Twitteriä lukiessa selvisi toki, miksi kokoonpanoja ei vielä ole julki. Siellä Mäkäläinen-Nikkarinen ynnä muutama muu ovat taas nostaneet tämän Koripalloliiton vaatiman sopimuspaperin esiin. Paperi pitää olla allekirjoitettuna ennen kuin tulee nimi näkyviin, koska KTP:n lisenssisekoilusta viisastuneena Liitto julkaisee virallisessa rosterissa vain ne henkilöt, joilla on kaikki paperiasiat kunnossa.
Itselläni herää kysymys, että miksi myös tässä asiassa ollaan liikkeellä viime tipassa? Siihen ei minun onneksi tarvitse ottaa kantaa, että tuomarina toimiva Nikkarinen on löytänyt sopimuspaperista perustuslain vastaisia kohtia. Lisäksi vaikka Gallut1 on sitä mieltä, että aikaisempina vuosina on kaikki tapahtunut viime metreillä, niin onko tämä tosiaan optimi tila korisliigan kehittämisen kannalta?
Elisaviihde on myös ollut suhteellisen hiljaa korisliigan striimauksesta, vai olisiko tämä mahdollista olla myös osana Suomen Koripalloliiton markkinointistrategiaa siten, että myös tätä (ilmeisesti aluksi ainakin hieman vajavaista (on demand puuttuu)) palvelua olisi voitu hehkuttaa jo paljon enemmän.
Kun Koripalloliiton (ja Susijengin) toimintaa rahoitetaan rutkasti liigajoukkueiden ja harrastajien (lisenssit) kustannuksella, niin tuntuu hieman tyhmältä strategialta unohtaa tämä Korisliiga lähes koko siksi ajaksi, kun liigaa pelataan. Liiton työntekijöiden tehtävien priorisointi on aivan väärällä tolalla. Susijengi on tärkeä ja sitä pitää hehkuttaa sekä ottelutapahtumat pitää järjestää huolella ja hyvin. Mutta Susijengi pelaa vain muutaman pelin vuoden aikana, joten ajattelisi, että oikein työt jakamalla nämä samat henkilöt ehtisivät hyvin toimimaan myös Korisliigojen (naisten ja miesten) eteen muina aikoina. Jos eivät muka ehdi, niin kyseessä on täydellisiä suojatyöpaikkoja -ilmiö. Liiton nettisivut ovat hyvä esimerkki siitä, että ei ole mitään halua asiakaslähtöisyyteen. Ei riitä, että jonkun sivut suunnitelleen mielestä ne toimivat, koska ne eivät toimi.
Korisliiga on aivan kohtuullisella eurooppalaisella tasolla oleva kilpaurheilusarja. Siellä nähdään huippusuorituksia ja pelin sisällä tapahtuu koko ajan. Joillekin on kynnyskysymys se, että kotimaisia pelaajia ei ole enempää, mutta suuri osa nauttii pelin korkeasta tasosta mieluummin, kuin kotikylän poikien ja tyttöjen rynnistyksestä. Joukkuemäärää säätämällä saadaan myös kotimaisia pelaajia enemmän esiin ja voi todeta, ettei kukaan liigatason kotimainen jää ilman peliaikaa, mikäli vain taidot ja kyvyt riittävät. Kaikki riippuu kaikesta ja jos katto-organisaatio ei piittaa lippulaivatuotteestaan niin paljoa, että viitsisi jopa vähän satsata siihen, niin lippulaivatuote ei juuri kiinnosta/tuota sitä lisäarvoa, joka tarvitaan toiminnan kehittämiseen jumppasaleista koripallohalleihin ja sadoista katsojista tuhansiin (no ehkä realistisesti voitaisiin alkuvaiheessa tavoitella sellaista 1 500 - 2 000 välillä olevaa keskiarvoa).
Kehittäminen vaatii strategiaa ja mahdollisesti myös uusia henkilöitä toteuttamaan strategioita. Maajoukkueen päävalmentaja olkoon vain maajoukkueen päävalmentaja ilman veto-oikeutta jokaiseen napsahdukseen liiton sisällä. Koripallo on niin hieno laji, että toivoisi myös laji-ihmisten rahoilla toimivien liiton työntekijöiden huomaavan tarve muutokseen. Jos koko ajan tyydytään siihen, miten on aina tehty, ei kehitystä tapahdu.
