'Cause nigga, I'm the locksmith (with the keys to the streets)
Nigga, I'm the locksmith (with the keys to the streets)
I'm a neighborhood locksmith (with the keys to the streets)
Detroitin oma Tee Grizzley johdattelee meidät uuden levynsä biisin myötä Pistons-analyysiin. Etuoikeutettuna kansikuvanapoikana Motor Cityn ja joukkueensa "lukkoseppänä" Andre Drummond.
Aint gonna lie. Olen Drummond homeboy. Etuoikeuteni oli omistaa mies viime kaudella fantasyssa koko kauden, joka avasi silmäni kaverin kehitykselle, tasaisuudelle ja suoranaiselle dominanssille (jos ei lasketa mukaan pelejä Embiidiä vastaan). Sanomattakin selvää on, että mielestäni Drummondille pitäisi tarjota jokainen mahdollinen sentti ja penni jota kukkarosta löytyy jatkosopimuksen teon tullessa ajankohtaiseksi tämän kauden jälkeen. Dre ei tule lunastamaan pelaajaoptiotaan vaan haluaa tilipäivän.
Se, onko Blake+Dre 70-80 mil per kausi kombo voittava kombinaatio NBA:ssa, on toinen kysymys. Tätä on hieman hankala arvioida, kun ympärillä oleva kalusto on ollut suorastaan luokatonta paskaa. Stanley Johnson Experimentistä luovuttiin ja mies onkin varoittava esimerkki näistä "3&D" laitureista. Tilalle napattiin Thon Maker, jonka osalta ei kai vielä voi luovuttaa vaikka eihän tuokaan hyvältä näytä. En tästä näkökulmasta katsottuna oikein näe syytä panostaa ison pään miehiin, kun Dre+Blake kombo luukuttaa 35 minuuttia per peli ja Thoniakin pitäisi kehittää. Bruno Fernandot yms. vain mätänisivät penkille.
Thonin jälkeen seuraavaksi lupaavin pelaaja on Luke Kennard, joka hieman väläytteli viime kauden lopulla. En näe häntä kuitenkaan sellaisena palasena jonka takia jättäisin hyvän heittävän takamiehen nappaamasta. Detroit kaipaa kipeästi Blaken ja Dren ympärille tulivoimaa kolmoskaarelta. Aivan liian usein runkosarjapeleissä Detroitin muut äijät eivät saaneet käytettyä hyväkseen Blaken pelintekotaitoja tai Dren vaatimaa huomiota korirenkaan ympärillä. Lukelle pitää vielä antaa tsäänssejä, mutta ei missään nimessä pitää keskeisenä palasena. Roolipelaaja best case scenario.
Tämän kaksikon jälkeen aletaankin jo kaivamaan laarin pohjalta. Bruce Brown otti rookiekaudella yllättävänkin paljon roolia. Kertonee silti enemmän Detroitin takakentän totaalisesta talentin puutteesta kuin Brownin potentiaalista. Khyri Thomasista pidin viime mock draftissa, mutta poffs-paikasta taistellut Detroit ei nähnyt mahdollisena kehittää häntä peliajan kautta viime kaudella. Toivottavasti ensi kaudella sitten enemmän näkyvyyttä. Svia Mykhalik on täysi arpa, vaikka hyvä heittäjä taitaakin olla.
Glenn Robinson Kolmosen sopimusta en tuolla +4 miljoonan hinnalla jatkaisi.
Veteraaniosastolla sitten surullismieliset Reggie Jackson, Jon Leuer ja Langston Galloway joista kenellekään ei ole mitään annettavaa pudotuspelipaikasta taistelevalle joukkueelle. Vähiten törkeän hintaisesta Reggie Jacksonista, jonka vahvuudet sopivat ehkä kaikkein huonoiten kaikista liigan aloittavista pointeista yhteen Blake-Dre kaksikon kanssa. Olematon kyky pelata pick-and-rollia Dren kanssa tai olla kaukoheittouhka. Siihen kun lisää pettymykseksi kostautuneen kyvyn luoda omaa heittoa tai viimeistellä korin läheisyydestä TAI tehdä peliä ylipäätään niin tästä kaverista olisi hyvä päästä eroon mahdollisimman pian. "Harden Effect" ei tämän OKC-kaverin kanssa toteutunut ihan toivotulla tavalla...
