meininkiä" katsella, kun "hyviä jenkkipointteja olisi saatavilla".
Koposen minuutit eivät kuitenkaan tulleet automaattisesti. Ensimmäisen kahden SM-sarjakautensa aikana Petteri kävi kentällä harvakseltaan. Alemman kastin joukkueita - Aura Basket, PuHu, Tarmo - vastaan minuutteja siunaantui, mutta esimerkiksi Lappeenrantaa ja Chanan Colmania vastaan kyyti oli kohtuullisen kylmää. Näinä kausina Hongalla oli kuitenkin heittää kentälle pelaajia kuten Monte Cummings, Matt Williams, Tim Kisner, Jukka Matinen, Kimmo Muurinen, Heikki Zitting, Jukka Hemdahl ja Olli Nikitin. Vaikka pelaaminen kokeneen nelikon rinnalla varmasti kehittää kokematonta junioria, juniorin on kuitenkin kannettava oma kortensa kekoon saavuttamalla tietty minimitaso alkaen siitä, että hän ei jää jälkeen joukkuepuolustuksessa ja tietää roolinsa hyökkäyskuviopelissä. Koponen saavutti tämän minimin ja etenkin kaudella 2005/2006 ylitti sen, pelaten kypsempää korista kuin yksikään kotimainen 17-vuotias sitten Teemu Rannikon.
Sinä aikana, kun olen seurannut Hongan matseja pressiaitiosta, joukkueessa on ollut Koposen lisäksi juniori-ikäisiä pelaajia Viljami Vanjoki, Juho Nenonen, Teemu Rintala, Eldar Skamo, Anselmi Vanjoki, Petri Heinonen, Sasu Salin, Lauri Toivonen, Samuli Vanttaja sekä tuoreimmat, Antto Nikkarinen sekä Carl Lindbom. Jos pelaajia tarkastelee yksi kerrallaan, tulee ensiksi mainita, että Toivosesta, Vanttajasta, Nikkarisesta ja Lindbomista on hyvin vaikeaa sanoa mitään painavaa.
1991 syntyneiden ikäluokasta lähempään tarkasteluun voi ottaa lähinnä Salinin, joka sai pelata jo viime kaudella isoja minuutteja pitkälti Hongan loukkaantumissuman johdosta. Salinin ero muihin '91 ikäluokan edustajiin on toistaiseksi suuri. Sasu näytti ensimmäisistä harjoitusmatseistaan lähtien, että hän ei hirveästi katsele, kuka kentällä on vastassa. Tilanteessa, jossa Cummings, Kisner, Matinen ja Muurinen olivat vuoroin sivussa loukkaantumisten johdosta ja kentälle tarvittiin uusia kasvoja, Salin oli luonnollinen valinta. Vaikka Sasu jäi puolustuksessa etenkin kokeneempia joukkueita vastaan pahasti jalkoihin, hän pystyi hyvittämään sen hyökkäyksessä oikea-aikaisuudellaan ja ennakkoluulottomuudellaan. Kun playoffsit alkoivat, kukaan ei odottanut Sasun pelaavan muutamaa minuuttia pidempään, koska vastassa oli kuitenkin puolustajia kuten Ilkka Vuori, Teemu Laine, Juha Sten, Wayne Bernard ja Roope Suonio.
Muut "ysiykköset" eivät ole tälläkään hetkellä suoritusvarmuudessa Sasun tasolla. Samulin, Laurin, Anton ja Callen voi surutta pistää kentälle Team Componentan tasoisia joukkueita vastaan muutamiksi minuuteiksi, mutta esimerkiksi eilisessä ottelussa Lahtea vastaan heidän peluutuksensa olisi ollut edesvastuutonta. Se olisi ollut rumaa. Se olisi näyttänyt samalta kuin Simon Adebisin ja Peter Schibettan kohtaaminen Ozin pesutuvassa. Lahti ei ole enää junnupitoinen joukkue - Mäkäläinen, Vuori, Pekkola, Vanttaja ja Vesala alkavat olla jo aikamiehiä. Ja jos vaikka nuoremman ja vanhemman Vanttajan fysiikkaa vertaa toisiinsa, luulen, että isoveli olisi vielä tässä vaiheessa melkoisen vahvoilla vertailussa. 22-vuotias Korisliigan penkinlämmittäjä olisi pelkän fyysikankin johdosta A-poikien SM-sarjassa parhaimmistoa. Ero on niin suuri.
Siirrymme Vanjoen veljeksiin ja heidän rooliinsa Hongassa. Joku on kaiketi huomannut jossain vaiheessa, että Vilkku ja Pamppu ovat olleet loukkaantumisten johdossa muutaman ottelun sivussa viime vuosina? Dwyanewademainen "pelotta korille"-pelityyli tuntuu lyövän raskaalla lekalla molempia veljeksiä. Terveinä ollessaan molemmat veljeksistä pelasivat kuitenkin viittätoista ja kahtakymmentä minuuttia Pavicevicin rotaatiossa. Pamppu sai rookie-kaudellaan jopa suhteellisen paljon peliaikaa muun tiimin kokemuksesta huolimatta, ja minun haparoivan muistini mukaan oli ratkaisemassa ainakin liigamatseja Kouvoja ja Pyrintöä vastaan loppuminuuteilla. Mutta jos jätkät menettävät kaksi kolmannesta kaudesta erilaisten vammojen paranteluun, onhan täysin ilmiselvää, että sillä pelituntumalla ei lähdetä hakemaan vauhtia liigasta. En tiedä Vilkun panostuksesta tätä nykyä, mutta terveeksi tullessaan Pampulla on ihan oikeasti vielä mahdollisuuksia puskea liigan eliittipelaajien joukkoon. Vammojen parantelu vaatii kuitenkin aikaa ja kärsivällisyyttä enkä usko, että Pavicevicilta olisi järin fiksu teko lykätä Pamppu kylmiltään 25 minuutiksi kentälle puolikuntoisena isoja poikia vastaan.
