- Viestejä
- 102
Vs: KINGJAMES
Niin ja vaikka niitä korostetaan niin silti se divarikoris on juuri tuollaista. Onneksi Suomessa pelataan myös korkeammilla sarjatasoilla. Siellä hankitaan ne jenkit jotka selvästi erottuvat joukkueista, heidät palkataan rikkomaan vastustajan puolustus nimenomaan yksilötaidoillaan, näin on melkein joka Korisliigajoukkueessa ja 1.div porukassa, tai ainakin siihen pyritään, miksi muuten niitä jenkkejä tänne haluttaisiinkaan?
Susijengin peli onkin sitten ihan oma juttunsa,siellä on aikaa jalostaa pelikonsepti joka eroaa pääsarjatason joukkueista. Ja mikäs siinä kun valmentat voivat huoletta sitä muovata mielensä mukaiseksi, koska pelaajat eivät vaihdu vuodesta toiseen. Suomen maajoukkueessa ei ole yksilötaidot niin korkeat että voitaisiin ruveta pelaamaan ratkaisut aina samalle äijälle, joka saisi aina tai melkein aina korin. Joukkuepuolustuksesta on helpompi lähteä rakentaan joukkuehyökkäystä kuin yksinyrittämisestä molemmissa päissä. Ja Dettman on mielestäni onnistunut hyvin luomaan tälläsen konseptin.
Junioritasolla niitä Galderoneja riittää joka joukkueeseen, mutta lopulta viimeistään a-junnuissa valmentajat eivät enää katsele höntsäämistä vaan haluavat enemmän tosissaan pelaavia pelaajia. Ne jotka eivät suostu tähän, joutavat aladivareihin.
Jos on niin että Jose ei ikinä joudu pelaamaan kunnolla niin käy niin että koko potenttiaali jää käyttämättä, tai sitten... no mitä sitten ?
Jenkkejä on vain ihailtava, taidot riittää aina mihin vain ja pelaaminen näyttää höntsäämiseltä vaikka vastassa olisi espanja tai mikä tahansa muu maa.
Siellä osataan.
Niin ja vaikka niitä korostetaan niin silti se divarikoris on juuri tuollaista. Onneksi Suomessa pelataan myös korkeammilla sarjatasoilla. Siellä hankitaan ne jenkit jotka selvästi erottuvat joukkueista, heidät palkataan rikkomaan vastustajan puolustus nimenomaan yksilötaidoillaan, näin on melkein joka Korisliigajoukkueessa ja 1.div porukassa, tai ainakin siihen pyritään, miksi muuten niitä jenkkejä tänne haluttaisiinkaan?
Susijengin peli onkin sitten ihan oma juttunsa,siellä on aikaa jalostaa pelikonsepti joka eroaa pääsarjatason joukkueista. Ja mikäs siinä kun valmentat voivat huoletta sitä muovata mielensä mukaiseksi, koska pelaajat eivät vaihdu vuodesta toiseen. Suomen maajoukkueessa ei ole yksilötaidot niin korkeat että voitaisiin ruveta pelaamaan ratkaisut aina samalle äijälle, joka saisi aina tai melkein aina korin. Joukkuepuolustuksesta on helpompi lähteä rakentaan joukkuehyökkäystä kuin yksinyrittämisestä molemmissa päissä. Ja Dettman on mielestäni onnistunut hyvin luomaan tälläsen konseptin.
Junioritasolla niitä Galderoneja riittää joka joukkueeseen, mutta lopulta viimeistään a-junnuissa valmentajat eivät enää katsele höntsäämistä vaan haluavat enemmän tosissaan pelaavia pelaajia. Ne jotka eivät suostu tähän, joutavat aladivareihin.
Jos on niin että Jose ei ikinä joudu pelaamaan kunnolla niin käy niin että koko potenttiaali jää käyttämättä, tai sitten... no mitä sitten ?
Jenkkejä on vain ihailtava, taidot riittää aina mihin vain ja pelaaminen näyttää höntsäämiseltä vaikka vastassa olisi espanja tai mikä tahansa muu maa.
Siellä osataan.
Kuten täällä onkin jo todettu, niin Suomi-koriksen suurin puute on yksilötaito ja "scoraajat". Ei ihme, että varsinkin junnumaajoukkueet ottavat turpiin jatkuvasti Euroopan huonoimmilta mailta, koska kovuutta ja korintekovoimaa puuttuu ihan hemmetisti liikaa. Myöskään miesten maajoukkueen pitkäkestoiseen menestykseen (Euroopan top-10) tuskin riittää, että oikeasti hyviä, taitavia ja maailman huippuliigoissa pärjääviä janareita tulee n. 1 kpl/5 vuotta. Tuohon "koris on yksilölaji"-argumenttiin en halua ottaa juurikaan kantaa, mutta sanoisin että tiettyyn pisteeseen asti joukkue voi pärjätä 1-2 hyvällä yksilöllä, mutta mestarrudet voitetaan joukkuepelillä (vrt. Mavericks 2011, Spurs 2007).