Ylipäätään Detroitin takamiestilanteesta saisi aikamoisen vuodatuksen aikaan halutessaan. Nykyisistä vaihtoehdoista Jose Calderonin henki on tainnut jo erkaantua ruumiista, mutta ruumis vaan ei ole sitä vielä tajunnut. Hieman kuin käänteinen Kuudes Aisti...
"Näen kuolleita pelintekijöitä..."
Ish Smith on ihan fine kakkostakuri. Hyvä pick'and'roll jannu, mutta ei vaan riittävä aloittajaksi tässä liigassa. Pro Tip muuten Ishin osalta kenelle tahansa GM:lle. Laita hänet yhteen Nerlens Noelin kanssa pyörittämään 15-20 minsaa kakkosunitin peliä. Aivan maaginen kaksikko, jonka kuuluisi pelata ikuisesti yhdessä. Se kemia mikä tällä kaksikolla oli Phillyssä, kun saivat hetken aikaa juoksuttaa show'ta... Uh huh...
Kuka tietää sen tunteen (joko isona miehenä tai pointtina), kun on SE JOKU tyyppi siellä spektrin toisessa päässä jonka kanssa homma vaan toimii vaivattomasti ja kuin ajatus? Se tunne kun tulet höntsyvuorolle ja kurkistat salin ovesta minkä väristä paitaa kaverilla on päällä ja käyt vilauttamassa repusta samaa väriä. Kunnes jossain vaiheessa "sen vaan tietää" mitä kaverilla on sillä kertaa päällä. Se tunne, kun onnistuneen ja höntsyvuorolle aivan liian "koripallomaisen" pick-and-roll suorituksen jälkeen ilmekään värähtämättä vaan otatte pikkuläpyt omaan päähän tullessa. Se kun ei tarvi sanoa mitään, vaan katseesta tai liikkeen suunnasta tietää mitä seuraavaksi pitää tehdä. Kun ei ole suunnitelmaa, vaan tilanne vain etenee niin kuin sen pitääkin edetä.
Se tunne, kun mieluummin viettäisit mökkiloman hänen kanssaan kuin waimon kans...Eiku.
Sitä Ishillä ja Nerlensillä oli ja sitä Rummuttaja-Anterokin ansaitsisi omalta aloittavalta pointilta. Tai edes vittu sen, että laittaa kolmoset sisään avopaikasta. Reggie Jackson, voisitko ystävällisesti painua vittuun Detroitista?
Nopea katsaus vielä Detroitin surulliseen historiaan pelintekijöiden osalta ajasta Billupsin jälkeen (kertoo kaiken siitä kuinka krooniseksi tilanne on kehittynyt ja kuinka vihdoin olisi aika kääntää uusi sivu):
2009-2010: Chucky Atkins viimeisellä kaudellaan, nuoret Rodney Stuckey ja Will Bynum. Stuckeysta ei koskaan tullut pelintekijää, vaan oli ja on aina ollut puhdas scooraaja. Will Bynumista kasvoi ihan mitat täyttävä second unit pointti ja hetken aikaa pyörittikin ihan mallikkaasti joukkueen peliä. Detroitissa on ollut vallalla tämä peliajan jakaminen pointtien osalta kahteen pekkaan näistä ajoista lähtien, joka kertoo mielestäni epäsuhdasta aloittavan pointin ja penkkikallen välillä. Liian vähän tasoeroa!
2010-2011: Rodney Stuckey, Will Bynum
2011-2012: Brandon Knight, Will Bynum
- Knightista oltiin alkuun innoissaan, mutta mieshän kostautui myös enemmän heittäväksi takamieheksi ja skooraajaksi kuin minkään tason pelintekijäksi. Ehti kuitenkin saamaan isot miljoonat Phoenixista. Onneksi Detroit "väisti luodin". Stuckey siirtyi luonnollisemmalle paikalleen.