Teemu Rintala on yksi nyky-Hongan suurimmista arvoituksista. Noustuaan Hongan edustusjoukkueen rinkiin keväällä 2005 Rintalan urheilullisuus, fyysinen kypsyys ja voima näyttivät aivan liian hyvältä yhtälöltä ollakseen totta. Parin Hongan kautensa aikana "Herkules" ei paljoa Hongassa pelannut, vaikka monet sitä tahtomalla tahtoivat. Katsottuani pari U20-matsia kesällä '07 ymmärsin, miksi penkki kutsui. Teemun teho perustui muutamaan oikein ajoitettuun oivallukseen, mutta kokonaisuus näytti siltä, että hänellä oli todellisia vaikeuksia pysyä rytmissä ja hahmottaa kokonaisuutta molemmissa kenttäpäädyissä. Hongan peli ei ole Pavicevicin aikana koskaan rakentunut klassisten sisäpelaajien ympärille, eikä Teemulla tuntunut olevan tarpeeksi paukkuja siirtyä laitaan. Tämän lisäksi Teemun otteita vaivasi ties mistä kumpuava pehmeys, vaikka kaveri vaikuttaa niin vahvalta, että hän pystyisi penkkipunnertamaan Maurice Ingramin, joka penkkipunnertaa Jerald Fieldsia, joka penkkipunnertaa Danny Horacea. Olen päättelyissäni tullut siihen lopputulokseen, että Teemun tapauksessa hänen "koris-ÄOnsa" ei riittänyt Pavicevicin järjestelmän omaksumiseen. Olin onnellinen nähdessäni Teemun saavuttavan potentiaalinsa Lehtosen Jyrin valmennuksessa Korihaissa viime kaudella, mutta ensimmäiset ottelut Componentassa eivät ole sujuneet odotettuun tapaan.
Nenosen Juho istuskeli Rintalan tavoin kaksi kautta penkillä, mutta sai Salinin tapaan Hongan loukkaantumissuman aikoihin rutkasti peliaikaa ja nousi tuon suman jäljiltä käyttörotaatioon. Nepo on Rintalan tavoin fyysinen, ei erityisen virtuoosimainen pelaaja, mutta Nepo korvasi puutteensa käsittämättömällä asenteella ja tsempillä, josta Joensuun Katajan fanit nyt nauttivat. Nepon peli on hetkittäin kontrolloimatonta, mutta etenkin puolustuksessa hän nousi parhaimmillaan aivan sinne Matisen, Benin ja Petskun tasolle. 14,7 minuutin ottelukohtainen minuuttikeskiarvo kevätkaudella Jukan, Kimmon, Benin, Mattin, Akeemin ja Petskun ollessa terveinä tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että Nepo sai jo 20-vuotiaana oikeaa vastuuta. Älkääkä viitsikö nillittää Nepon vähistä minuuteista finaalisarjassa Kouvoja vastaan - Hongalla oli käytettävissä kuusi luotettavaa hyökkäyspään pelaajaa rotaatiossa ennen Nepoa, ja heistä jokainen tuli tarpeeseen Kouvojen ilmatiivistä puolustusta vastaan. Kuka tahansa näki, kuinka Matisen ja Williamsinkin kaltaisilta pelaajilta kolme matsia neljästä meni pelkkään rytmin hakemiseen.
Skamo löi itsensä läpi hustle-minuuteilla viime kevään finaaleissa. Sitä edeltävä kausi oli ollut rikkonainen varusmiespalveluksen vuoksi. Skamon vähät minuutit Pavicevicin alaisuudessa selittyvät hyvin pitkälti sillä, että hän tuntuu olevan pikkutarkkuuteen taipuvaisen montenegrolaisen silmissä turhan paljon omia vapauksia ottava pelaaja. Tämä näkyi etenkin Akatemian divarimatseissa, joissa Ede eteni vaiston varassa ja otti hemmetisti riskejä etenkin yrittäessään riistoa ja hakiessaan hyökkäyslevyä. Tällä hetkellä Ede ansaitsee peliminuuttinsa samasta syystä kuin Neponen viime kaudella - hänen puolustuspelinsä on klikannut ehjäksi osaksi Hongan joukkuepuolustusta ja hän pystyy hyökkäyksessä tarpeen tullen yllättämään vastustajansa etenkin ohiheiton jälkeisissä tilanteissa. Minun on vaikea sanoa, missä Eden potentiaalin raja kulkee, mutta toistaiseksi pidän näkemästäni. Ja vielä sivuhuomiona se, että Eden minuuttikeskiarvo on noussut seitsemällä viime kaudesta. Runsaat 18 minuuttia ottelua kohden on Peliaikaa.
Petri Heinonen on tällä hetkellä Pavicevicin suurin haaste. Enemmistö tuntuu olevan sitä mieltä, että Peten siirto Pyrinnöstä Honkaan oli talentin haaskuuta, koska Peten peliminuutit ovat tippuneet huomattavasti siirron aikana. Huomioikaa kuitenkin tilanne, josta Pete lähti. Laitisen Jarkki itsekin myönsi kauden alussa väsyneensä viimeisten Pyrinnön valmennuskausiensa aikana. Pyrinnön hyökkäys kuului pitkälti kategoriaan "jenkeillä on lupa heittää". Pete sai vastuuta, koska Pyrinnöllä ei ollut muita varteenotettavia pitkiä kotimaisia. Vuoden tulokkaan palkinto on tietysti meriitti sinänsä, mutta se ei automaattisesti oikeuta peliaikaan. Neponen oli Hongan rotaatiossa Heinosen edellä viime kaudella yksinkertaisesti siitä syystä, että hän oli ehtinyt sisäistää paremmin Pavicevicin pelijärjestelmän. Heinosella on perhanasti lahjoja, mutta kaveri on yhä raaka kuin Mark Kaminsky ja kaiken lisäksi armeijan harmaissa. Kun sanotte Heinosen "menettäneen itseluottamuksensa", kyse ei ole muusta kuin uuteen tilanteeseen sopeutumisesta. Pete tiesi, että hänellä oli tilaa soveltaa ja unohdella Pyrinnössä, koska vaihtopenkillä ei ollut ketään hänen tilalleen. Hongassa tilanne on toisin - vaatimustaso on koko ajan korkealla. Älkää näytelkö, että Pavicevic olisi ärjyvä jalopeura, joka antaa pukuhuoneessa piiskaa jokaisesta pikkurikkeestä. Mitä useampi liigakoutsi uskaltaa vaatia parempaa, sitä parempi tulevaisuus suomalaisella koripallolla on. Peliaikaa ei tule ilmaiseksi - se ansaitaan. Ei se Pajo eilenkään Peteä penkittänyt, vaikka matsi alkoi rumalla menetyksellä ja parilla nukahduksella puolustuksessa. Niin kuin Pajo sanoi eilisessä pressitilaisuudessa: "Petri tries much harder than before."
