Esimerkiksi viime kaudella Korisliigassa pelasi 11 seuraa. Näistä seitsemän parasta olisivat hyvänä päivänä voineet kuka tahansa pelata välierissä tai jopa finaalissa. Näiden takana kahdella joukkueella oli ajoittaisia ongelmia, mutta hiukan paremmin tähtien asennoin nekin olisivat voineet kisailla Play-offeissa ihan vakavina haastajina. Näistä sitten Espoo keikahti kokonaan kauden jälkeen ja taitaa olla parilla muullakin talous aika pinkeällä - koska tällä tasolla pärjätäkseen on oltava aika kova joukkue ja se syö rahaa.
Sitten oli kaksi joukkkuetta jotka pelasivat joidenkin mielestä ihan väärässä sarjassa ja jotka olivat ihan objektiivisestikin ottaen jonkinlaisia pisteautomaatteja (kumpikin päättyi voitto-/tappiosuhteeseen 7-33). Kummankin joukkueen lipputulotkin taisivat kärsiä aikalailla jatkuvista tappioista, joten tilanne ei ole kummallakaan taloudellisesti kovin hääppöinen (olenko oikeassa?).
Tästä voisi kai yksinkertaistetusti vetää kaksi erilaista johtopäätöstä. Joko pudotetaan häntäjengit divariin ja pelataan max. 10 joukkueen Korisliigaa (riittäisikö taso tähänkään, ehkä yhdeksän?) tai sitten laajennetaan kunnolla vaikkapa siihen kuuteentoista.
Yhdeksän joukkueen Korisliiga olisi varmaan kilpailullisesti huikea ja luultavasti myös nykyistä Korisliigaa tasokkaampi sarja. Putoamisuhka yhdistettynä jokaisen tavoitteeseen olla mestari johtaisi kuitenkin siihen, että taloudellinen riskinotto lisääntyisi nykyisestään ja johtaisi entistä useamman seuran talousvaikeuksiin. Pitäisin myös huonona ideaa, että korkeimman tason kotimaista korista pelattaisiin vain yhdeksällä paikkakunnalla. Sarjan näkyvyys laajemmin ympäri maata on mielestäni jonkin asteinen itseisarvo ja sitä tulisi ennemmin laajentaa kuin kaventaa.
Kuudentoista joukkueen sarjassa olisi takuulla omat ongelmansa, mutta joitakin mielestäni huomionarvoisia plussia - eritoten heikompien jengien näkökulmasta.
Esimerkiksi Kobrien tai Korihaiden kannattaja joutui viime kaudella miettimään marraskuisen räntäpimeyden keskellä, lähteäkö salille katsomaan kotijoukkueen ottavan taas kerran turpaansa vai katsellako telkkaria kotona. Kuudentoista joukkueen sarjassa olisi puolen tusinaa seuraa jotka olisivat kotijoukkueen kanssa suunnilleen samaa tasoa eli tarjolla olisikin ihan toisessa määrin tasaväkisiä otteluita - ja jopa voittoja.
Runkosarjan päätyttyä play-offien ja putoamisuhan väliin myös jäisi vähintään kuuden joukkueen kolo, jonkinlainen turvasatama jengeille jotka eivät ko. vuonna yllä pleijareihin: jokainen pleijareiden ulkopuolelle jäävä ei siis olisi automaattisesti putoamisuhan alla kuten nyt käytännössä melkein on - mikä puolestaan mahdollistaisi pitkäjänteisemmän pelaajien- ja pelinkehitysohjelman että taloudenpidon.
Laajemman sarjan kokonaistaso olisi varmaankin nykyistä Korisliigaa heikompi, mutta sarjan kärkijoukkueet olisivat varmastikin ihan yhtä kovia kuin nykyisinkin. Tulisivatko sankat joukot sitten katsomaan Joensuussa tai Salossa ennalta heikompien joukkueiden kohtaamisia vai tyhjenisivätkö lehterit kun jokainen matsi ei ole kärkikamppailu? Vaikea sanoa, mutta tähän astihan suomalaisille on voittaminen kelvannut (niin kuin on usein sanottu, suomalaiset eivät ole urheiluhullua vaan voittohullua kansaa).
Ottelumäärät olisivat tietty yksi ongelma. Selkeä kaksinkertainen sarja tuottaisi kuudellatoista joukkueella 30 ottelua kautta kohti (+ pleijarit / putoamispelit niille jotka noihin osallistuvat) joka tyydyttäisi varmaan valmentajia, mutta ei seuran talousvastaavia.
Sarjan jakaminen kahteen maantieteellisesti perusteltuun lohkoon - joiden sisällä pelattaisiin nelinkertainen sarja - johtaisi 44 matsiin (sama kuin mm. 2013-14) jota talouspuolella tervehdittäisiin ilolla, mutta useampi valmentaja luultavasti protestoisi ellei kautta sitten pidennettäisi hiukan. Sarjan jakaminen neljään neljän joukkueen lohkoon jättäisi pelimäärän 36:een (viime vuosina varsin yleinen ottelumäärä sekin).
Yllärivaihtoehto (joka juuri tuli mieleen) jolla voisi paikata eritoten "parempien joukkueiden" kotimatsien kiinnostavuutta loppukaudella, voisi olla jonkinlainen joukkueiden jakaminen yleempään ja alempaan loppusarjaan kaksinkertaisen sarjan (30 ottelua) jälkeen. Tällöin päädyttäisiin 44 matsiin kautta kohden.
Jos matsien määrää / samojen joukkueiden jatkuvaa kohtaamista haluttaisiin tällaisessa mallissa vähentää, voitaisiin ehkä miettiä pleijareiden aloittamista suoraan semifinaaleista, eli vain kahdeksan joukkueen loppusarjan neljä parasta pelaisivat pudotuspelejä. Tässä olisi myös se hyvä puoli, että loppusarjasta tulisi todella kilpailullinen. Jos kaikki loppusarjan joukkueet pääsee joka tapauksessa pleijareihin (kahdeksan joukkueen pleijarit), voi loppusarjasta tulla vain tulevan play-off vastustajan paikasta hinkkaamista / homma voi johtaa merkityksettömiin peleihin.
Edellisen ongelman ratkaisisi tietty sekin, että ylempään loppusarjaan pääsisi vaikkpa kymmenen joukkuetta - tällöin olisi varmaan loogista, että alemman loppusarjan kuuden joukkueen joukkoon liittyisi samassa vaiheessa Divarin kaksi (tai neljä?) parasta jengiä ja tuosta loppusarjasta sitten yksi tai kaksi putoaisi suoraan divariin?
No juu. En tiedä. Ehkä toi ei toimisi.
Mutta saahan sitä näin kesäisin heitellä.
