Tiivistän tässä nyt mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon sen, miksi ulkomaalaispelaajien lisääminen on karhunpalvelus suomikorikselle. Susijengin menestys on 2010-luvulla ollut historiallista. Jos katsotaan maajoukkueen runkopelaajia, niin heidän urakehityksensä on noudattanut hyvin samankaltaista kaavaa.
Sasu Salin pelasi 16-vuotiaana liigassa 12:34 minsaa, 17-vuotiaana 15:37 ja 18-vuotiaana 23:18 minsaa per matsi.
Junnu Lee pelasi 17-vuotiaana 16:35 ja 18-vuotiaana 25:31.
Tuukka Kotti pelasi 16-vuotiaana 1:40 ja 17-vuotiaana 27:15.
Petteri Koponen 16-vuotiaana 4:44, 17-vuotiaana 12:44 ja 18-vuotiaana 31:39.
Shawn Huff 17-vuotiaana 8:36 ja 18-vuotiaana 22:55.
Nyt jos katsotte tämänhetkisiä lupauksia ja heidän urakehitystään, niin kovin näyttää erilaiselta. van Andringa on esimerkiksi 21v ja pelaa reilut 11 minsaa per matsi. Palmi on niinikään 21v ja pelaa vajaat 18 minsaa, eli vähemmän kuin viime kaudella. Joonas Lehtorannan (21v) peliaika on Palmin tavoin vähentynyt. Loistavan finaalisarjan viime kaudella pelannut Huolila (22v) on saanut peräti reilun minuutin enemmän peliaikaa kuin viime kaudella. Osku Heinonen (23v) pelaa suurin piirtein saman verran kuin kuin 19-vuotiaana. Aleksi Akpaso (23v) saa peliaikaa puolet vähemmän kuin 19-vuotiaana. Madsen (20v) pelaa hieman enemmän kuin viime kaudella, mutta vastuu ei ole merkittävästi kasvanut viimeisten kolmen vuoden aikana. Ainoa nuori suomalaispelaaja, jonka vastuu on kasvanut iän myötä, on Tuomas Hirvonen. Hän pelaa nyt 19-vuotiaana yhtä isossa roolissa kuin lähestulkoon kaikki vanhemmat mj-pelaajat pelasivat vuotta nuorempina.
Tällä hetkellä suomikoriksen näkökulmasta ainoa hyvä asia maajoukkueiden menestyksen lisäksi on HBA-Märsky. Se on ollut loistojuttu kaikin puolin. Nykyisten ulkomaalaismäärien takia suomikoris menettää lähivuosina aika ison joukon lahjakkuuksia. Ilkka Vuoren tavoin aika moni junnustatuksen ohittanut pelaaja varmasti päättää, että opiskelu ja hyväpalkkainen työpaikka on hienompi asia kuin Korisliigan pelaaminen kilometrikorvauksilla.
Jonkun mielestä tämä voi olla hyvä asia. Totta kai mitäänsanomattomatkin jenkit ovat parempia pelaajia kuin suomalaisjunnut, joten oletettavasti liigan taso nousee jenkkimääriä kasvattamalla. Itse en siitä jaksa innostua. Suomalaisjoukkueet eivät eurokentillä voi realistisesti ajateltuna menestyä, vaikka pelaisivat kymmenellä jenkillä. Muualla pelaajille maksetaan niin paljon parempaa palkkaa, että jenkkikilpailussa jäämme pahasti jalkoihin. Tämän sarjan huippujenkit ovat muissa sarjoissa rivimiehiä, vaikka toki poikkeuksiakin löytyy. Enemmän kuitenkin on Sharaud Curryn kaltaisia matkalaisia kuin Ricky Hickmanin kaltaisia menestystarinoita.
Olen viime vuosina seurannut Euroopan huippukorista (Euroliiga ja Eurocup) todella tiiviisti. Olen järkyttynyt siitä, kuinka surkeita monen koriksen suurmaan (Venäjä, Saksa ja vähemmissä määrin myös Italia ja Turkki) kotimaiset pelaajat ovat. Esimerkiksi Venäjän euroliigajoukkueissa pelaa sellaisia venäläisiä suhaajia, jotka eivät Korisliigassa saisi mitään aikaan. Näissä maissa on valtava määrä ulkomaalaispelaajia, joten eipä ole nykytilanne mitenkään sattumaa. Balkanin maista, kuten Serbiasta, tulee huippupelaajia niin paljon, että niitä riittää lähestulkoon kaikkiin huippujoukkueisiin. Jos seuraa Adrianmeren liigaa, niin joukkueet ovat täynnä kotimaisia pelaajia. Eivät nämä joukkueet esimerkiksi Venäjän suurseuroille pärjää, mutta niistä ponnistaa jatkuvasti uusia pelaajia suurseuroihin miljoonasoppareilla.
Minusta neljällä jenkillä jatkaminen heikentää suomikorista merkittävästi. Uskoisin, että tämä näkyy maajoukkueen menestyksessäkin heti, kun nykyiset runkopelaajat ripustavat pelikenkänsä naulaan. Tilannetta voi toki paikkailla haalimalla kokoonpanoon kolme Murphyä ja yhden Wilsonin. Jonkun mielestä sekin voi olla hyvä asia.