- Viestejä
- 2 819
Vs: Honka 2008-2009
Lopputiivistelmä:
Pavicevicia soimataan paikka paikoin täysin turhaan nuorten pelaajien penkittämisestä. Vaikka Korisliiga ei edelleenkään ole maailmanluokan sarja, sen taso on kuitenkin parantunut niin paljon, että sarjan parhaita joukkueita vastaan ei yksinkertaisesti voi heittää kentälle teini-ikäisistä pojankoltiaisista koottua rypästä, jos joukkue mielii pärjätä. Monet voivat vedota esimerkiksi Tuukka Kotin ja Kimmo Muurisen rookie-kaudellaan heittämiin keskiarvoihin ja vaatia samaa, mutta kun se ei vain ole enää realistista. Koposen keskiarvot kolmannelta kaudelta olivat huonommat kuin Jukka Katajan keskiarvot ensimmäiseltä kaudelta. Go figure.
Hongan kapoinen rotaatio tuottaa tilanteen, jossa penkkipelaajista ainakin Ede, Pete, Pamppu ja Sasu saavat terveenä ollessaan pelata sen 15-20 minuuttia ottelua kohden silloin, kun vastassa on jokin muu joukkue kuin Lahti, Kouvot tai Joensuun Kataja. On aivan turha puhua siitä, kuinka Hongassa pelaaminen on junioreilta kaivoon heitettyä aikaa, koska Espoon harjoitusolosuhteet, junnuvalmennuksen taso sekä toimiva porrasjärjestelmä liigan ja divarin (Honka/Akatemia) välillä ovat paljon muuta kuin monet joukkueet voivat tarjota. Ja jos joku tässä vaiheessa älähtää vaikkapa Ollin, Antti Raamin ja Matt Williamsin pelaamisesta Akatemiassa - ei kai kukaan voi vakavissaan väittää, että junnuille paras mahdollinen koulu on se, että viiden 18-vuotiaan annetaan pelata divarissa keskenään? Juniorit tarvitsevat rinnalleen kokemusta. Kentällä ja vaihtopenkillä täytyy olla vierellä pikkuisen vanhempi kaveri, joka tietää, milloin potkaista perseelle ja milloin rohkaista. Ei kai yksikään juniori rakasta näitä ärjyviä veteraaneja, mutta kun heidän läsnäolonsa on p****le sentään pakollista, koska eivät junnut keskenään osaa harjoitella.
Lahjakkaiden junnujen kalastelu lähialueiden seuroista on yhdestä näkökulmasta moraalisesti arvelluttavaa toimintaa, mutta kyse on lopulta pelaajan omasta valinnasta. Pienet seurat saattavat hakea kansallista menestystä yksittäisten juniorihuippujen kustannuksella, mutta mielestäni sekä pienet että isot seurat että suomalainen koripallo saavat eniten irti tilanteesta, jossa pieni seura tunnustaa junioritoimintansa tason olevan riittämätön pelaajan jalostamiseen kansalliselle huipputasolle. Vaikka Petteri Koponen pelasi Hongassa, Roope Ahonen ToPossa ja Matti Nuutinen sekä Antti Kanervo Kouvoissa, he tulevat aina olemaan MaSu-Basketin, Salon Vilppaan, Kaarinan Uran sekä Äänekosken Huiman kasvatteja.
En minä suhtaudu Hongan toimintaan varauksettomalla kritiikittömyydellä. Etenkin Neposen päästäminen Joensuuhun tilanteessa, jossa kaveri oli aidosti kotimaisen läpimurtonsa partaalla, kirvoitti useammankin kuin pari kyyneltä. Kun vielä vuosi sitten sanoin, että en tunne ketään ex-Honkalaista, joka olisi aidosti kriittinen Pavicevicin suhteen, viimeisen vuoden aikana niitä on löytynyt jo pari kolme. Enkä liene myöskään ainoa, jonka mielestä liigaan lähteminen käytännössä aloitusviisikon iskukyvyn varassa on tunnetusti loukkaantumisalttiilta joukkueelta merkillinen ratkaisu. Mutta so what? Pavicevicin ja Hongan ratkaisut eivät riipu minun mielipiteistäni, ja hyvä niin. Kaksi perättäismestaruutta ja suomalaisjunnun vieminen tuloksellisesti NBA-draftiin ovat meriittejä, joille on paha sanoa vastaan.
Osoittaa kohtuutonta näköalattomuutta odottaa, että esimerkiksi Heinosen Pete kehittyisi parhaiten siten, että hänelle annettaisiin automaattisesti 30 minuuttia peliaikaa ottelua kohden siitä riippumatta, mitä hän saa kentällä aikaiseksi. Vaikka joukkue koostuu kahdestatoista samaan mestaruuteen tähtäävästä pelaajasta, joukkueessa on kuitenkin käynnissä jatkuva kilpailutilanne. Jos vuoden päästä vaikkapa Lauri Toivonen osoittaa ansaitsevansa Heinosen Peten minuutit, silloin hänelle tulee ne antaa. Yksittäinen pelaaja ei kehity yhdessä yössä eikä häntä tule kentälle istuttaa pelkän potentiaalin perusteella. Heinosen Petenkin tapauksessa sopimus on viisivuotinen ja voin taata, että tuon sopimuksen päättyessä Pete ei ole uusi Joonas Suotamo, vaan hän on maajoukkueringissä ja hemmetisti parempana kuin hän olisi ollut viiden Tampereen Pyrinnössä vietetyn vuoden jälkeen.
