Palotietä on mukava kuunnella NBA-otteluissa ja Susijengin peleissä. Korisliigan puolella taas tuntuu vähän puuduttavammalta, kun ei tunnu innostuvan kuin yksittäisistä suorituksista. Onko liian lähellä Suomi-koriksen arkea, että sen selostaminen on jotenkin pääsävyltään arkista? Tai ei siis jotenkin ainakaan nosta tunnelmaa, vaan enemmänkin hoitaa homman vähän huokaillen.
Vai olenko liian kriittinen?