Knicks-matsissa kolmosista ehkä 1½ oli vapaita / hyviä heittopaikkoja. Ja heti ensimmäisen pallonhallinnan veto oli aika kuvaava. Ei muuta kuin Sextonilta jättö ja suoraan juoksusta oman levyn jälkeen kolkki 2 metriä kaaren takaa. Mutta kun niitä parempia/vapaitakaan ei tällä jengillä tule.
No ei sitä noin voi ajatella. Tuollaiset väkisinroiskaisut liikkeestä kättä vastaan ovat juuri sitä, mitä vastustaja haluaa. Ei mitään järkeä.
Ongelma on se, että Markkanen on niin ennustettava. Puolustaja voi syöksyä kaarelle vastaan ja suoraan naamalle ilman pientäkään jarruttelua tai epäröintiä, koska tietää Laurin heittävän noista
joka tapauksessa. Puolustajan tekemiä valintoja pitäisi yrittää käyttää häntä vastaan ja ottaa niistä etua, mutta Lauri ei tätä tee.
Jopa mannerlaattojen vauhdilla liikkuva Kevin Love kehitti kaarelle todella yksinkertaisen mutta murhaavan heittoharhautus/sidestep - yhdistelmän, jolla huijasi itselleen säännöllisesti täysin vapaita kolmosia puolustajan liihotellessa avuttomana kohti sivurajaa. Kyllä se on niin, että jos peli perustuu erittäin vahvasti spot up -heittoihin kuten Laurilla, muutama tehokas harhautus tai B-vaihtoehto pitää olla hallussa.
Toki Markkasen kokoinen äijä näkee korin melkein kenen tahansa yli ja saa heiton lähtemään, mutta silti mies tekee jatkuvasti pelin itselleen tarpeettoman vaikeaksi. Harhautusten tai ohi ajojen opettelun sijasta Lauri on muuttanut kaukoheittonsa ultranopeaksi, rumaksi laakapalloksi, koska tiedostaa itsekin heittävänsä aina kättä vastaan ja aikaa on se sekunti.
Se vaan kun Markkaseen pystyvät kaikki tulemaan kiinni, jos saa nyt vaikka pallon johonkin leikkaukseen. Eikä kyse edes niinkään, että Lauri ei osaa syöttää ulos niistä paikoista - kun ei ole kenelle syöttää.
Niin, tämähän ei todellakaan ole mikään uusi asia tai erityisesti Utah Jazzin ongelma. Niin kauan kun Markkaselle on NBA:ssa pelattu curl-pelejä, miehen juoksulinjan laidasta keskelle on pystynyt piirtämään tarkasti harpilla. Kuulostaa vitsiltä, mutta on fakta. Ei vauhdinmuutoksia, harhautuksia, suunnanvaihtoja tai floatereita, vaan loppuun asti ennalta suunniteltua, geometrisesti oikeaoppista reittiä seuraten. Kuin kiskoilla.
Jokainen joukkue tietää, että kun skriinin kiertänyt Lauri etenee vapariviivan tasolle pallo juuri ja juuri mukana pysyen, kannattaa lähettää riistoon tähtäävä apupuolustaja. Markkanen ei näe sitä ajoissa ja juoksee joko suoraan päin tai kääntyy pivotilla syliin. Tämä on se tilanne, joka on aiheuttanut varmaan 95% Laurin uran menetyksistä, Bullsin alkuvuosista alkaen, ja edelleen se toistuu.
Näistä ei voi syyttää muita pelaajia. Kyse on ihan oikeasti koripallon perusasioista.