She-Manille vielä pikkuisena täkynä: kuinka moni alle 1986 syntynyt on saanut paljon ylistämässäsi Namika Lahdessa varteenotettavaa peliaikaa? (Täsmennys: tämä kohta ei ole Namika Lahden kritiikkiä, vaan pisteen iskemistä argumentin perään. Namika Lahti on vahva ja ansiokas liigaseura, mutta tahtoisin She-Manilta konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka Lahden juniorityö on niin paljon parempaa kuin Hongan).
Lopputiivistelmä:
Pavicevicia soimataan paikka paikoin täysin turhaan nuorten pelaajien penkittämisestä. Vaikka Korisliiga ei edelleenkään ole maailmanluokan sarja, sen taso on kuitenkin parantunut niin paljon, että sarjan parhaita joukkueita vastaan ei yksinkertaisesti voi heittää kentälle teini-ikäisistä pojankoltiaisista koottua rypästä, jos joukkue mielii pärjätä. Monet voivat vedota esimerkiksi Tuukka Kotin ja Kimmo Muurisen rookie-kaudellaan heittämiin keskiarvoihin ja vaatia samaa, mutta kun se ei vain ole enää realistista. Koposen keskiarvot kolmannelta kaudelta olivat huonommat kuin Jukka Katajan keskiarvot ensimmäiseltä kaudelta. Go figure.
Hongan kapoinen rotaatio tuottaa tilanteen, jossa penkkipelaajista ainakin Ede, Pete, Pamppu ja Sasu saavat terveenä ollessaan pelata sen 15-20 minuuttia ottelua kohden silloin, kun vastassa on jokin muu joukkue kuin Lahti, Kouvot tai Joensuun Kataja. On aivan turha puhua siitä, kuinka Hongassa pelaaminen on junioreilta kaivoon heitettyä aikaa, koska Espoon harjoitusolosuhteet, junnuvalmennuksen taso sekä toimiva porrasjärjestelmä liigan ja divarin (Honka/Akatemia) välillä ovat paljon muuta kuin monet joukkueet voivat tarjota. Ja jos joku tässä vaiheessa älähtää vaikkapa Ollin, Antti Raamin ja Matt Williamsin pelaamisesta Akatemiassa - ei kai kukaan voi vakavissaan väittää, että junnuille paras mahdollinen koulu on se, että viiden 18-vuotiaan annetaan pelata divarissa keskenään? Juniorit tarvitsevat rinnalleen kokemusta. Kentällä ja vaihtopenkillä täytyy olla vierellä pikkuisen vanhempi kaveri, joka tietää, milloin potkaista perseelle ja milloin rohkaista. Ei kai yksikään juniori rakasta näitä ärjyviä veteraaneja, mutta kun heidän läsnäolonsa on p****le sentään pakollista, koska eivät junnut keskenään osaa harjoitella.
Lahjakkaiden junnujen kalastelu lähialueiden seuroista on yhdestä näkökulmasta moraalisesti arvelluttavaa toimintaa, mutta kyse on lopulta pelaajan omasta valinnasta. Pienet seurat saattavat hakea kansallista menestystä yksittäisten juniorihuippujen kustannuksella, mutta mielestäni sekä pienet että isot seurat että suomalainen koripallo saavat eniten irti tilanteesta, jossa pieni seura tunnustaa junioritoimintansa tason olevan riittämätön pelaajan jalostamiseen kansalliselle huipputasolle. Vaikka Petteri Koponen pelasi Hongassa, Roope Ahonen ToPossa ja Matti Nuutinen sekä Antti Kanervo Kouvoissa, he tulevat aina olemaan MaSu-Basketin, Salon Vilppaan, Kaarinan Uran sekä Äänekosken Huiman kasvatteja.
En minä suhtaudu Hongan toimintaan varauksettomalla kritiikittömyydellä. Etenkin Neposen päästäminen Joensuuhun tilanteessa, jossa kaveri oli aidosti kotimaisen läpimurtonsa partaalla, kirvoitti useammankin kuin pari kyyneltä. Kun vielä vuosi sitten sanoin, että en tunne ketään ex-Honkalaista, joka olisi aidosti kriittinen Pavicevicin suhteen, viimeisen vuoden aikana niitä on löytynyt jo pari kolme. Enkä liene myöskään ainoa, jonka mielestä liigaan lähteminen käytännössä aloitusviisikon iskukyvyn varassa on tunnetusti loukkaantumisalttiilta joukkueelta merkillinen ratkaisu. Mutta so what? Pavicevicin ja Hongan ratkaisut eivät riipu minun mielipiteistäni, ja hyvä niin. Kaksi perättäismestaruutta ja suomalaisjunnun vieminen tuloksellisesti NBA-draftiin ovat meriittejä, joille on paha sanoa vastaan.
Osoittaa kohtuutonta näköalattomuutta odottaa, että esimerkiksi Heinosen Pete kehittyisi parhaiten siten, että hänelle annettaisiin automaattisesti 30 minuuttia peliaikaa ottelua kohden siitä riippumatta, mitä hän saa kentällä aikaiseksi. Vaikka joukkue koostuu kahdestatoista samaan mestaruuteen tähtäävästä pelaajasta, joukkueessa on kuitenkin käynnissä jatkuva kilpailutilanne. Jos vuoden päästä vaikkapa Lauri Toivonen osoittaa ansaitsevansa Heinosen Peten minuutit, silloin hänelle tulee ne antaa. Yksittäinen pelaaja ei kehity yhdessä yössä eikä häntä tule kentälle istuttaa pelkän potentiaalin perusteella. Heinosen Petenkin tapauksessa sopimus on viisivuotinen ja voin taata, että tuon sopimuksen päättyessä Pete ei ole uusi Joonas Suotamo, vaan hän on maajoukkueringissä ja hemmetisti parempana kuin hän olisi ollut viiden Tampereen Pyrinnössä vietetyn vuoden jälkeen.