2012-2013: Jose Calderon, Brandon Knight, Will Bynum
-Detroit alkoi tajuamaan tilannetta ja yritti saada pelintekijää sisään Jose Calderonin treidin myötä. Jose häippäsi maisemista seuraavana kesänä.
2013-2014: Brandon Jennings, Will Bynum, Chauncey Billups
- Detroitin seuraava yritys oli treidata Knight (hyvä ratkaisu) Brandon Jenningsiin (huono ratkaisu). Jennings oli jälleen yksi scooraava takuri lisää, jolla ei ole mitään asiaa tehdä peliä missään. Billups tuli lopettelemaan uraansa.
2014-2015: DJ Augustin, Reggie Jackson, John Lucas III, Spencer Dinwiddie
- Tällä kaudella olikin sitten enemmän hulinaa. Detroit onnistui erinomaisesti hankkimalla Tobias Harrisin vaihdossa Jenningsiin ja Ilyasovaan. DJ Augustin vaihdettiin Reggie Jacksoniin. Nimenä listalle on myös ilmestynyt muuan "Spenska", jonka talenttia Detroit ei missään vaiheessa tunnistanut ja päästi lopulta pois. Loppu onkin sitten historiaa. Huvittavaa sinänsä, että joukkueella oli ratkaisun avaimet koko ajan omissa käsissään, mutta silti sisään otettiin ties minkälaista komeljanttaria yrittämään onneaan...
2015-2016: Reggie Jackson, Brandon Jennings, Spencer Dinwiddie, Steve Blake
Steve Blake Sighting!
2016-2017: Reggie Jackson, Ish Smith, Beno Udrih
Beno Udrih Sighting!
Sittenpä ei kummempaa mainintaa. Sama kaksikko jatkanut pari vuotta + Josea, Jameer Nelsonia ja sen semmoista kolmospointtia päälle.
Palkkatilanteen johdosta Detroit ei pahemmin voi haaveilla uusien pelaajien signaamisesta ja onhan pointtiosaston lisäksi akuutteja tarpeita myös heittovoiman ja laitureidenkin puolella. Ylipäätään joukkue on todella huonosti tasapainossa, eikä oikeastaan mikään peliliike tule tilannetta muuttamaan. Blakea ei saataisi treidattua vaikka halutaan ja silloin ei oikein tankkaamisessakaan ole järkeä. Dren voisi antaa mennä tai yrittää saada hänellä jotain lihaa jengiin, mutta näkisin sen todella suurena mainetappiona. Mieluummin Drellä yritystä päästä pudotuspeleihin (viime kausien tulenpalava tavoite) kuin tankata Blaken kanssa (vaikka Fuck Griffenin mätäneminen tankkijoukkueen sairaslistalla hyvältä tuntuisikin).
Eli pointtia haetaan tai sitten knock down shooteria TAI laituria.
Vaihtoehdot:
Ketään oikeaa pelintekijää tälle varausnumerolle ei ole jäljellä, josta tykkäisin riittävästi. Nikkeli Aleksanteri on lähinnä pelintekijää vaikka enemmän Josh Richardsonin muottia vastaakin. Ei oikein sitä pick-and-roll talenttia jota haetaan, mutta kykenee luomaan heittoja. Puolustusosaamista, hyvä heittäjä... Paljon tykättävää.
Heittäjiä ja laitureita on sitten iso liuta. Little, Johnson, Herro, Okpala, Langford. Kuka näistä tietää? Katsoin filmiä, mutta ei vaan tunnu hyvältä. Little alkaa valumaan jo aika alas, mutta en haluaisi Detroitille uutta Stanley Johnsonia taakaksi.
Ei voi minkään... NAW on askel oikeaan suuntaan, tuo asioita kentälle joita Detroit tarvitsee. Napataan SGA:n serkkupoika wöljyyn.
With the 15th pick in the 2019 NBA draft, The Detroit Pistons select Nickeil Alexander-Walker from Virginia Tech.