She-Manille vielä pikkuisena täkynä: kuinka moni alle 1986 syntynyt on saanut paljon ylistämässäsi Namika Lahdessa varteenotettavaa peliaikaa? (Täsmennys: tämä kohta ei ole Namika Lahden kritiikkiä, vaan pisteen iskemistä argumentin perään. Namika Lahti on vahva ja ansiokas liigaseura, mutta tahtoisin She-Manilta konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka Lahden juniorityö on niin paljon parempaa kuin Hongan).
- Viestejä
- 5 558
Vs: Honka 2008-2009
Hyviä pointteja kyllä ja varsin rakentava aloitus. Isken nyt sitten vastaväitteitä ja omia ajatuksiani.
Eilinen oli Korisliigan kärkipeli, joten aloitusviisikon peluuttaminen oli täysin perusteltua. Kun Honka otti penkiltä nuorisokaartiaan kentälle, niin Lahti onnistui miltei kääntämään pelin itselleen. Eilisen ottelun peluutuksesta ei siis sen enempää.
Tällä kaudella Heinonen, Skamo ja kumppanit ovat saaneet jo jonkin verran peliaikaa, mutta lähinnä olosuhteiden pakosta. Kun viime kaudella liputin jenkkipointin puolesta, niin odottakaapa vaan, kun tällä kaudella Honka hankkii ainakin yhden kotimaisen vahvistuksen (lue Möttölä, Haanpää..). Peliminuuttien jakamisen voi kääntää kysymykseksi, kuinka paljon vastuuta Hongan aloitusviisikko saa. Vastaus on selvä: niin paljon kuin he pystyvät pelaamaan.
Viime kaudella saimme hetken aikaa nähdä Hongan nuorisokaartin edesottamuksia, kun loukkaantumisten pakottamana Pavicevic joutui antamaan heille todella suuria peliminuutteja. Muistaako kukaan, mikä oli lopputulos? Honka voitti edelleen, ja tämä siis ilman joukkueen tähtipelaajia. On siis melkoisen erikoista väittää, että nämä nuoret kaverit eivät ole valmiita pelaamaan. Se on täysin eri asia pelata 10 minuuttia ja yrittää välttää virheitä kuin pelata 30 minuuttia ja yrittää ratkaista peliä. Voiko Petri Heinonen nykyroolissaan onnistua?
Miksei Petri Heinonen ole uusi Joonas Suotamo? Mikä heidät erottaa toisistaan? Se on täysin selvää, että Heinonen tarvitsee paljon peliaikaa kehittyäkseen pelaajana. Ikääkin hänellä alkaa olla jo sen verran paljon, että suurlupaus-tarra voidaan kohta repäistä pysyvästi irti.
Keskustelin tästä aiheesta eilen sellaisen koriskaverin kanssa, joka seuraa Honkaa läheltä ja on itsekin Hongan juniorimyllyn kasvatteja. Olimme hänen kanssaan jokseenkin samaa mieltä siitä, että Honka pelaa vuodesta toiseen "varman päälle". Vaikka joukkue tosiaan haalii huippulahjakkuuksia ympäri maata, niin heidän ympärilleen ei menestystä pyritä rakentamaan. Petteri Koponen oli erinomainen esimerkki siitä, mihin Pavicevic ja Honka pystyvät. Miksei sitä samaa pitkäjänteisyyttä voi osoittaa muiden nuorten kohdalla?
Ennen kuin vastaan Sfunkin heittoon siitä, miksi Lahden junnutyö olisi niin paljon parempaa, heitän pari vastakysymystä: kuinka moni nuori Hongan lupaus on kehittynyt mj-tason pelaajaksi?
Ihan lyhyt lista Lahden junnumyllyn saavutuksista: Sami Pekkola, Ville & Vesa Mäkäläinen, Ilkka Vuori (Kolmoskorin kasvatti, mutta melko lahtelainen kuitenkin) ja Teemu Laine. Kysynkin, kuinka monesta lupaavasta lahtelaisesta ei ole kehittynyt mj-tason pelaaja?
Hyviä pointteja kyllä ja varsin rakentava aloitus. Isken nyt sitten vastaväitteitä ja omia ajatuksiani.
Eilinen oli Korisliigan kärkipeli, joten aloitusviisikon peluuttaminen oli täysin perusteltua. Kun Honka otti penkiltä nuorisokaartiaan kentälle, niin Lahti onnistui miltei kääntämään pelin itselleen. Eilisen ottelun peluutuksesta ei siis sen enempää.
Tällä kaudella Heinonen, Skamo ja kumppanit ovat saaneet jo jonkin verran peliaikaa, mutta lähinnä olosuhteiden pakosta. Kun viime kaudella liputin jenkkipointin puolesta, niin odottakaapa vaan, kun tällä kaudella Honka hankkii ainakin yhden kotimaisen vahvistuksen (lue Möttölä, Haanpää..). Peliminuuttien jakamisen voi kääntää kysymykseksi, kuinka paljon vastuuta Hongan aloitusviisikko saa. Vastaus on selvä: niin paljon kuin he pystyvät pelaamaan.
Viime kaudella saimme hetken aikaa nähdä Hongan nuorisokaartin edesottamuksia, kun loukkaantumisten pakottamana Pavicevic joutui antamaan heille todella suuria peliminuutteja. Muistaako kukaan, mikä oli lopputulos? Honka voitti edelleen, ja tämä siis ilman joukkueen tähtipelaajia. On siis melkoisen erikoista väittää, että nämä nuoret kaverit eivät ole valmiita pelaamaan. Se on täysin eri asia pelata 10 minuuttia ja yrittää välttää virheitä kuin pelata 30 minuuttia ja yrittää ratkaista peliä. Voiko Petri Heinonen nykyroolissaan onnistua?
Miksei Petri Heinonen ole uusi Joonas Suotamo? Mikä heidät erottaa toisistaan? Se on täysin selvää, että Heinonen tarvitsee paljon peliaikaa kehittyäkseen pelaajana. Ikääkin hänellä alkaa olla jo sen verran paljon, että suurlupaus-tarra voidaan kohta repäistä pysyvästi irti.
Keskustelin tästä aiheesta eilen sellaisen koriskaverin kanssa, joka seuraa Honkaa läheltä ja on itsekin Hongan juniorimyllyn kasvatteja. Olimme hänen kanssaan jokseenkin samaa mieltä siitä, että Honka pelaa vuodesta toiseen "varman päälle". Vaikka joukkue tosiaan haalii huippulahjakkuuksia ympäri maata, niin heidän ympärilleen ei menestystä pyritä rakentamaan. Petteri Koponen oli erinomainen esimerkki siitä, mihin Pavicevic ja Honka pystyvät. Miksei sitä samaa pitkäjänteisyyttä voi osoittaa muiden nuorten kohdalla?
Ennen kuin vastaan Sfunkin heittoon siitä, miksi Lahden junnutyö olisi niin paljon parempaa, heitän pari vastakysymystä: kuinka moni nuori Hongan lupaus on kehittynyt mj-tason pelaajaksi?
Ihan lyhyt lista Lahden junnumyllyn saavutuksista: Sami Pekkola, Ville & Vesa Mäkäläinen, Ilkka Vuori (Kolmoskorin kasvatti, mutta melko lahtelainen kuitenkin) ja Teemu Laine. Kysynkin, kuinka monesta lupaavasta lahtelaisesta ei ole kehittynyt mj-tason pelaaja?
- Viestejä
- 281
Vs: Honka 2008-2009
Kysytäänpäs nyt hieman provosoiden: minkä juniorityön? Akatemiassa ei pelaa montakaan Hongan kasvattia, eikä ole mitään selvää yhteyttä (Tapiolassa tai missään muuallakaan pk-seudulla) edustusjoukkueen ja junioriorganisaation välillä. Edustusjoukkue jauhaa omaa toimintaansa, Akatemia ja liigaputki houkuttaa junioreita ympäristöstä honkalaisten junnujoukkueiden pyörittäessä omaa toimintaansa nuollen näppejään. Honka tekee erinomaista työtä tässä asiassa sekä poika- että tyttöpuolella.
Juniorityötä se ei ole.
Sophistifunk sanoi:
Kysytäänpäs nyt hieman provosoiden: minkä juniorityön? Akatemiassa ei pelaa montakaan Hongan kasvattia, eikä ole mitään selvää yhteyttä (Tapiolassa tai missään muuallakaan pk-seudulla) edustusjoukkueen ja junioriorganisaation välillä. Edustusjoukkue jauhaa omaa toimintaansa, Akatemia ja liigaputki houkuttaa junioreita ympäristöstä honkalaisten junnujoukkueiden pyörittäessä omaa toimintaansa nuollen näppejään. Honka tekee erinomaista työtä tässä asiassa sekä poika- että tyttöpuolella.
Juniorityötä se ei ole.
- Viestejä
- 2 913
Vs: Honka 2008-2009
En tunne suomalaisten pelaajien juniorivuosia hirvittävän hyvin, mutta mieleeni tulevat kuitenkin S'funkin tekstissä esiintyneet nimet Zitting, Vanjoki A, Vanjoki V ja Nikitin. Sen ulkopuolelta vielä Ulander. Varmaan S'funkin listalla oli vielä muitakin nimiä, jotka ovat "täysiverisiä" Honka-kasvatteja.
Toisaalta myös MoT on oikeassa siinä, että joukkue on haravoinut paljon lahjakkuutta muualta. Mutta mikäpä seura ei olisi toiminut näin? Itse asiassa tämä keskustelu herätti minut pohtimaan todellisia juniorityön helmiä. Mikä joukkue on oikeasti tuottanut eniten Korisliiga-materiaalia, jos tarkastellaan pelaajien ensimmäisiä seuroja eikä vain A-juniorivuoden seuraa? Entä divarin juniorit, mistä seuroista he tulevat?
Tätä tietoa voisi sitten verrata juniorilisenssien jakaumaan eri seuroille. Onko itse asiassa niin, että pienemmät seurat pystyvät tuottamaan kokonaismäärällisesti enemmän tähtiä kartalle kuin suuremmat, mutta ne eivät pysty luomaan tälle jatkuvuutta rakentaakseen omaa edustusjoukkuetta näistä pelaajista?
Master of Tact sanoi:
En tunne suomalaisten pelaajien juniorivuosia hirvittävän hyvin, mutta mieleeni tulevat kuitenkin S'funkin tekstissä esiintyneet nimet Zitting, Vanjoki A, Vanjoki V ja Nikitin. Sen ulkopuolelta vielä Ulander. Varmaan S'funkin listalla oli vielä muitakin nimiä, jotka ovat "täysiverisiä" Honka-kasvatteja.
Toisaalta myös MoT on oikeassa siinä, että joukkue on haravoinut paljon lahjakkuutta muualta. Mutta mikäpä seura ei olisi toiminut näin? Itse asiassa tämä keskustelu herätti minut pohtimaan todellisia juniorityön helmiä. Mikä joukkue on oikeasti tuottanut eniten Korisliiga-materiaalia, jos tarkastellaan pelaajien ensimmäisiä seuroja eikä vain A-juniorivuoden seuraa? Entä divarin juniorit, mistä seuroista he tulevat?
Tätä tietoa voisi sitten verrata juniorilisenssien jakaumaan eri seuroille. Onko itse asiassa niin, että pienemmät seurat pystyvät tuottamaan kokonaismäärällisesti enemmän tähtiä kartalle kuin suuremmat, mutta ne eivät pysty luomaan tälle jatkuvuutta rakentaakseen omaa edustusjoukkuetta näistä pelaajista?
- Viestejä
- 1 026
Vs: Honka 2008-2009
Nykymaajoukkueessa Hongan junioriosastoa edustaa Aki Ulander.
Sitä ennen Olli Nikitin ja Markus Hemdahl piipahtivat maajoukkueessa. Tosin heidän kultavuosinaan Pavicevic suhtautui vielä kriittisesti maajoukkuetouhuihin, eikä suinkaan kannustanut mukaan lähtemistä.
90-luvulta tulee mieleen Aleksi Wuorenjuuri ja 80-luvulta Martti Sajantila.
Harmittaa, kun ei muita tule mieleen... :-[
Nykymaajoukkueessa Hongan junioriosastoa edustaa Aki Ulander.
Sitä ennen Olli Nikitin ja Markus Hemdahl piipahtivat maajoukkueessa. Tosin heidän kultavuosinaan Pavicevic suhtautui vielä kriittisesti maajoukkuetouhuihin, eikä suinkaan kannustanut mukaan lähtemistä.
90-luvulta tulee mieleen Aleksi Wuorenjuuri ja 80-luvulta Martti Sajantila.
Harmittaa, kun ei muita tule mieleen... :-[
- Viestejä
- 39
Vs: Honka 2008-2009
Maajoukkueessa taisi pelata kesän karsinnoissa ainakin kuusi pavisevicin valmennuksessa ollutta pelaajaa.ja näistä kaikki vielä useamman vuoden. Viisi mestaruutta, kuusi maajoukkueen runkopelaajaa noussut hänen kauttaan , yks nba drafti, muurista havittelevat espanjan pääseurat-valtava kehitys parissa vuodessa hänelläkin,ulanderille naurettiin ennen pavia-nyt maajoukkueessa....jugoslavian messtari 1998.ja joku viittii vielä itkeä ettei kehitä pelaajia!
tällä kaudella skamo, salin, heinonen kunnon minuutteja eli 15-20 per peli.! ja nimenomaanhan honka on luottanut nuoriin kun ei ole hankkinut perusrungon lisäksi lisää ns .valmiita pelaajia.?
Eyes Wide Shut sanoi:
Maajoukkueessa taisi pelata kesän karsinnoissa ainakin kuusi pavisevicin valmennuksessa ollutta pelaajaa.ja näistä kaikki vielä useamman vuoden. Viisi mestaruutta, kuusi maajoukkueen runkopelaajaa noussut hänen kauttaan , yks nba drafti, muurista havittelevat espanjan pääseurat-valtava kehitys parissa vuodessa hänelläkin,ulanderille naurettiin ennen pavia-nyt maajoukkueessa....jugoslavian messtari 1998.ja joku viittii vielä itkeä ettei kehitä pelaajia!
tällä kaudella skamo, salin, heinonen kunnon minuutteja eli 15-20 per peli.! ja nimenomaanhan honka on luottanut nuoriin kun ei ole hankkinut perusrungon lisäksi lisää ns .valmiita pelaajia.?
- Viestejä
- 1 722
Vs: Honka 2008-2009
Tosiasiahan on se, että Hongalla oli aikoinaan ikäluokissa 86-88 reilusti toista kymmentä mj-pelaajaa tai hyvin lähellä rinkiä. Vastaavasti ikäluokissa 89-91 ei ollut oikeastaan yhtään uskottavaa ja potentiaalista kaveria, jonka seurauksena päätettiin turvautua varsin brutaaliin ostosteluun muista seuroista.Heinonen, Salin, Vanttaja, Toivonen, Ohtonen ja nyt Nikkarinen.. Siinä muutama täytepalanen. Hongassa tehdään parasta juniorityötä, mutta se ei tunnu riittävän.
Aika mielenkiintoista luettavaa ovat nuo Akatemian minuutit. Kuka siellä kehittyy? Nikitin? Raami? Kourunen? Williams? Sirola? Ainoa joka on minuutteja oikeasti saanut, on Nikkarinen ja pidän itse Nikkarista huomattavasti potentiaalisempana kaverina, kuin Funkin paljon hehkuttamaa Salinia.
Tällä hetkellä Espoon Hongan rosterissa on tasan kaksi alkuperäistä honkalaista, Vanjoki ja Lindbom. Skamo on ilmeisesti puolihonkalainen ja alunalkujaan lähtöisin EBT:stä?
Se siitä hienosta porrastuksesta ja yhteistyöstä Akatemian ja Hongan välillä.
Tosiasiahan on se, että Hongalla oli aikoinaan ikäluokissa 86-88 reilusti toista kymmentä mj-pelaajaa tai hyvin lähellä rinkiä. Vastaavasti ikäluokissa 89-91 ei ollut oikeastaan yhtään uskottavaa ja potentiaalista kaveria, jonka seurauksena päätettiin turvautua varsin brutaaliin ostosteluun muista seuroista.Heinonen, Salin, Vanttaja, Toivonen, Ohtonen ja nyt Nikkarinen.. Siinä muutama täytepalanen. Hongassa tehdään parasta juniorityötä, mutta se ei tunnu riittävän.
Aika mielenkiintoista luettavaa ovat nuo Akatemian minuutit. Kuka siellä kehittyy? Nikitin? Raami? Kourunen? Williams? Sirola? Ainoa joka on minuutteja oikeasti saanut, on Nikkarinen ja pidän itse Nikkarista huomattavasti potentiaalisempana kaverina, kuin Funkin paljon hehkuttamaa Salinia.
Tällä hetkellä Espoon Hongan rosterissa on tasan kaksi alkuperäistä honkalaista, Vanjoki ja Lindbom. Skamo on ilmeisesti puolihonkalainen ja alunalkujaan lähtöisin EBT:stä?
Se siitä hienosta porrastuksesta ja yhteistyöstä Akatemian ja Hongan välillä.
- Viestejä
- 5 558
Vs: Honka 2008-2009
"Osoittaa kohtuutonta näköalattomuutta odottaa, että esimerkiksi Heinosen Pete kehittyisi parhaiten siten, että hänelle annettaisiin automaattisesti 30 minuuttia peliaikaa ottelua kohden siitä riippumatta, mitä hän saa kentällä aikaiseksi."
Kaksi sanaa: Petteri Koponen.
Koponen sai automaattisesti 30 minuuttia, vaikka hän oli välillä luokattoman huono. Sanotte mitä sanotte. Ja juuri siksi Koposesta tuli NBA-varaus.
Olenko täysin väärässä kun väitän, että Koponen oli Pavin suosiossa ja häntä kohdeltiin eri tavalla kuin muita Hongan lupauksia?
"Osoittaa kohtuutonta näköalattomuutta odottaa, että esimerkiksi Heinosen Pete kehittyisi parhaiten siten, että hänelle annettaisiin automaattisesti 30 minuuttia peliaikaa ottelua kohden siitä riippumatta, mitä hän saa kentällä aikaiseksi."
Kaksi sanaa: Petteri Koponen.
Koponen sai automaattisesti 30 minuuttia, vaikka hän oli välillä luokattoman huono. Sanotte mitä sanotte. Ja juuri siksi Koposesta tuli NBA-varaus.
Olenko täysin väärässä kun väitän, että Koponen oli Pavin suosiossa ja häntä kohdeltiin eri tavalla kuin muita Hongan lupauksia?
- Viestejä
- 3 662
Vs: Honka 2008-2009
Yhdyn She-Maniin, niin hassulta kuin se verbaalisesti tuntuukin.
Koposta kohdeltiin eri tavalla, ja oikeutetusti. Seuraukset on nähtävissä.
Luulenpa että Pete Heinonen luuli saavansa saman erikoiskohtelun ja siksi siirtyi Honkaan. Näyttää kuitenkin siltä, että Heinonen on ihan samalla viivalla Nenosen, Skamon ja kumppaneiden kanssa ja hänen pitää osoittaa selkeä paremmuutensa. Jos Heinonen ei ole parempi kuin ko pelaajat, paremmat pelaavat.
Samaa mieltä She-Manin kanssa, pidin Heinosta niin lupaavana pelaajana että odotin hänen saavan saman kohelun kuin Koponen, superlupauksen kohtelun.
Hongan nykyisistä nuorista Heinosella on kuitenkin parhaat mahdollisuudet nousta todelliselle huipulle, muista voi tulla tavallisen kovia pelaajia. Siksi luulen Heinosenkin ainakin uskoneen saavansa erikoiskohtelun, jota ei ole kyllä näkynyt. Mutta ehkä tässä tapauksessa tällainen käsitelytapa tuo parhaan tuloksen, hieman viiveellä.
She-Man sanoi:
Yhdyn She-Maniin, niin hassulta kuin se verbaalisesti tuntuukin.
Koposta kohdeltiin eri tavalla, ja oikeutetusti. Seuraukset on nähtävissä.
Luulenpa että Pete Heinonen luuli saavansa saman erikoiskohtelun ja siksi siirtyi Honkaan. Näyttää kuitenkin siltä, että Heinonen on ihan samalla viivalla Nenosen, Skamon ja kumppaneiden kanssa ja hänen pitää osoittaa selkeä paremmuutensa. Jos Heinonen ei ole parempi kuin ko pelaajat, paremmat pelaavat.
Samaa mieltä She-Manin kanssa, pidin Heinosta niin lupaavana pelaajana että odotin hänen saavan saman kohelun kuin Koponen, superlupauksen kohtelun.
Hongan nykyisistä nuorista Heinosella on kuitenkin parhaat mahdollisuudet nousta todelliselle huipulle, muista voi tulla tavallisen kovia pelaajia. Siksi luulen Heinosenkin ainakin uskoneen saavansa erikoiskohtelun, jota ei ole kyllä näkynyt. Mutta ehkä tässä tapauksessa tällainen käsitelytapa tuo parhaan tuloksen, hieman viiveellä.
- Viestejä
- 800
Vs: Honka 2008-2009
Petestä puhuttaessa tässä on yksi homman ydin: Heinosen kehitys huippupelaajaksi kulkee hieman eri tietä kuin Koposen, (josta Mr Pavicevic "näki kahdessa minuutissa, että siinä on Suomen seuraava NBA -pelaaja").
Uskon, että tähän uskoo Pete itse, Pajo ja moni honkalainen.
Tänä vuonna Heinosen peli-ilme ja otteet ovat olleet jo aivan eri luokkaa kuin viime vuonna, vaikka intti varmasti häiritsee.
Peten potentiaali saadaan esiin kuitenkin parhaiten myös pelitilanteissa tulevien onnistumisten kautta. Peliaikaa pitäisi Peten siis saada tällä kaudella säännöllisesti - oli se sitten tilanteesta riippuen viisi tai 25 minuuttia.
Sophistifunk sanoi:
Petestä puhuttaessa tässä on yksi homman ydin: Heinosen kehitys huippupelaajaksi kulkee hieman eri tietä kuin Koposen, (josta Mr Pavicevic "näki kahdessa minuutissa, että siinä on Suomen seuraava NBA -pelaaja").
Uskon, että tähän uskoo Pete itse, Pajo ja moni honkalainen.
Tänä vuonna Heinosen peli-ilme ja otteet ovat olleet jo aivan eri luokkaa kuin viime vuonna, vaikka intti varmasti häiritsee.
Peten potentiaali saadaan esiin kuitenkin parhaiten myös pelitilanteissa tulevien onnistumisten kautta. Peliaikaa pitäisi Peten siis saada tällä kaudella säännöllisesti - oli se sitten tilanteesta riippuen viisi tai 25 minuuttia.
Jotta voit kirjoittaa viestejä, sinun täytyy rekisteröityä foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista, helppoa ja nopeaa. Rekisteröidy tästä.